banaani
b

Author Archive

Hahnemühlen syväpainopaperit Limingan taidekoulun oppilaiden testissä

Teksti: Limingan taidekoulu. Tarvikkeet tarjoaa: Taiteilijan tavaratalo Tempera

Perinteisessä sarjakuvatekemisessä on totuttu käyttämään ääriviivaan erilaisia tusseja, ja viivan sisälle värittelemään esim. vesiväreillä. Vesiväreille suositellaan luonnollisestikin alustaksi hyvää akvarellipaperia. Kun sarjakuvaopinnoissa perinteiset tekniikat on omaksuttu ja toimiviksi todettu, on opiskelijan aika ryhtyä kokeilemaan sääntöjen rikkomista.

hahnemuhle1 copy

Anna Kangaspuoskari ja Kristian Kulju saivat eteensä syväpainopaperiarkit – jotka ovat siis oikeasti tarkoitettu öljypohjaisille metalligrafiikan väreille – ja testasivat mitä uutta ne antaisivat heidän sarjakuvatyöskentelyynsä.

hahnemuhle1

Continue Reading

Vuoden sarjakuvablogi 2019 on Jarkko Nääsin Turrikaanien yö

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 7.9. kruunattiin Vuoden sarjakuvablogiksi Jarkko Nääsin blogi Turrikaanien yö. Onnea!

8D9F8ACC-8EFF-4057-A954-FE8B8A7659F7

Kuva: Henry Söderlund / Helsingin sarjakuvafestivaalit 

Luonto teemana

Helsinkiläisen Jarkko Nääsin (s. 1977) blogi sopii hyvin Helsingin sarjakuvafestivaalien teemoihin, joita ovat ympäristö ja vaikuttava sarjakuva.

Nääs on myös ollut suoraan nettiin tehtävän sarjakuvan edelläkävijöitä Suomessa (esim. Desert Rocks). Hänen sarjakuviaan on lisäksi julkaistu mm. useissa antologioissa sekä kissasarjakuvia Mourukatit-albumissa (Arktinen Banaani, 2014). Osa blogin sarjakuvista on aiemmin julkaistu muualla, kuten lehdissä. Päivätyönään Nääs tekee peligrafiikoita.

Blogipalkinnon voittajana hän saa 200 euron taidetarvikelahjakortin, jonka lahjoittaa taiteilijan tavaratalo Tempera. Onnea!

jarkko-naas6

Raatiin kuuluivat Suomen sarjakuvaseuran hallituksen jäsenet Vesa Kataisto ja Reine Palmqvist sekä Sarjainfo-lehden päätoimittaja Aino Sutinen. Kilpailuun ei erikseen ilmoittauduttu.

Turrikaanien yö oli Sarjakuvablogit.comin Kuukauden blogina vuonna 2012. Jarkko Nääs kertoi tuolloin:

”Sarjakuvani käsittelevät yleensä kissoja, Helsingin pelialalla säätävien hipstereiden elämää tai satunnaisia kiinnostuksen kohteitani joita ovat: kivet, sienestys, tähtitiede, sarjakuvatapaamiset ja muut vastaavat kissanristiäiset, luonto, pikselit & pelit, arkeologia, Pet Shop Boys, matkustus ja itse asiassa miltei kaikki mahdollinen, poislukien urheilu ja autot.” Lue teksti täältä.

jarkko-naas1

Raadin perusteluja

”Jarkko Nääsin sarjakuvablogi Turrikaanien yö alkoi kotikissojen toilausten esittelynä, mutta on laajentunut kuvaukseksi nykyihmisen ja luonnon suhteesta. Harvoin tulee ajatelleeksi, että oman maailmamme ohessa pyörii, ryömii ja hyörii satoja muita eliösysteemejä, joista osa on hyvin herkkiä kaikille muutoksille. ”Katso luontoa ja huomaa” on Nääsin blogin ydinsanoma. Miten elää ja antaa muidenkin elää, se ei vaadi saarnaamista eikä selittämistä vaan tervettä järkeä. Luonto on ollut ja toivottavasti on olemassa vielä kauan ihmisten jälkeenkin.”

– Vesa Kataisto

”Tässä on suomalaista maisemaa ja lapsi-kissaperheen kaupunkiarkea tuokiokuvina. Tähän syventyy mielellään. Piirrokset miellyttävät silmää ja teksti on kertovaa ja kauniin korutonta. Kuvan ja sanan yhteispeli toimii, eikä Jarkko Nääs selitä asioita puhki, vaan näyttää sen minkä näkee ja kokee. Hän jättää lukijalle tilaa katsoa itse. Luonto- ja ympäristöteemoista tulee lisäpisteitä.”

– Reine Palmqvist

jarkko-naas2

Lue blogia

Turrikaanien yö: jjnaas.sarjakuvablogit.com

Aiemmat vuoden sarjakuvablogit

jarkko-naas4

”Sananen sarjakuvablogeista yleensä. Tämä ilmaisukanava erottuu usein perinteisestä sarjakuvailmaisusta. Monilla tekijöillä tuntuu olevan ensisijaisesti tarve tuoda tunteensa julki, mikä on blogeissa tyypillistä. Niitä tehdään, jotta omille tunteille saataisiin purkautumiskanava, ja toisinaan niillä haetaan myös kaikupohjaa – kommentteja samankaltaisia asioita kokeneilta, samantyylisessä elämänvaiheessa olevilta.

Sarjakuvablogit on hyvä ponnistuspohja, terapeuttinen ja omaan osaamiseen uskoa vahvistava, kätevä myös samanhenkisten ystävien löytämiseen.”

– Vesa Kataisto

Tempera-logo-yhteistyossac

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Väbäjäbä

Olen ”Väbäjäbä” tai arkisemmin Väinö Sirén, 20-vuotias ahdistunut, masentunut Asperger-lapsonen Limingasta. Mun rakkaus sarjisblogeja kohtaan alkoi joskus lukion ensimmäisenä vuotena, kun satuin törmäämään Tean ja Millan sarjiksiin kirjastossa. Sieltä äkkäsin linkin sarjisblogeihin ja satojen blogien läpi lukemisen jälkeen olin koukussa.

Lukion mittaisen lurkkailun jälkeen lähdin opiskelemaan itse sarjakuvaa Limingan taidekouluun. Ensimmäisen vuoden keväällä sain tarpeeksi rohkeutta perustaa oman blogin nimellä väbäjäbä. Halusin tehdä päiväkirjamaisia postauksia omasta elämästä, joissa puran omaa olotilaa, jutskaan sen hetkisistä ajatuksista sekä jaan taidettani.

vabajaba-sarjakuvablogi

Sarjisbloggaus on tuonut mulle varmuutta tehdä erilaista sarjakuvaa ja kokeilla aina uutta. Se toimii myös itselleni innoittajana arjessa ja omanlaisena terapiavälineenä ahdistuksen kanssa. Olen melko neuroottinen piirtäjä, ja blogi toimii loistavasti ehtymättömänä työnlähteenä.

Haluan tehdä syvevemmin ajatuksiani tutkailevia sarjakuvia ja tuottaa mielenterveydestä keskustelevaa sisältöä. Koen, että sellaiseen tarkoitukseen blogit ovat aivan loistavia. Henkilökohtaisesti olen aina saanut paljon tukea ja turvaa lukiessani muiden tuntemuksista ja kokemuksista masennuksen kanssa painimisesta arjessa.

Huomaan, että taiteessani näkyy se, mikä arjessa ei. Olen luonteeltani hyvin hiljainen ja varovainen, mutta pyrin luomaan räikeää ja vahvaa taidetta. Sarjakuva on minulle väline kokeilla ja näyttää niitä tuntemuksia, mitä en uskalla ehkä kasvotusten näyttää. Ehkä siksi ihailen raakuutta omaa elämää kuvaavissa sarjakuvissa.

Joskus menee paskasti ja silloin sen saa myös sanoa ääneen. Toisinaan on ihania hetkiä ja niistäkin saa iloita. Toivon, että sarjakuvani voisivat rohkaista lukijoita olemaan avoimempia tuntemuksistaan ja auttaa heitä ilmaisemaan kokemaansa, filtteröimättä.

vabajaba.sarjakuvablogit.com

17 2

Continue Reading

Sarjakuvabloggaajien miitti Helsingin sarjakuvafestivaalien aikaan pe 6.9.

Aika: perjantai 6.9.2019 klo 16–18. Paikka: Kalasataman vapaakaupungin olohuone kauppakeskus REDIssä (metro: Kalasatama)

Sarjisbloggaatko? Kiinnostaako sarjisbloggaus? Vai sarjisbloggasitko joskus vuonna kivi ja keppi mutta yhä nautit sarjisblogeista? Tervetuloa joukkoon!

Helsingin sarjisfestareiden edellä järjestetään perjantaina miitti sarjisbloggaajien kesken.

Tapahtuman järjestää Maiju Äikäs, aka Surkea (Surkuhupaisaa-blogin piirtäjä).

Helsingin sarjakuvafestivaalit 7.–8.9.2019, Suvilahti, lisätietoa sarjakuvafestivaalit.fi!

sarjisblogit-miitti-2019

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/2174409206018021

Sarjakuvabloggaajien ryhmä Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/6223777249

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Hemmo seikkailee

Aloittelin Hemmon seikkailujen piirtämisen, koska olin vähän laiskistunut/kyrpiintynyt omien autobio-sarjisteni piirtämisessä. Halusin piirtää jotain tyystin ei-henkilökohtaista ja fiktiivistä.

Olen asettanut riman hyvin matalaksi Hemmon seikkailujen laatuvaatimusten suhteen, sillä tarkoitukseni oli ennen kaikkea saada vain rutiinia takaisin sarjisten piirtelyyn, laadusta viis. Valitettavasti rutiinisuunnitelmani ovat epäonnistuneet toistaiseksi karmealla tavalla. Yritys on silti yhä kova. Minulla on yksinkertaisesti liikaa rahakasta työkeikkaa joka vie aikaa piirtämiseltä. Mikä vääryys!!

muhvu2

Hemmo ei ole eläin eikä ihminen, vaan jonkinlainen pötkylä. Tiedättekö miksi? Siksi, että se on helppo ja nopea piirtää. Ehkä Hemmo ja kaverinsa ovat jonkinlaisia kummituksia. Ehkä he kaikki ovat kuolleet traagisilla tavoilla ja leipovat nyt pullaa tuonpuoleisessa. Ehkä vielä saatte vielä kokea traagisia juonenkäänteitä lukiessanne sarjakuvaa. En ole päättänyt vielä!

Piirrän aika pitkälti improvisaation pohjalta, enkä yritä etukäteen lyödä lukkoon liikaa asioita. Välillä voin jopa hävyttömästi varastaa kavereideni ideoita seuraavasta juonenkäänteestä. Olkaa siis varuillanne siitä, mitä puhutte seurassani.

muhvu1

Blogin osoite on ongelmakoira.sarjakuvablogit.com, koska alunperin minulla oli erilainen sarjisidea. Osoittautui kuitenkin pian ylivoimaisen vaikeaksi aloittaa tätä sarjakuvaa, koska liika perfektionismini ja korkeat laatuodotukset olivat aloittamisen (ja jatkamisen) esteenä. Jos tavoitteena on tehdä täydellinen, niin luultavasti mönkään tulee menemään! Johan sen sanoo järkikin.

Hemmon seikkailujen kohdalle olen ottanut täysin päinvastaiset tavoitteet: määrä ennen laatua. Ja vaikkei onnistuisi piirtämään säännöllisesti ja usein, niin pääasia että piirtää edes joskus jotain. Ja kiittää itseään tästä pienestäkin onnistumisesta! Suosittelisin samaa lähestymistapaa kaikille liiasta perfektionismista kärsiville, siis jos vaan kehtaa esitellä internetissä puolivillaista pötkyläsarjista.

Toistaiseksi olen aika hyvä kehtaamisessa, vaikka välillä hävettääkin. Uskon kuitenkin että tästä tunteesta pääsee eroon, kun vaan altistaa itseään tarpeeksi häpeän tunteelle. Kehtaamisessakin harjoittelu tekee mestarin! Ja jos tarpeeksi usein kehtaa piirtää edes jotain, niin kai siinäkin puuhassa saattaa vahingossa kehittyä!

Eeli Laaninen on ammatiltaan animaattori ja sarjakuvapiirtäjä. Harrastuksiin kuuluvat mm. kahvinjuonti, dyykkaaminen ja päänsisäiset kauhukuvitelmat.

ongelmakoira.sarjakuvablogit.com

muhvu3

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Vino Inferno

Kiinnostus piirtämistä ja sarjakuvaa kohtaan lähti luultavasti liikkeelle lapsuudesta. Kotoa löytyi isot pinot Asterixeja, Tinttejä ja Aku Ankkoja joita tuli aikoinaan paljonkin lueskeltua. Sarjakuvia tuli tehtyä jo nuorena poikana ja esittelin valmiita teoksia välitunneilla luokkatovereille. Kiinnostus sarjakuviin säilyi vuosien aikana, mutta piirtämisharrastus alkoi lopulta jäädä yhä vähemmälle huomiolle, vaikka välillä kovasti mainostinkin tuttavilleni että teen vielä jonain päivänä oman sarjakuvan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut enkä tiedä uskoinko ajatukseen lopulta itsekään. Keskityin mieluummin valokuvaamiseen ja kirjojen lukemiseen. Ajattelin silti usein että olisi kiva aloittaa vanha harrastus uudelleen, mutta suunnitelma ei edennyt mihinkään suuntaan.

1

Käänne tuli suunnilleen kolme vuotta sitten kun asuin ja työskentelin Tallinnassa. Olin alkanut vapaa-ajalla taas piirtelemään satunnaisesti ja aloin miettimään vakavissani että alkaisin jälkeen tekemään sarjakuvia pitkän tauon jälkeen. Palatessani takaisin Suomeen, päätin ilmoittautua sarjakuvakurssille jotta pääsen alkuun.

Erilaisia hahmoja alkoi lopulta syntyä melko helposti, mutta kunnollisen tarinan keksiminen oli haastavaa. Välillä kävi mielessä että lopetan koko touhun, mutta päätin sinnikkäästi jatkaa yrittämistä. Olin aluksi suunnitellut tekeväni pitkän sarjakuva-albumin, mutta en keksinyt millään kunnollista juonta, valmiista käsikirjoituksesta puhumattakaan. Koska pidän myös paljon strippisarjakuvista, päätin keskittyä niiden tekemiseen. Järkeilin että niitä voisi olla myös helpompi tehdä, koska ruutujakin on vähemmän.

Asiat alkoivat nytkähtää eteenpäin vuoden 2018 alkupuoliskolla ja vähitellen Vino Inferno alkoi löytämään lopullisen muotonsa. Olin luonnostellut erilaisia hahmoja, joista yksi sattui olemaan pitkähiuksinen luuranko. Laitoin sen vääntämään savon murretta viimeiseen kuvaan ja tämän pohjalta syntyi ensimmäinen strippi. Pian alkoi syntyä muitakin vakiohahmoja, kuten Jumalalta vaikuttava mieshenkilö, pukki, robotti, ja elämän mysteereitä pohdiskelevat lehmät. Sarjan ”ihmismäisin” päähenkilö on John Lennon -mallisilla aurinkolasella varustettu psykiatri joka sukkuloi sujuvasti Vino Infernon muiden hahmojen parissa.

4

Strippeihin saattaa tulla toisinaan yhteiskunnallisiakin teemoja, mutta tarkoituksena ei ole ottaa sen kummemmin kantaa mihinkään. Yritän vaan keksiä jonkun idean, joka sattuu sillä hetkellä huvittamaan ja kokeilen sitä. Maailma vaikuttaa usein melko kummalliselta ja absurdilta paikalta, joten aiheita ei tarvitse aina etsiä kaukaa. Arkipäivän ilmiöistä saa aika paljon ideoita, joita jalostaa pidemmälle ja erilaisia juttuja täytyy kokeilla rohkeasti. On ollut kiinnostavaa seurata mihin suuntaan Vino Inferno on mennyt vuoden aikana ja kuinka oma ilmaisu on samalla kehittynyt.

Keksin nimen sarjakuvalle istuessani joskus tyhjässä iltabussissa. Koska tapahtumat sijoittuvat jonkinlaiseen helvetillisiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa kaikki on hieman vinksallaan, niin kyseinen paikka voisi olla nimeltään Vino Inferno.  Se kuulosti tarpeeksi hölmöltä ja hyvältä, joten päätin pitää sen.

Jarkko Räihä (s.1984) on savolaistaustainen ja sittemmin Helsinkiin päätynyt jokapaikanhöylä ja sarjakuvataiteilija joka katsoo maailmaa vinosti. Arvostaa vanhoja kauhuelokuvia ja toivoo että helvetissä on toimiva Wi-Fi.

vinoinferno.sarjakuvablogit.com

3vinoinferno

Continue Reading

Sarjainfon verkkosarjakuvan erikoisnumero

Suomen sarjakuvaseuran jäsenenä saat Sarjainfo-lehden kotiisi neljästi vuodessa.

Sarjainfo #182, 1/2019. teema: verkkosarjakuva. sisältää mm.

• H-P Lehkonen • Marko Raassina • Luke McGarry • Vinjetisti: Outi Mentula • Pauli Heikkilä (1956–2019) • Digisarjakuvan historiaa Suomessa • Vieraskynä: Anni Keränen • Emma Krogell: Lumine • Johdatus ergodiseen sarjakuvaan • Sukupuolen ilmaisu internetsarjakuvassa • Uusi Muumi-animaatiosarja • Pääarvio: Juri Nummelin: Sarjakuvan lyhyt historia • Arviossa nettisarjakuvat

Tilaa irtonumero esim. Turun Sarjakuvakaupalta.

Sarjainfo_1-2019_kansi_web

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Katupölyä ja pilvilinnoja

Katupölyä ja pilvilinnoja syntyi sanomisen tarpeesta marraskuussa 2017. Kaksisivuinen fotonovela, blogin tunnukset, nimi ja logo taisivat kaikki syntyä yhden viikonlopun aikana.

Suorat poliittiset kannanotot ovat jääneet vähiin avauspostauksen jälkeen, mutta sisältö on muotoutunut sellaiseksi kuin omaehtoisen sarjakuvantekijän taivalkin: kirjavaksi kokoelmaksi valmiita strippejä, innokkaita kokeiluja, keskeneräisiä hankkeita sekä tulevien näyttelyjen, festivaalien ja työpajojen odotusta. Ei sarjakuvamuotoon tehtyä blogia, vaan blogia sarjakuvien tekemisestä.

30_kikkeli

Vuodenaikaan sopivasti, taas kerran katupölyn keskellä mutta pilvilinnoista innoittuen.

Nina Lappalainen (s. 1970) on vaikuttunut Clip studio paintin tarjoamista mahdollisuuksista, luottaa tiukassa tilanteessa yhä Gimpiin ja häikäistyy toisinaan siveltimen ja tussin käyttöliittymästä.

katupolya-ja-pilvilinnoja.sarjakuvablogit.com

sivu08

Continue Reading

Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 2: Napit, tuubit, tussit, metallivärit, hidaste

Teksti ja kuvat: Viivi Rintanen / Hulluussarjakuvia, hulluussarjakuvia.sarjakuvablogit.com. Yhteistyössä taiteilijan tavaratalo Tempera, tuotteet saatuja.

viivi rintanen vesivaritesti sarjakuva

Testasin edellispostauksessa Temperan paperivalikoimaa sarjakuvatarkoituksiin. Haeskelin paperia, joka sopisi erityisesti vesivärein sarjakuviaan värittäville. Piirrän Hulluussarjakuvia-blogiani ekspressiivisellä sekatekniikalla, joka vaatii erityisen paljon välineiltäni ja levottomalta luonteeltani. Klikkaa edellispostaukseen, jos pohdit paperin valintaa tai haluat lukea lisää tekniikastani esimerkkeineen:

Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 1: paperit

banneri2

Väritystekniikkani ei ole aivan perinteisten sarjakuvasääntöjen mukainen, eikä sinunkaan tekniikkasi tarvitse olla. Epäkonventionaalinen tekniikka raastaa itsessään joskus hermoja, joten olisi hyvä, että ainakin välineesi olisivat käytännöllisiä ja hyvälaatuisia. Millaisia ovat hyvät vesivärit?

Vesivärit

kuva22

  • Royal Talens Rembrandt (vesivärinapit)
  • Sakura Koi Water Colors ja täytettävä tussi
  • Royal Talens Ecoline Brush Pen Primary colors -tussisetti
  • Royal Talens Ecoline Liquid Water Color Primary colors -setti
  • Schmincke Horadam Aquarell (tuubi & nappi)
  • Schmincke Ochsengalle hidaste (nestemäinen & nappi)
  • Royal Talens / van Gogh Metallic Interference colours -vesiväriboksi sekä Black Water Colour Paper (360g/m2)

Vesivärinapit

kuva23

Olen käyttänyt brändiltään tuntemattomia, unkarilaisia runsaspigmenttisiä nappivesivärejäni hyvin pitkään. Meidän väliimme on vaikea tulla. Mutta niin vain tultiin.

Horadam-napit ovat juuri sopivan pigmenttisiä ja pehmeitä liukenemaan. Rembrandt-napit ovat mielestäni aavistuksen kovempia, mutta yhtä kauniin värisiä. Molemmat sarjat ovat todella hyviä ja käytännöllisiä.

kuva8 Lana

Kuva väritetty Horadam- ja Rembrandt-vesivärinapeilla sekä keltaisilla Ecoline-pisaroilla.

Nesteet ja tuubivesivärit

kuva24

En voi enää palata entiseen, sillä olen löytänyt Ecolinen nestemäiset vesivärit. Oli uskomattoman helppoa sekoittaa värejä pipetin avulla. Sain helposti aikaiseksi juuri oikean ruskean, jonka kanssa normaalisti tuhraan paljon pidempään.

kuva24_2

Vasemmalla punaista Ecoline-väriä, oikealla sinistä.

Myös maalaustuntuma oli erilainen, kuin kevyempi ja tasaisempi ilman napista sekoitetun värin rakeisuutta. Lisäksi pelleilin laimentamattomilla vesiväritipoilla ja hidasteella, saaden aikaiseksi aika villejäkin efektejä. Suosittelen näitä varauksetta!

kuva25

Horadamin tuubimaalien sävykartta oli huikean hyvä. Jos kaipaat juuri oikeaa sävyä, tarkasta tämä tuotesarja. Kuten nestemäisissä väreissäkin, tuubivärin annostelu ja tasaisuus ilahdutti. Kaikista mahdollisista aiheista maalasin harvinaisen kauniin värisen pahvilaatikon, mistä päätellen Horadamin värikartta rikastaa ankeimmatkin sävyt.

kuva 25_2

Vesiväritussit

kuva26

Sarjakuvantekijä voi hyötyä vesiliukoisista tusseista, joilla värin saa tarkasti oikeaan kohtaan. Ecolinen Brush Penit olivat mainioita ja laimentamattomina ärhäkkään vahvoja.

Sakuran Koi-sarjan täytettävä vesiväritussi sopii kohdistettuun maalaamiseen. Pakkauksen pehmeästi liukenevat värit ovat itsessään kauniin heleät ja läpikuultavat. Laimensin kirkkaanvihreää väriä tussiin, jolla oli helppo kohdistaa väri pienelle alueelle. Tussin täyttöön tarvitsin apuvälineen (taipuisa muovipurkki jonka suun sain taitettua pieneksi), jolla maaliseoksen sai saatettua tussiin.

kuva12 transotype

Sinisiä yksityiskohtia toteutettu Ecoline Brush Pen-kynillä, vihreitä Koi-tussilla.

Erikoisuus: musta akvarellipaperi ja metallivärit!

kuva19

  • Royal Talens / van Gogh Black Water Colour Paper (360g/m2) & Metallic & Interference colours -vesiväriboksi

En tohtinut uskoa kauniin vesivärikotelon ja mustan akvarellikartongin lupausta: 12 metallinhohtoista väriä, jotka oikeasti erottuvat mustalta pohjalta. Kuten ennakkoluuloineni yleensä, olin väärässä. Helposti liukenevien nappien sävyt todella erottuvat ja kimmeltävät. Maalatessa kimallus on erityisen kaunista katsottavaa, mikä teki kallonteosta odottamattoman nautinnollista.

Maalaaminen tuntui aavistuksen kömpelöltä valkoiseen pohjaväriin tottuneelle, mutta kostutetulla sienellä korjailin liian valoisaksi maalaamiani kohtia. Värit liikkuvat yllättävän sulavasti rouhean näköisellä paperilla. Paperin viivoitettu pinta saattaa jotakuta häiritä, mutta ainakin tämä harakka antaa sen anteeksi, koska rakastaa sähkönsinistä liikaa.

kuva20

Originaali luonnonvalossa.

kuva21_teksti_Maalauksen kimallus valittyy parhaiten eri kulmista katsomalla

Maalauksen kimallus välittyy parhaiten eri kulmista katsomalla.

Hidaste

kuva27_teksti_Hidaste vaikuttaa lopputulokseen

Usein maalatessani kaivan esille nestemäisen hidasteen, häränsapen. Hidaste (esim. Schmincken Ochsengalle) vähentää vedellä laimennetun maalin pintajännitystä, mikä saa aikaan kaikenlaista jännittävää: toisistaan erottuvia värikenttiä ja yllättäviä kuivumisjälkiä. Hidasteen käyttö luonnollisesti viivyttää työn kuivumista. Pidän hidastetta salaisena aseenani aina kun haluan luoda jotain näyttävää, dramaattista tai värikästä.

Kokeilemistani Schmincken hidasteista pidän nappia miellyttävämpänä, sillä se tuoksuu hyvältä. Ymmärrettävästi nestemäinen ei tuoksu kukkasilta. Hidasteita kutsutaan pakkauksissa “luonnollisiksi”, joten oletan ne eläinperäisiksi.

Värit ruudulle ja printtiin

kuva28

Maalattu sävy ei välttämättä toistu samanlaisena kun skannaat sen. Joskus järjestelmäkamera säilyttää skanneria enemmän yksityiskohtia. Toisinaan on yksinkertaisesti hyväksyttävä, ettei kaikkia sävyjä voi toistaa tietokoneen ruudulle tai painotuotteeseen täsmälleen.

Onneksi kuvia käsittelemällä yleensä löytyy kompromissi niin, että pääset lähelle alkuperäistä tai entistä ehompaan lopputulokseen. Esimerkiksi metallisten vesivärien kimallus ei välity kuin fyysistä kuvaa katselevalle, mutta ruudulle laadittu kuva näyttää myös mielenkiintoiselta.

Iloisia ja sinnikkäitä maalaushetkiä!

Viivi Rintanen on sarjakuvataiteilija, Hulluussarjakuviablogin luoja ja yksinomaan sarjakuvaraiteelle luistunut kuvataideopettaja. Hän aikoo lotrata vesiväreillä sarjakuviaan niin pitkään kuin ”hullu” on haukkumasana.

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa. Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop

Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 1: paperit

Continue Reading

Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 1: erilaiset paperilaadut

Teksti ja kuvat: Viivi Rintanen / Hulluussarjakuvia, hulluussarjakuvia.sarjakuvablogit.com. Yhteistyössä taiteilijan tavaratalo Tempera, tuotteet saatuja.

Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 2: Vesivärit

1b-viivirintanen-vesivaritesti

Testasin Temperan vesiväri- ja paperivalikoimaa sarjakuvatarkoituksiin. Olen ahkera vesivärilotraaja, sillä piirrän Hulluussarjakuvia-blogiani sekatekniikalla: tussaan lyijäriluonnoksen päälle Talensin Indian Ink -musteella käyttäen G-terää (Nikko). Tussauksen kuivuttua maalaan vesiväreillä päälle samalle originaalille. Korostan yksityiskohtia Pilotin mustalla kuulakärkikynällä, Sakuran Micron -mustekynillä ja valkoisella Gelly Roll -geelikynällä sekä lapsille tarkoitetuilla, mieluusti vesiliukoisilla tusseilla. Yhdistelmä on minulle kotoisa ja tekee töistäni tunnistettavia.

kuva1 (3)

Olen sopiva testaaja myös siksi, että runsasvetinen tekniikkani vaatii paljon välineiltäni.  Vuosien varrella olen testannut eri paperilaatuja sekä vesivärejä, mutta painin päivittäin muutamien ongelmien kanssa.

Vesimäärä voi rypistää paperin aaltoiseksi koppuraksi, joka on vaikea skannata tasaisesti. Intensiiviimpinä hetkinä saatan myös kuluttaa paperin puhki veden ja karkeiden piirtimien yhdistelmällä. Paperin reunojen teippaaminen ja kärsivällinen kuivumisen odottaminen auttavat, mutta eivät ole täysin ratkaisseet ongelmia.

Tässä postauksessa esittelen Temperalta testiin saadut paperit. Seuraavassa osassa testaan erilaisia vesivärejä arvioiden eri tuotteiden sopivuutta minulle tai toisenlaiselle maalarille.

Paperivalikoima

vesiväripaperit akvarellipaperi testi

Sarjakuvia voi värittää maalaten, jos paperi kestää koitoksen. Testasin 11 laatua, joista muutama oli etukäteen tuttu. Lähes kaikkiin papereihin testasin sekatekniikkaa, jossa ensin tussaan musteella ja maalaan päälle. Paperin ja testattujen värien ominaisuuden vaikuttivat teokseen joka lotratessa syntyi. Paperit ohuimmasta järeimpään:

  • transotype® Bleedproof Marker Pad (70g/m2)
  • Schoellershammer Fine Art / Reflex layout / (75g/m2)
  • Sennelier Ink and Calligraphy (125g/m2)
  • Fabriano Tecnico (240g/m2)
  • transotype® Perfect Colouring Paper (250g/m2)
  • Fabriano Bristol (250g/m2)
  • Fabriano Mixed Media (250g/m2)
  • Lana Calligraphie (250g/m2)
  • Fabriano Studio Watercolor (200g/m2)
  • Fabriano Artistico 300g (300g/m2)
  • Schoellershammer Fine Art / Reflex Mix Media (300g/m2)

Ohuimmat paperit

kuva3 (1)

  • transotype® Bleedproof Marker Pad (70g/m2)
  • Schoellershammer Fine Art / Reflex layout / (75g/m2)

Tekniikastani johtuen minulla oli ennakkoluuloja ohuimpia paperilaatuja kohtaan. Oletin papereiden vettyvän heti läpi tai muistuttavan bulkkitulostuspapereita tunnultaan. Ilokseni olin väärässä: paperit kestivät tussauksen ja maltillisen vesiväripinnan. Molemmille oli mukavaa tussata, mutta erityisesti Layout ansaitsee erityismaininnan sileydessään. Käyttäisin näitä luonnosteluun tai tekstaamiseen.

testi vesivaripaperi transotype Bleedproof Marker Pad

Transotype® Bleedproof Marker Pad (70g/m2)

kuva5 Reflex layout

Schoellershammer Fine Art / Reflex layout / (75g/m2)

Kalligrafiapaperit

kuva6

  • Sennelier Ink and Calligraphy (125g/m2)
  • SLana Calligraphie (250g/m2

En ollut koskaan nähnytkään kalligrafiapapereita ja jösses sentään mikä löytö! Ohuempi Sennelierin paperi toisti jännittävällä tavalla nestemäisten vesivärien testini ja Calligraphie kesti ison vesimäärän ilman rypyn ryppyä.

kuva7 Sennelier

Sennelier Ink and Calligraphy (125g/m2)

kuva8 Lana

Lana Calligraphie (250g/m2)

Tosin onnistuin syövyttämään paksumman pintaa hidasteella niin, että vasemmalla puolella näkyy paperihippusia. Annettakoon se anteeksi, kun tahattomat hippuset näyttävät niin tunnelmallisilta. Näin on käynyt hidasteen kanssa minulle aikaisemminkin, eli saattoi johtua vain huolimattomasta maalarista.

Käyttäisin etenkin Lanan paperia sekatekniikkaani, joskin välimuotokokoinen lehtiö askarruttaa A3-originaaliin tottunutta piirtäjää. Lehtiön koko selittyy mukana tulevalla viivoitinsivulla, mikä on tosissaan tekstaavalle piirtäjälle kullanarvoinen.

Sileät tekniset paperit

kuva9

  • Fabriano Tecnico (240g/m2)
  • Fabriano Bristol (250g/m2)
  • transotype® Perfect Colouring Paper (250g/m2)

Olen piirtänyt suurimman osan sarjakuvistani Fabrianon Bristolille, mitä aikaisemmin käytin saman puljun Tecnicoa. Vaihdoin Tecnicosta Bristoliin valkoisemman sävyn ja rypyttömämmän lopputuloksen perässä.

Molemmat Fabrianon papereista ovat mainioita tussaamiseen, mutta lammikoituvat pystysuunnassa jonkin verran maalatessa. Tämä ominaisuus vaikeuttaa skannaamista, mutta on ymmärrettävää ei-huokoiselle paperille. Olen tottunut ilmiöön ja käytän sitä osana tyyliäni.

kuva10 Tecnico

Fabriano Tecnico (240g/m2)

kuva11 Bristol

Fabriano Bristol (250g/m2)

kuva12 transotype

transotype® Perfect Colouring Paper (250g/m2)

Jos olisin aloitteleva tai ensijaisesti musteterää käyttävä piirtäjä, suosittelisin kokeilemaan Tecnicoa tai Bristolia. Transotypen paperia taas suosittelisin ennemmin piirtäjälle, joka tussaa ja värittää markereilla mutta ei maalaa. Pinta reagoi vesivärilotraukseeni aavistuksen hylkivämmin kuin Fabrianot.

Sekatekniikkapaperit

kuva13

  • Fabriano Mixed Media (250g/m2)
  • Schoellershammer Fine Art / Reflex Mix Media (300g/m2)

En ollut harkinnutkaan sekatekniikkapapereita aikaisemmin niiden rakeisen pinnan vuoksi. Oletin terätussaamisen olevan hankalaa karkealla pinnalla, mutta ennakkoluuloni oli hieman liioiteltu. Toki viivasta tulee erilainen ja terä tökkää helpommin, mutta kokonaisilme palkitsee syvyydellään: molemmille maalattujen värien sävyt erottuvat kauniin rasterisina.

kuva14 Mixed media Fabriano

Fabriano Mixed Media (250g/m2)

kuva15 Reflex

Schoellershammer Fine Art / Reflex Mix Media (300g/m2)

Näistä kahdesta tykästyin enemmän Fabrianon valkoisempaan ja aavistuksen sileämpään paperiin, jolle mieluusti piirtäisin sarjakuvia. Kumpikaan papereista ei rypistynyt kuivuessaan, vaikka vesimäärä oli aikamoinen.

Akvarellipaperit  

kuva16

  • Fabriano Studio Watercolor (200g/m2)
  • Fabriano Artistico 300g (300g/m2)

Sekatekniikkapapereiden tapaan mielsin myös akvarellipaperit sopimattomiksi sarjakuvien tekoon. Ja taas yllätyin: terätussaaminen ei ollut liian hankalaa huokoisille pinnoille, vaikkakin viiva hieman pehmenee skarpeimmasta mahdollisesta.

Näiden paperien kanssa uskaltaisin lotrata ja pyyhkiä loputtomiin. Maalaaminen tuntui hitaalta, minkä syy on looginen: vesivärejä oli helpompi hallita huokoisilla pinnoilla. Jälki (ja minun huitomiseni) ei ole läheskään niin kaoottista kuin mihin olen tottunut.

Testatut akvarellipaperit ovat sileitä.

kuva17 Studio

Fabriano Studio Watercolor (200g/m2)

kuva18 Artistico

Fabriano Artistico 300g (300g/m2)

Tekisin näille kuvituksia tai sarjakuvaa, joissa tavoittelen rauhallista tunnelmaa, selkeästi toisistaan erottuvia värikenttiä tai kun paperin pitäisi kestää huomattava vesimäärä.

Hiplaa paperia ja uskalla kokeilla

Jos kuvaukseni tuntuivat kryptisiltä, varmin tapa löytää sopiva paperi on mennä hypistelemään. Suuntaa siis esimerkiksi Temperaan ja tunnustele eri laatuja. Pohdi, miten piirustusvälineesi liikkuu paperin pinnalla. Saako huokoisen paperin pinta näkyä vai haluatko sarjakuvallesi täysin sileän lopputuloksen? Pohdi etukäteen, miten toivoisit väritystekniikkasi imeytyvän paperiin. Jos useampi vaihtoehto houkuttaa, kysy myyjän mielipidettä.

Joskus sopiva paperi voi löytyä sattumalta – varsinkin jos on yhtä uraantunut pässinpää kuin kirjoittaja. Ilman tätä testiä tuskin olisin huomannut kalligrafia- tai sekatekniikkapapereita, joita aion käyttää jatkossa Bristolin rinnalla. Huomaan ennakkoasenteideni perustuneen arvostettuun perinteiseen teknikkaan, josta omani jääräpäisesti poikkeaa. Perinteisesti sarjakuvien mustetussaus ja väri on toteutettu eri originaaleille, jotta alkuperäinen tussaus pysyy aina tallessa. Mutta minä haluan lotrata ja leikkiä tussatun mustan päällä, vaikka valintani johtaa arvaamattomaan lopputulokseen. Pidän ongelmanratkaisusta, johon tekniikka minua ajaa: etsin tahattomista sotkuista tunnelmia, varjoja ja päähenkilön tunnetiloja, jotka kuljettavat tarinaa. Millainen vesiväritekniikka on sinun juttusi?

Mikäli vesivärilitkut, -sotkut ja -lammikot ovat myös sinun juttusi, hyödyt varmasti seuraavasta postauksestani, jossa perehdymme Temperan vesivärivalikoimaan.

Viivi Rintanen on sarjakuvataiteilija, Hulluussarjakuvia-blogin luoja ja yksinomaan sarjakuvaraiteelle luistunut kuvataideopettaja. Hän aikoo lotrata vesiväreillä sarjakuviaan niin pitkään kuin ”hullu” on haukkumasana.

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa. Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop

Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 2: Vesivärit

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Teräsrautelan kirjasto

Kestääkö parisuhde yhteisen sarjakuvan teon? Tätä kysymystä me blogin taustalla hääräilevät Lapit olemme pohtineet jo pitkään. Ensimmäistä kertaa puhuimme oman sarjakuvan tekemisestä jo muinaisena vuonna 2011, jolloin Katariina esitteli Ilkalle ajatuksensa strippisarjiksesta, jonka viimeisessä ruudussa vitsi huipentuu rock-, pop-, rap- tai iskelmäkappaleesta otettuun sanoituslainaukseen. Olimme molemmat sitä mieltä, että ajatus on loistava, emmekä lyhyen alkuinnostuksen jälkeen tehneet sarjakuvan eteen yhtään mitään moneen vuoteen.

157

Sarjakuva-ajatus kuitenkin poltteli etenkin Katariinaa, joka on aina halunnut piirtää ja käsikirjoittaa sarjakuvaa. Varsinaista koulutusta sarjakuvapuolen hommiin ei ollut, ellei työväenopiston kursseja lasketa. Ilkka taas ei ollut koskaan suunnitellut ryhtyvänsä sarjakuvakäsikirjoittajaksi, mutta joskus elämä pääsee yllättämään. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen saimme viimein valmiiksi pari strippiä Mistä toi on? -nimellä kulkevaa sarjakuvaamme ja tarjosimme niitä eteenpäin värisevin käsin. Suureksi iloksemme strippiä ryhdyttiin maaliskuussa 2017 julkaisemaan turkulaisessa Aamuset-kaupunkimediassa kaksi kertaa viikossa.

Olimme kuitenkin jo innostuneet sarjakuvamme ideasta ja hahmoista niin kovasti, että kaksi viikoittaista strippiä ei riittänyt. Teräsrautelan kirjasto -blogi perustettiin myös maaliskuussa 2017, sillä tarvitsimme julkaisualustan ylimääräisille stripeille, erinäisille pikkuraapustuksille sekä pitkille novelleille, joissa sarjakuvien hahmot saavat vähän ylimääräistä elintilaa. Blogimateriaalit noudattavat samaa ideaa kuin varsinaiset stripit, joten biisilainauksiin ei voi olla törmäämättä lukukokemuksen lomassa.

Blogin nimi Teräsrautelan kirjasto viittaa Mistä toi on? -stripin keskeisimpään tapahtumapaikkaan. Kolme sarjakuvan päähenkilöistä, Pia Laine, Petri Ruusunen ja Camilla Jurvanen, ovat töissä tässä fiktiivisessä lähikirjastossa. Muut päähenkilöt kuuluvat näiden kirjastosankareiden lähipiiriin. Niin, oliko muuten noissa nimissäkin jotain biisilainaukselta kalskahtavaa…?

Teräsrautelan_kirjasto

Olimme jo alusta alkaen sitä mieltä, että ihan pelkillä laululyriikkalainauksilla ei pitkälle pötkitä, joten sekä stripeissä että bloginovelleissa mennään ensisijaisesti hahmot ja tarina edellä ja lainauksien pohtiminen on ylimääräistä hupia. Haluamme kuitenkin helpottaa tunnistamista, joten ylläpidämme blogissa listaa Aamuset-lehdessä julkaistujen strippien biisilainausten tekijätiedoista. Kunnia heille, joille kunnia kuuluu!

Katariina Lappi on yli kolmekymppinen freelancekääntäjä ja -muusikko, joka ei saisi aikaan yhtä ainoaa sarjakuvaa ilman deadlineja (hätätapauksessa myös itse asetetut dedikset käyvät).

Ilkka Lappi on vielä enemmän yli kolmekymppinen kirjoitustyöläinen, jonka toteemieläin on Rocky Balboa. Nimestään huolimatta Lapit asuvat Turussa ja käyttävät sarjakuvilta liikenevän yhteisen vapaa-aikansa katsomalla muun muassa Ritari Ässää ja Doctor Whota.

terasrautelan-kirjasto.sarjakuvablogit.com

08

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Ugly Monsters / Rumat möröt

Huom. blogi sisältää myös lapsille sopimatonta sisältöä.

Ugly Monsters on tuhma ja humoristinen homosarjakuva, jossa mörkökaverukset seikkailevat deittailun, bilettämisen, itsetutkiskelun ja kalsarimerkkien viitoittamassa maailmassa. Sarjakuva ammentaa aiheita niin mun omasta kuin lähipiirinikin elämästä sekä kaikesta siitä, mitä satun näkemään tai kuulemaan kaupungilla liikkuessani. Stripeissä leikitellään myös stereotypioilla.

Vaikka sarjakuva kuvaakin homoelämää, niin uskon, että siihen voivat samastua muutkin. Aiheissa liikutaan kuitenkin suht arkisten ja universaalien asioiden parissa.

uglymonsters

Ugly Monsters sai alkunsa nelisen vuotta sitten luonnoksista, joita raapustelin työnteon ohessa post it -lapuille. Tuolloin hahmoilla, joita kutsun nykyään alkumöröiksi, ei ollut pysyvää olomuotoa ja niiden rooli oli lähinnä helpottaa omaa keskittymiskykyäni palavereissa. Kavereiden ihastuttua näihin raakilemörköihin päätin ruveta piirtämään niitä enemmän. Pian syntyikin ensimmäinen hahmo, Jojo, jota pidän jonkinlaisena omakuvanani.

Koetin alkuun piirtää Möröistä mahdollisimman rumia, ikään kuin kyseenalaistamaan nykypäivän kauneusihanteita. Hahmosuunnittelun ohessa hahmot ovat kuitenkin hiukan söpöytyivät, joskin niissä on edelleen nähtävissä alkumörköjen piirteitä, kuten esimerkiksi oudot nenät sekä runsas ja vaihteleva karvoitus.

Ugly-sanalla olen halunnut viitata myös Mörköjen käytökseen. Oikeassa elämässä ihmisiltä odotetaan iän ja aseman mukaan tietynlaista käytöstä. Mörköjen maailmassa näin ei ole, vaan he käyttäytyvät kuin parikymppiset, vaikka ikää on oikeasti enempi. Tästä saakin hauskoja tilanteita sarjakuviin. Myös homous on edelleen ruma asia, jonkinlainen mörkö, vaikka nykyään ollaankin aika suvaitsevaisia ja tasa-arvoasioissakin on otettu isoja askelia. Toivoisinkin, että Möröt herättäisivät keskustelua aiheen tiimoilta.

comic_popcorn

Varsinaisen sarjakuvakerronnan pariin päädyin kesällä 2017. Hahmojen ulkomuodot ja luonteet olivat hioutuneet kohdilleen. Tuntui kuitenkin, että tuolloin tekemäni yhden ruudun sketsiformaatti ei enää yksistään riitänyt, sillä kerrottavaa olisi enemmänkin. Päätin kokeilla ns. ”oikeaa sarjakuvaa”.

Oman kerrontatavan löytymisen jälkeen rupesin haaveilemaan jo oikeasta kirjasta, jonka suunnittelin julkaisevani omakustanteena. Sammakko Kustannus kuitenkin ilmaisi kiinnostusta Mörköjä kohtaan ja julkaisi Ugly Monsters -sarjakuva-albumin nyt alkusyksystä.

Joakim Juvelén (s. 1983) on helsinkiläinen graafikko ja sarjakuvataiteilija, joka piirtää toisinaan niin roiseja Ugly Monsters -strippejä, että niiden näyttäminen esimerkiksi äidille nolottaa.

uglymonsters.sarjakuvablogit.com

joakim

Continue Reading

pienlehtimainos
pienlehtimainos

Mainosta sarjakuvaasi tässä!
http

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa.

Suomen laajin valikoima laadukkaita piirustus- ja taiteilijaintarvikkeita! Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop

mainos
b
Suomen sarjakuvaseura ry
Suomen sarjakuvaseura ry2 days ago
”Raivoisan kärjistävistä, jopa seksistisistä ja rasistisista piirroksista tunnettu Willem kasvoi konservatiivisessa hollantilaisessa pikkukaupungissa. Hän kävi taidekoulun ja piirsi opiskelijalehtiin, kunnes liittyi PROVO-taiteilijaryhmään.

1960-luvulla Willem piirsi konservatiiveja kauhistuttaneita kuvia, joissa miehet suutelevat tai joissa papit ja poliisit tanssivat riehakkaasti pylvääseen sidotun hipin ympärillä. Hän oli toistuvasti vaikeuksissa God, Nederland & Oranje -lehteen piirtämiensä kuvien vuoksi. Yhdessä hakaristin muotoinen poliisi jahtaa pientä ihmistä, toisessa Hollannin tuolloinen kuningatar Juliana päivystää seksityöläisenä, joka rokottaa palveluksistaan 5,2 miljoonaa guldenia – saman summan, joka tuolloin meni kuningashuoneen ylläpitoon.

Poliisipiirros toi sakot, majesteettirikos kolme kuukautta vankeutta.”


http

Sarjakuvablogit.com on Suomen sarjakuvaseuran 2008 perustama ilmainen palvelu, johon voi perustaa oman sarjakuvablogin. Sivusto on kehitetty erityisesti kuvapainotteisia blogeja ajatellen, ja muokkausmahdollisuuksia on paljon. Voit ehdottaa mielenkiintoista blogia Kuukauden blogiksi. Sivustoa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja otamme mielellämme vastaan myös apua WordPress-pohjaisen sivuston kehittämisessä.

Tiimin ja Suomen sarjakuvaseuran tavoitat osoitteesta info@sarjakuvaseura.fi.
Ongelmatilanteissa ota yhteyttä palvelun ylläpitäjään osoitteessa webmaster@sarjakuvaseura.fi.

Käyttöehdot
Sarjainfo

Suomen sarjakuvaseura ry
Sarjakuvakeskus
Porthaninkatu 9
00530 Helsinki
info@sarjakuvaseura.fi

Liity Suomen sarjakuvaseuraan! Liittymällä saat Sarjainfo-lehden kotiisi sekä jäsenkortin ja rahanarvoisia etuja. Samalla tuet suomalaista sarjakuvaa. Jäsenenä voit myös perustaa sarjakuvablogin tänne! sarjakuvaseura.fi