mainos
mainos

Author Archive

Sarjisbloggaajan tussitesti

Teksti ja kuvat: Eeli Laaninen / Muhvu, armasmuhvu2.blogspot.com Yhteistyössä taiteilijan tavaratalo Tempera.

tussitesti muhvu sarjakuvablogit

dav

tussei_1uus

tussei_2uus

tussei_3uus

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa.

Suomen laajin valikoima laadukkaita piirustus- ja taiteilijaintarvikkeita! Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop 

Continue Reading

Helsingin sarjakuvafestivaalit 1.–2.9.2018

jp_self-300x300

Helsingin sarjakuvafestivaalit juhlistaa vuonna 2018 italialaista sarjakuvaa, strippejä ja metallimusiikkia. Festivaalien tapahtumapaikkana toimii toista kertaa Suvilahden Kattilahalli (Sörnäisten rantatie 22, 00101 Helsinki. Päätapahtuman yhteydessä järjestetään toistamiseen myös pienlehtiin keskittyvä Zine Fest, tällä kertaa Suvilahden Tiivistämöllä .

Suomen sarjakuvaseuran järjestämä Helsingin sarjakuvafestivaalit on Pohjois-Euroopan suurin sarjakuva-alan tapahtuma, joka kokoaa yhteen sarjakuvataiteilijoita ja kustantajia ympäri maailmaa. Vuosittain festivaaleilla vierailee 11 000–20 000 kävijää. Vuoden 2018 festivaalitaiteilija on tamperelainen JP Ahonen. Festivaalit on osa Helsingin Juhlaviikkoja ja toimii yhteistyössä Tuska-festivaalin kanssa.

sarjakuvafestivaalit.fi

helsingin-sarjakuvafestivaalit-2018

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Inttiblogi

Alunperin Siipesi-sarjakuvablogi oli minulle paikka, johon sain piirrellä omaksi huvikseni, vastapainoksi työlle kuvataiteilijana. Blogi hiljeni, kun lopetin graafisen suunnittelun opinnot ja keskityin opiskelemaan eläinalaa.

Lähtiessäni armeijaan halusin jotenkin dokumentoida vuoden muistot ja tunnelmat ylös. Sarjakuvablogi oli minulle luonnollisin valinta ja niin Siipesi sai muuttua Inttiblogiksi, koska blogipohja oli jo olemassa.

esimerkkikuvat3 (1)

Aluksi ajattelin kertoa vain kuulumisia intistä, mutta nopeasti otin mukaan informatiivisia postauksia, joihin keräsin tietoa ja vinkkejä tulevia alokkaita varten. Ennen omaa palvelustani etsin paljon muiden palveluksensa käyneiden blogeja, kommentteja ja kirjoituksia. Omakohtaiset kokemukset, tai vaikka vinkit mitä mukaan kannattaa pakata, auttoivat paremmin kuin viralliset ohjeistukset. Muiden kokemusten kautta pääsin koko armeijakulttuuriin niin hyvin sisään, ettei palvelukseen astuminen koskaan aiheuttanut kulttuurishokkia, vaan tunsin armeijaan päästyäni olevani heti kotona. Haluan itsekin antaa innostavan ja kannustavan kuvan palveluksesta; haasta itsesi, kaikkeen tottuu ja kaikesta selviää!

Aiheesta ja blogista kiinnostuneiden määrä yllätti minut, intti kiinnostaa kaikenlaisia ihmisiä – niitäkin jotka eivät armeijaan pääse tai ole koskaan menossa. Oma palvelusvuoteni sattui juuri sopivasti hetkeen, jolloin esimerkiksi naishakijoita on ennätysmäärä ja armeija näkyy mediassa entistä enemmän.

esimerkkikuvat2

Parasta inttiblogissa ovat sen herättämät keskustelut. Olen saanut paljon kommentteja, mutta se on puhuttanut myös lähipiirissäni ja kasarmilla. Olen saanut kiitosta mm. siitä, että uskallan puhua joistain aiheista, vaikka olen nainen eli vapaaehtoisesti palveluksessa. Pidän itseäni samalla viivalla muiden varusmiesten kanssa, enkä ajattele että vapaaehtoisuuteni takia joihinkin epäkohtiin pitäisi olla puuttumatta vain koska ”on itse tänne halunnut tulla.” Vaikka suurinta osaa koulutusta koskee salassapitovelvollisuus, niin omia tunteitani palveluksesta olen halunnut jakaa rehellisesti ja peittelemättä. Kuten kaikki vuodet, palvelusvuosikin tarjoaa ylä- ja alamäkiä, iloja ja suruja.

Aamuja on vielä paljon jäljellä eikä reservin aurinkoa näy, joten tervetuloa seuraamaan sotakoiranohjaajan inttielämää!

Ansku Wallenius (s.1992) on koiralaumansa kanssa maalla asuva kuvataiteilija, sarjakuvapiirtäjä ja eläintenhoitaja. Kuvataiteen ja graafisen suunnittelun opintojen jälkeen hän on keskittynyt koira-alaan. Projektikoiralinjan jälkeen hän on työskennellyt mm. eläintenkouluttajan opissa, koirien, hevosten sekä tuotantoeläinten kanssa. Armeijassa hän suorittaa palvelusta sotakoiranohjaajana, tällä hetkellä aliupseerikurssilla. Palveluksen jälkeen vuorossa on eläintenkouluttajan ammattitutkinto. Päätyönään hänellä ovat kuitenkin edelleen freelance-kuvataiteilijan työt.

siipesi.sarjakuvablogit.com

esimerkkikuvat

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Totentanz

Tekisi mieli sanoa, että olen piirtänyt aina, mutta se ei pitäisi paikkaansa. Piirtäminen on minulle kuitenkin aina ollut se minun omin kanava käsitellä ja jäsentää ajatuksiani ja ympäröivää maailmaa. Sarjakuvista innostuin nuorena viikarina Conan-barbaarin äärellä, joita luin kaverin luona. Kotona olevia sarjakuvia olivat turvalliset (ja tylsät) Aku Ankka ja Asterix. Aikuisempana korkeimmalle jalustalle on noussut David Mackin Kabuki-sarja.

Piirtelin paljon jo lapsena ja vanhimmat säilyneet työni taitavat olla vuodelta 1996, 13-vuotiaana tehdyt. Päädyin lukiossa kaikille mahdollisille kuvaamataidon kursseille ja lukion ja armeijan jälkeen hetken opiskelinkin kuvataidekasvatusta Helsingissä. Jokin meni sen osalta kuitenkin perustavanlaatuisesti vikaan ja kuvien tekeminen myrkyttyi opintojen jäädessä kesken. Meni melkein 10 vuotta etten antanut itselleni lupaa tehdä kuvia, ja en saanut yhteyttä enää siihen osaan itsessäni, josta ammensin lapsuuteni ja nuoruuteni kuvat.

kuukauden blogi totentanz

Ajastaan kuitenkin tarve tehdä kuvia alkoi taas nostaa päätään ja tapasin ihmisiä, jotka saivat innostumaan asiasta uudelleen. Aloin harjoitella taas jo unohtamaani määrätietoisemmin ja kokeilla uusia tekniikoita. Päädyin mukaan jyväskyläläiseen sarjakuvaseuraan ja tein vuoden 2017 yhteisjulkaisuun lyhyen sarjakuvatarinan ”Prosessi”, joka on ensimmäinen koskaan tekemäni sarjakuva.

Otin albumista saadun palautteen nöyränä vastaan ja aloin suunnitella seuraavaa sarjakuvaa. Tämä ei kuitenkaan juuri edennyt. Puuhasin muita harjoituksia ja treenatessani lyijykynillä metallia satuin keksimään hahmon, johon tykästyin kovasti. Totentanzin. En tosin tässä vaiheessa vielä tiennyt, että tulisin tekemään hahmolle omaa sarjakuvaa vaan halusin tehdä hahmosta myös maalauksen.

Blogpiece_7

Kävin viime vuonna myös ensimmäisillä sarjakuvafestivaaleillani Helsingissä, jossa meidän paikallisella sarjakuvaseurallamme oli myyntipöytä. Pöytä oli Zinefestissä ja juuri keskustelualueen lavalle päin, siitä pääsi hyvin seuraamaan käytäviä keskusteluja ja lavan tapahtumia. Eniten minulle jäi sieltä mieleen Jiipu Uusitalon, Pii Anttosen ja Kimmo Lustin paneeli, sekä Emmi Nieminen. Se lyhyt keskustelu Emmi Niemisen ja kustantajan edustajan kanssa, kun he olivat esitelleet tulevaa Vihan ja inhon internet -teosta oli se, joka lopulta sai kaiken liikkeelle. Aihe oli minusta jotenkin niin tärkeä ja järisyttävää rohkeutta edustava, että yritin pöydän takaa Emmille jotain kannustavia sanoja lausua paneelin jälkeen:

”Kiitos teille rohkeudesta! Yritän ainakin omille lapsilleni sitten näitä opettaa, se on keino minun vaikuttaa vanhempana, että maailma paranee.”    

Tsiisus kraist, mitä latteuksia!

”Voit vaikuttaa myös yhteiskunnan osana” sanoi Emmi, a classy lady.

Koko bussimatkan takaisin Jyväskylään aivoni kävivät ylikierroksilla, kun minulle alkoi pikkuhiljaa avautua se, kuinka megaluokan idiootti olen. Jos Emmi näkee tämän tekstin, niin olen pahoillani. Teen parhaillaan parannusta ja aion vaikuttaa asioihin myös muilla keinoilla mitä minulla on käytössä. Tällä sarjakuvalla ja astumalla pois sieltä hiljaisesta enemmistöstä seinän vierestä. Bussimatkan aikana myös tajusin mikä olisi aiemmin kehittelemäni hahmon tulevaisuus.

Blogpiece_3

Loppuvuoden 2017 suunnittelin millä tavalla alan tarinaa rakentaa blogiini. Lueskelin aika paljon muiden blogeja, juuri yllämainittujen panelistien, ja sitten Viivi Rintasen Hulluussarjakuvia ja kaikkien edellä mainittujen tekemiset antoivat luottamusta siihen, että sarjisblogin perustaminen voisi olla ihan hyväkin juttu. Seuraan aika paljon ajankohtaisia asioita ja halusin tuoda tätä jotenkin blogiin myös mukaan. Halusin ottaa tietoisesti myös sellaisen lähestymiskulman, että esittelen asiani perusteellisesti ja etsin sitä varten itsekin tietoa. Blogini sisällön ei ole tarkoitus olla kevyttä luettavaa, josta voi ahmia 6-12 palaa lounastauolla, vaan ravistella ajatuksia ja haastaa ajattelemaan enemmän ja syvemmin. Hybris on salakavala otus ja monessa mukana, vaikka olisikin jo hyvisten puolella ajatuksineen.

Blogi on minulle nyt kuitenkin se kanava tällä hetkellä, jolla pidän kynän liikkeessä samalla kun käsikirjoitan ja suunnittelen Totentanziin liittyvää pidempää sarjakuvaa. Blogi auttaa minua kehittämään taustaa, maailmaa ja hahmoja syvemmiksi ja samalla kehittymään kertojana ja piirtäjänä ja ihmisenä. Minulla on blogin lisäksi perhe ja päivätyö, joten minun on myös harjoiteltava oman workflow’n johtaminen, ja tämä onkin ehkä nykytilanteen haastavin palapeli. Muutaman kerran toisten lasten vanhemmat ovat harrastuksissa hieman outona katsoneet, mitä piirrän lehtiöön sillä aikaa kun kakarat hikoilevat jumpassa.

Sarjakuva on todellinen masterclass sen suhteen kuinka paljon opittavaa ja mahdollisuuksia on. Jokainen sivu ja ruutu on uusi harjoitus ja haaste. Tekstin juoksuttaminen ja tiivistäminen olennaisiin osiin on parempaa aivojumppaa kuin mikään sudoku. Tästäkin esittelytekstistä tuli liian pitkä, vaikka typistin sen jo puoleen alkuperäisestä.

Kiitos kaikille edellä mainituille yhdessä ja erikseen tien viitoittamisesta. Nöyrä kiitos ja kumarrus päästä mukaan kuukauden blogeihin jo näin nuorella blogilla.

Lopuksi haluan lainata omaa idoliani, David Mackia: ”Comics are one of the last pirate media. One person can go and immediately just have an idea in his attic and make a book, and it can be out there.”

Raimo Saastamoinen on kuvien tekemisen harrastaja, joka pikkuhiljaa alkaa saada niskalenkin omista stigmoistaan, mutta ei ole vieläkään keksinyt miten vuorokauteen voisi lisätä kahdeksan tuntia enemmän aikaa kaiken tekemiseen. Perheen ja päivätyön lisäksi hän haluaa tehdä yhä enemmän sarjakuvaa yhä paremmin. Tätä kirjoittaessa hän vielä tuplavarmistaa, että kaikki romut on kasassa aamua varten ja valmistautuu elämänsä toiseen sarjakuvatapahtumaan, joka on tällä kertaa Tampereella ja samalla salaa toivoo, että edes joku blogin lukija tulee tervehtimään tapahtuman aikana.

totentanz.sarjakuvablogit.com

Blogpiece_5

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Ihanuutta

Ihanuutta-blogin juuret juontavat loppuvuoteen 2013, jolloin aloin käydä Sarjakuvakeskuksen Nuorten avoimessa pajassa kaverini MacKativerin kanssa. Pajan vetäjä Karri voimakkaasti suositteli meitä perustamaan blogin ja aloitimme yhteisen Nuorten avoin -blogin pitämisen. Mac perusti oman bloginsa (gaiverruksia.sarjakuvablogit.com) lähtiessään vaihtoon syksyllä 2015, joten jäin sitten päivittämään tätä kanavaa yksin. Ihanuutta-nimellä blogi on keikkaillut reilun puolitoista vuotta.

merenvaahtoa

Olin sarjakuvafani jo ennen kuin menin kouluun, mistä lienee kiittäminen valistunutta kotikasvatusta. Muistan vaikuttuneeni Carl Barksin ja Floyd Gottfredsonin pitkistä seikkailusarjiksista, jotka olivat helposti saatavilla kirjahyllyssä. Ryhmä-X -lehti tuli vuosikausia kotiin kannettuna. Aloitin sarjakuvien piirtämisen itse ala-asteella ja harrastus on jatkunut melkolailla katkeamatta tähän asti. Aluksi piirsin pöytälaatikkoon ja lukiolaisena aloin pitää sarjispäivistä, jota luetutin kavereilla. Nykyinen blogi on samaa jatkumoa lukion sarjispäivisten kanssa, ja blogin hahmoista esimerkiksi kriittinen pörriäinen James ja Kuolema hengailivat mukana jo silloin.

En ole koskaan tavoitteellisesti opiskellut sarjakuvan tekemistä tai graafista suunnittelua tai edes piirtämistä (kuvislukiossakin tein taidekursseja minimimäärän, kun piti ehtiä päntätä ranskaa ja fysiikkaa). Olen kuitenkin yrittänyt maksimaalisesti hyödyntää sopivia (ilmaisia) eteen sattuvia kursseja, työpajoja ja Sarjakuvakeskuksen nuortenleirejä 2014–15. Uskonpuute ja itsekritiikki meinaa joskus saada vallan kun katselee, mitä muut piirtäjät tekevät. Koetan muistuttaa itselleni, että niistä tyypeistä suuri osa piirtää ammatikseen… Sarjakuvien tekeminen omaksi iloksi (ja vähän kavereiden) on saanut uusia ulottuvuuksia bloggaamisen myötä. En ole ihan vielä tottunut julkaisemiseen, ja mietin usein, mitä tuo mystinen entiteetti ”kaikki” ajattelee, jos piirrän tai kirjoitan sitä tai tätä.

mementomori

Pidän sarjakuvasta ilmaisumuotona, koska se on niin vapaa. Sarjikset sallii liioittelun, kärjistämisen ja abstraktienkin tuntemusten konkreettisen kuvittamisen. Tapahtumat saavat ihan uudenlaista taikaa ja hohtoa sarjakuvina. Sarjikset auttavat jäsentämään tätä ihanan kamalan absurdin monimutkaista maailmaa. Ja tietysti purkamaan paineita silloin kun ahdistaa. Piirrän suhteellisen paljon realistisia juttuja, esimerkiksi rekonstruktioita hauskoista keskusteluista tai tilanteista. Aiheet nousevat omasta elämästäni ja mielenkiinnon kohteistani.

Piirrokset syntyvät musteella ja terällä, mutta joskus inspiraation sattuessa olen kokeillut muitakin tekniikoita. Eli värikyniä. Vähän olen välillä lisäillyt väriä Photoshopissa, jos se on käynyt vaivattomasti. Ihailen Frank Millerin ja Mike Mignolan sarjakuvissa vallitsevaa intensiivistä mustaa, mutta en ole vielä päässyt omissa töissäni ihan samalle pimeyden asteelle. Eurooppalainen uusi aalto on toinen tärkeä inspiraation lähde, ja erityisesti Joann Sfarin huojuva tyyli ja aistillinen maailma vetoaa. Näitä kohti pyritään.

Ina Rosberg (1992) on helsinkiläinen, ihan pian valmistuva maisema-arkkitehtuurin opiskelija, joka haaveilee vielä jonakin päivänä pitävänsä oman gallerianäyttelyn.

nuortenavoin.sarjakuvablogit.com

img025

Continue Reading

Sarjisbloggaajan sivellinkynätesti, osa 2

Teksti ja kuvat: Aino Sutinen, aino.sarjakuvablogit.com. Yhteistyössä taiteilijan tavaratalo Tempera.

sivellinkyna testi sarjakuvablogit

Käytän sarjakuvissani ja kuvituksissani hyvin usein erilaisia sivellinkyniä. Aiemmassa osassa arvioin neljä usein käyttämääni laadukasta japanilaista sivellinkynää. Tässä toisessa osassa on mukana suurempi skaala erityyppisiä välineitä, joista suuri osa on itselleni uusia. Huomaan taas, että sivellinkynien kunkkumaa on Japani.

Kuvassa ovat kaikki jutussa testattavat tuotteet pakkauksissaan, vasemmalta oikealle:

  • Copic Multiliner SP
  • Copic Multiliner Brush S ja M
  • Know Calligraphy Brush Pen
  • Ecoline Brush Pen
  • Sakura Koi Coloring Brush Pen
  • Sakura Pigma Brush Pen
  • Sakura Pigma Brush Pen (erilainen sarja)

sivellinkyna1

Useimmissa näissä on huopakärki, eli ne ovat vähän erityyppisiä kuin sivellinharjaksiset kynät. Huopakärki kuluu ja muuttuu yleensä käytössä jonkin verran. Kärjen muoto ja viivan paksuuden elävyys siis tekee tämänkin kategorian kynistä sivellinkyniä.

Käytän tässä yksinkertaisuuden vuoksi kaikissa kuvissa kopiopaperia (paitsi lopun vesiväreissä vesiväripaperia). Sileää paperia käyttämällä osa kynistä voisi kuitenkin soljua paremmin, eikä kuivia jälkiä ilmenisi.

Copic Multiliner SP BS ja Copic Multiliner Brush S ja M

sivellinkyna2

Japanilaisen Copicin Multiliner SP on laadukkaan oloinen alumiininen kynä, johon voi vaihtaa mustepatruunat ja kärjen. Saatavana on myös työkalu kärjen vaihtamiseen. Sivellintyyppisen huopakärjen lisäksi täytettävää kynää on saatavilla myös teknisten kynien ohuilla kärjillä.

Kynä toimii ja muste juoksee hyvin, tosin kärki on melko pieni ja lyhyt. Kun kärkeä kallistaa lappeelleen (se taipuu kokonaan juurestaan saakka), saa paksumpaa viivaa. Viivaan ei saa aivan niin paljon vaihtelua kuin esimerkiksi sivellinkärkisellä Pentel Brush Penillä, jota pidän monikäyttöisimpänä sivellinkynänä. Mutta on makuasia, millainen kynä sopii omaan viivaan.

Uudelleentäytettävyys ja varaosat ovat tässä plussaa.

sivellinkyna2a

sivellinkyna4

Copic Multiliner Brush S ja M ovat taas laadukkaita kertakäyttöisiä huopakärkikyniä.

S-kokoisessa kynässä on melko samanlainen kärki kuin uudelleentäytettävässä SP:ssä. Yllättäen tällä joustavalla kärjellä saa aika paksua jälkeä aikaan, paksumpaa kuin M-mallilla, jossa on paksumpi kärki.

sivellinkyna5

sivellinkyna6

M-kokoisessa kynässä on paksumpi, mutta jäykempi kärki, se ei taivu tyvestään samalla tavalla. Itse asiassa kynästä tulee aika tasaisen paksua viivaa, ellei paina lujempaa. Viiva on siis vähän vähemmän elävää. Joskus se onkin parempi niin. Olen käyttänyt tätä kynää esimerkiksi puhekuplien tekstauksiin.

sivellinkyna7

Näiden kaikkien kynien mustetta mainostetaan valon, (Copicin) alkoholitussien ja kosteuden kestäviksi.

sivellinkyna8 copic multiliner sarjakuvablogit

Sivellinkynillä voi kirjoittaa esimerkiksi mietelauseita 🙂 . Ylimmässä sanassa näkyy, mitä uudelleentäytettävän Multiliner SP:n taittuva kärki voi tehdä kulmissa terää painaessa: pieniä hakasia. Ohut viiva saattaa myös hajota. Jälki on siis aika eläväistä, eikä välttämättä kokonaan hallittavissa. Riippuu kynän yksilöllisistä käyttötavoista, onko tämä ongelma vai mukavaa. En voi sanoa, millainen terä on itse kullekin paras. Copicin kynät ovat kaikkiaan taattua laatua, eivätkä rispaannu nopeasti.

Koi Coloring Brush Pen ja Sakura Pigma Brush

Nämä kaksi japanilaista kynää ovat molemmat aika tavallisia, edullisia huopakärkisiä sivellintusseja, joita on kumpaakin saatavilla monissa eri väreissä. Kaivoin siis testattavien lisäksi esille vanhan vaaleanpunaisen Koi-kynäni, joka minulla sattui olemaan. Käytän vaaleita värejä usein luonnosteluun mustan viivan alle ja jätän ne skannauksen jälkeen sitten pois kuvasta. Usein käytän juuri Koi-kyniä.

sivellinkyna9 koi coloring brush pen sarjakuvablogit

Koi Coloring Brush Penin vesiliukoinen muste soljuu mukavasti. Muste on hieman muita kyniä vaaleampaa ja läpikuultavampaa sekä vähän sinertävää. Jos skannaa ja käsittelee, musteiden pienilä eroilla ei ole mitään väliä, enkä ole käsitellyt niitä tässä tarkemmin. Toki originaaleissa niillä on enemmän väliä.

Koin kynässä on aika jäykkä kärki. Sillä saa kivasti tehtyä suurempaa viivaa, ja tarvittaessa kohtuullisesti pienempiäkin yksityiskohtia.

sivellinkyna10 koi coloring brush pen sarjakuvablogit

Käytön myötä näiden edullisten peruskynien muste alkaa hieman kuivua ja kärki harottaa, tässä vähän vanhempi Koi-yksilö:

sivellinkyna11 koi coloring brush pen sarjakuvablogit

sivellinkyna12 pigma brush pen sakura

Pigma Brush Penissä on plussaa ja miinusta: itse käytän sitä aika paljon, koska se on hyvin edullinen peruskynä ja käytän paljon saman sarjan hyviä teknisempiä kyniä. Uutena tässä on myös ihanan terävä kärki, ja se ei ole liian pehmeä eikä jäykkä. Huopakärki kuitenkin kuluu ja pehmenee melko nopeasti ja viiva alkaa särkyä. Mutta jos ei ole niin tarkka hifistelijä, niin tämä on oikein mukava käyttökynä mukaan joka paikkaan. Aina ei ole ihan niin justiinsa. Nämä molemmat siis kompensoivat edullisuudellaan.

sivellinkyna14 pigma brush pen sakura

sivellinkyna15

Sakura Pigma Brush Pen -sarja

Tämäkin kynäkolmikko on nimeltään Sakura Pigma Brush Pen, mutta ne ovat kuitenkin erityyppistä sarjaa kuin edellinen Sakura Pigman kynä. Olen käyttänyt näitä jonkin verran ja näppituntumalla sanoisin että niissä on kestävämpi laatu.

sivellinkyna16 sakura brush pen

Paketissa on kolme erikokoista kynää. Näistä kynistä on sanottava sen verran, että ennen en löytänyt näitä Suomesta. Olin kerran ostanut niitä sarjakuvafestivaaleilta Barcelonasta ja ihastunut, varsinkin BB-koon kynään. Kyselin tuotteita paikan päältä Temperasta ja he sanoivat ottavansa valikoimiin. Ja ottivatkin! Nyt näitä saa siis Temperasta.

Pigma FB on jäykkäkärkinen ja tekee erittäin pientä jälkeä. Se sopii yksityiskohtiin tai jos tykkää piirtää hyvin pieneen kokoon. Koska kärki on siis niin pikkuinen, musteen juoksu voi viivästyä jos piirtää liian nopeasti, silloin viivasta tulee kuivan näköistä. Hitaammin piirtäessä viivasta tulee oikein hyvää. Musteen kulku riippuu usein muutenkin käsialasta.

sivellinkyna17 sakura brush pen

Keskimmäinen koko, Pigma MB on suht’ jäykkäkärkinen sivellintussi. Se tekee samantyyppistä jälkeä kuin edellisen kohdan Koi ja Pigma Brush Pen, mutta kärki säilyttää laatunsa ja mustekin ehkä säilyttää juoksevuutensa pidempään. Oikein hyvä peruskynä.

sivellinkyna18 sakura brush pen

Pigma BB on näistä lempparini. Sen pitkä, taipuva kärki tekee hyvin elävää viivaa, helposti sekä ohutta että paksumpaa. Se tuntuu jotenkin mukavalta ja omalta monenlaiseen piirtelyyn, siksi metsästinkin juuri tätä kynää pitkään. Kaarteissa se joskus tekee vähän muhkuraa, mutta sekään ei haittaa. Suosikki!

sivellinkyna19 sakura brush pen

Sillä saa myös helposti aikaan pyöreän pisteen suoraan ylhäältä painettaessa (seuraavan mietelausekuvan alareunassa esimerkiksi on erikokoisia pisteitä).

sivellinkyna 30

sivellinkyna20 sakura sivellinkyna

Know Calligraphy Brush Pen ja Ecoline Brush Pen

Viimeiseen kappaleeseen ymppään samaan vielä kaksi keskenään aivan erilaista kynää.

sivellinkyna22 know calligraphy pen

Know on uudelleentäytettävä kiinalainen sivellinkynä, jonka kärki on siis oikeasti harjaksinen sivellin.

Siveltimeksi se on melko pieni, pienempi kuin esimerkiksi testin ensimmäisen osan Pentel ja Copic. Tai oikeastaan kärki on ohut, tavallaan pitkähkö, hyvin pehmeä ja taipuisa.

Tästä tulee kelpoa, eläväistä sivellinjälkeä. Välillä, nopeampia viivoja vedettäessä viiva tosin hajoaa vähän kuivaksi ja joskus viiva pitää siksi vetää kahdesti. Hitaammat viivat toimivat paremmin, ja musteen kulkua nopeuttaa kun säilyttää kynää pystyasennossa. Muste varmaan juoksisi nopeammin jos sivellinkärki ei olisi niin pieni. Muste on melko ohutta ja hieman läpinäkyvää.

sivellinkyna28 know calligraphy pen

Uudelleentäytettävyys ja edullisuus ovat ehdottomasti plussia tälle sivellinkynälle!

sivellinkyna25 ecoline brush pen

Hollantilainen Ecoline Brush Pen on minulle myös uusi tuttavuus. Kyseessä on vesiliukoinen, melko paksu huopakärkinen sivellintussi. Tätä on saatavilla eri väreissä. Ihastuin heti!

sivellinkyna24 ecoline brush pen

Paksusta Ecolinesta juoksee hyvin mustetta ja sillä on helppo työskennellä, varsinkin isommassa koossa. Musteessa on hieman läpinäkyvää, vesivärimäistä fiilistä, mistä tulee omanlaistaan elävyyttä. Kärki ei ole pehmeä eikä jäykkä vaan siltä väliltä.

Ecolinella voi myös työstää vesiväriefektejä, voi maalata märälle pohjalle, levittää mustetta siveltimellä tai eri värejä voi yhdistää (minulla ei ole tässä nyt eri värejä). Myös blenderitussi on saatavana.

sivellinkyna26 ecoline brush pen

sivellinkyna27 ecoline brush pen

sivellinkyna29 testi sarjakuvablogi

Käyttäisin kaikkia testin tusseja uudelleen, ne sopivat vähän eri tarkoituksiin. Aiemmin olen kuvittanut Pigma Brush Pen BB:llä esim. näin:

nayte

Linkki: Sivellinkynätesti, osa 1. Pentel, Copic & Pilot

Taiteilijan tavaratalo Tempera tukee Sarjakuvablogit.comin toimintaa. Liikkeestä (Uudenmaankatu 16. Helsinki) saa Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20% alennusta tuotteista. Temperalla on myös verkkokauppa osoitteessa www.tempera.com/shop.

Sivellinkynät verkkokaupassa täällä.

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Luomuhömppä

Luomuhömppä on strippisarjakuvaa luomu- ja ekoajatteluun hurahtaneesta terveysintoilijasta, jonka perheeseen kuuluvat Insinööri, Pissis ja kaksoset. Luomuhömppä uskoo vakaasti, että ihminen on sitä mitä hän syö, mikä näkyy hahmon porkkanavartalona ja salaattimaisena hiuspehkona. Stripeissä käsitellään useimmiten huumorin avulla Luomuhömpän erityisiä mielenkiinnonkohteita: ruoka ja ravitsemus, terveelliset elämätavat, kestävä kuluttaminen sekä luonnonmukaisempaan elämään pyrkiminen.

Herääminen

Idean Luomuhömpästä sain eräästä mieheni sarkastisesta sivuhuomautuksesta elokuussa 2014. Olin lukenut Aku Ankkaa lapsesta asti ja sanomalehtien sarjakuvastrippejäkin lukioikäisestä, mutta milloinkaan ei ollut käynyt mielessä, että alkaisin itse tehdä sarjakuvaa. Jostain syystä kuitenkin näin Luomuhömpän heti mielessäni strippisarjakuvan päähenkilönä, ja ajattelin, että sarjakuvan avulla voisin tuoda esille itselleni tärkeitä asioita viihteellisessä muodossa.

Strippikäsikirjoituksia syntyi muutamia kymmeniä jo syksyllä 2014. En mitenkään osannut kuvitella, että myös piirtäisin sarjakuvan itse, sillä olin piirtänyt viimeksi ala-asteikäisenä. Yritin houkutella piirrostyöhön Viivi-tytärtäni (s. 2000), joka on taitava piirtäjä. Tuloksetta. Niinpä Luomuhömppä jäi lepäämään lähemmäs pariksi vuodeksi, kunnes alkukesästä 2016 silmiini osui piirtolevyn mainos, jonka kiikutin välittömästi Viivin nähtäväksi. Lahjonta tepsi. Piirtolevy hankittiin ja Viivi alkoi piirtää strippejä Krita-ohjelmalla.

Luomujalat

Luomuhömppä on ollut alusta asti selkeästi minun juttuni, eikä Viivin piirtämisinto kestänyt kovin kauaa. Oli kuitenkin tullut hankittua kallis piirtolevy ja olin kovasti tykästynyt sarjakuvaani, joten ei auttanut muuta kuin ruveta askartelemaan stripit itse alusta loppuun. Paperille en edes yrittänyt piirtää, vaan aloitin piirtämisen suoraan piirtolevylle. Vasta-alkajan työtä helpotti se, että pystyin ottamaan pohjaksi Viivin aiemmin sähköisesti piirtämät hahmot, joita sitten aloin muokata, käännellä ja väännellä piirto-ohjelman avulla. Teknisistä apuvälineistä huolimatta sarjakuvan piirtäminen minun taidoillani on hidasta tuhertamista, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä enemmän siitä pidän.

Sammalta

Sari Piippo (s.1968) on espoolainen äiti-ihminen, joka arvostaa yksinkertaista elämää.

luomuhomppa.sarjakuvablogit.com

Continue Reading

Sarjisbloggaajan sivellinkynätesti, osa 1. Pentel, Copic & Pilot

Teksti ja kuvat: Aino Sutinen (aino.sarjakuvablogit.com). Artikkeli tehty yhteistyössä taidetarvikeliike Temperan kanssa.

Olen viime vuosina löytänyt ja käyttänyt yhä enemmän erilaisia sivellintusseja. En ole varsinaisesti kynähifistelijä, mutta olen pannut merkille eri merkkien ominaisuuksia ja kuinka ne sopivat eri tarkoituksiin. Tässä artikkelissa keskityn neljään suosittuun sivellinkynään. Testaan loput testiin saamani kynät kakkososassa, ettei tästä tule liian pitkä.

IMG_0040

Kuvassa ovat juttusarjassa testattavia tuotteet pakkauksissaan, vasemmalta oikealle:

  • Pilot Brush Pen pehmeä
  • Pilot Brush Pen kova
  • Sakura Koi Coloring Brush Pen
  • Sakura Pigma Brush Pen
  • Ecoline Brush Pen
  • Copic Gasenfude Brush
  • Sakura Pigma Brush Pen (erilainen sarja)
  • Pentel Brush Pen
  • Know Calligraphy Brush Pen

    Lisäksi testaan kakkososassa kolme Copicin kynää, joita ei ole tässä kuvassa.

IMG_0013

Käytän sivellinkyniä työssäni sarjakuvien ja kuvitusten tekemiseen ja yhdistelen usein samaan kuvaan montaa eri kynää. Itse käytän eläväistä viivaa tekeviä sivellinkyniä kuviin sekä suurempiin otsikoihin, sen sijaan teen leipätekstin tekstaukset tasaisempaa jälkeä tuottavilla kuitukärkikynillä.

george1-web-col

Teen värityksen joko aluksi viivan alle tai valopöydällä toiselle paperille, joten en ole ajatellut kynien veden- tai alkoholinkestävyyttä – testaan ne kuitenkin tämän artikkelin lopussa, kynissä on vähän erilaisia ominaisuuksia. Kaikkien kynien musteet kuivuvat aika nopeasti, mutta käsittääkseni kannattaa kuitenkin antaa kuivua kunnolla muutaman tunnin, jos haluaa olla 100% varma.

IMG_0038

Pentel Brush Pen ja Copic Gasenfude Brush Pen: sivellin taskussa

Otan ensimmäiseksi japanilaisen Pentelin uudelleentäytettävän sivellintussin, koska se on sarjakuvapiirtäjien klassikko. Mustepatruunoita saa myös ostaa erikseen ja ne on helppo vaihtaa. Täytettävyys on pidemmän päälle edullisempaa ja tuottaa myös vähemmän muovijätettä. Kynän paketissa tulee mukana neljä patruunaa.

IMG_0019

IMG_0020

Pentelillä saa aikaan hieman muita kyniä paksumpaa jälkeä painamalla kovempaa, ja käytän sitä usein juuri siihen tarkoitukseen. Kärki on nailonkuiduista koostuva sivellin.

Tällä saa myös aikaan sivellinmaisen ”kuivan” efektin, kun tekee vauhdikkaampaa viivaa – ei kuitenkaan yhtä kuivaa kuin tavallisella siveltimellä, koska muste juoksee kynässä jatkuvasti ja hyvin. Kun mustepatruuna lähestyy loppuaan, myös viiva alkaa vähän kuivua. Itse asiassa tämän kuvan kuivemmat viivat on tehty vähän vanhemmalla kynällä jossa musteen kulku alkaa jo ehtyä:

IMG_0021

Joskus Pentelin sivellinkynä on minulla aiheuttanut pientä pistemäistä roisketta ympärilleen, mutta ei pahasti. Pentel on luottokynä, moni käyttää samaa kynää vuosia. Elävän sivellinjäljen rakastajille, sopii myös suurten mustien pintojen värittämiseen.

IMG_0025

Myös japanilainen Copic on tehnyt nailonharjaksisen sivellinkynän. Se muistuttaa hieman Pentelin vastaavaa, mutta on kertakäyttöinen. Sen muste on vähän ohuempaa laatua.

IMG_0023

Copic on hyvä sivellinkynä, jolla saa tehtyä myös suht’ tarkkaa jälkeä, sikäli kuin pehmeäkärkisellä saa (jos on vakaa käsi, jälki on tietenkin siveltimellä elävää). Muste virtaa hyvin ja kestää ihan hyvin, joskin kertakäyttöisyys on miinusta. Tekee painettaessa paksua viivaa, ei aivan yhtä paksua kuin Pentel.

brushpen brush pen sivellinkynä testi pentel copic pilot

Pilot Pocket Brush Pen (pehmeä ja kova malli): hyvä yksityiskohtiin

Myös Pilot on japanilainen merkki. Kertakäyttöiset, kumikärkisillä sivellintusseilla saa aikaan hyvin tarkkaa jälkeä ja tarvittaessa ohutta viivaa. Viivan ”flow” ei kuivu nopeastikaan vedettäessä ja sillä ei saakaan aikaan sivellinmäisiä efektejä kuten edellämainituissa, harjaskärkisissä kynissä.

Pehmeässä Pilotissa (kuvassa ylempänä) on hieman pidempi ja paksumpi kärki. Muste valuu koko kärjen läpi, ei vain sen päästä, kuten kovassa.

IMG_0027

Pilotin muste leviää hieman karkealle paperille, kuten kuvasta näkyy. Ensiksi testissä on pehmeä malli. Siinä on miellyttävä, terävä pää.

IMG_0028

Tässä kynässä on se pieni ongelma, että kyljellään painettaessa sen kärki nousee ylös ja tekee viivan loppuun pienen hakasen. Se aiheuttaa myös kalligrafiakäytössä hieman outoja muhkuroita viivaan, vaikka kynällä saa muuten aikaan kauniita kirjaimia.

IMG_0031

Kynällä saa luotua aika paksuakin viivaa, mutta se sopii erityisesti pienten yksityiskohtien ja tarkan, ohuen viivan kanssa työskentelyyn, koska kärki on terävä. Huomaa että näillä kynillä saa aikaan hyvän pyöreän pisteen ylhäältäpäin painettaessa, harjaskärkisillä sivellintusseilla tämä ei onnistu:

pilot-brush-pen-sivellintussi-sivellinkyna

Kynässä on läpinäkyvä ikkuna ja musteen kulumisen voi havaita. Tämä vanhempi kynäni on vielä puoliksi täynnä:

IMG_0026

IMG_0032

IMG_0014

Kova Pilot taas on suosikkini pienelle paperille piirtäessä, koska sillä saa aikaan hyvinkin ohutta viivaa. Kärki ei siis varsinaisesti ole kova, mutta siinä on hyvä kynämainen tuntuma. Viiva ei hajoa, vaikka kynää liikuttaisi paperin pinnalla vain aivan kevyesti. Kovin paksua viivaa tällä ei saa ollenkaan, ja olisi turha värittää tällä suurempia pintoja. Yksityiskohtiin paras! Välillä tälläkin tulee pieniä hakasia viivan päähän, mutta ei samalla tavalla kuin pehmeällä Pilotilla:

IMG_0033

IMG_0034

Kuten näkyy, saa kovalla kynällä paremmin aikaan tarkkaa tekstausta kuin pehmeällä. Sillä tulee myös tasaisempaa paksumpaa viivaa, jos tarvitsee sellaista:

IMG_0037

VEDEN- JA ALKOHOLINKESTÄVYYS testissä

Lopuksi testasin näiden neljän sivellinkynän veden- ja alkoholinkestävyyden vedellä sekä ProMarker- tussilla. Annoin testipaperin ensin kuivua muutaman tunnin.

IMG_0036

Tässä testin tulokset:

sivellinkynä testi sarjakuva sarjakuvablogit copic pilot pentel brush pen

Kaikki näistä siis näyttivät kestävän alkoholiliukoista tussia ja Pentel ja Copic ovat vedenpitäviä, varsinkin Copic.

sivellinkyna-testi-copic-pilot-pentel-brushpen

Teen samoilla sivellinkynillä esimerkiksi tällaisia kuvituksia:

01kirje1-web-nayte-msmandarin

karikatyyriautomaatti-aino-sutinen

Summa summarum: suosittelisin varmaan eniten Pentelin täytettävää Brushpeniä suureen kokoon piirtäessä tai jos hankit vain yhden kynän, ja Pilotin kovakärkinen kynä on suosikkini pieneen kokoon piirtäessä.

Linkki: Sivellinkynätesti, osa 2.

Taiteilijan tavaratalo Tempera tukee Sarjakuvablogit.comin toimintaa. Liikkeestä (Uudenmaankatu 16. Helsinki) saa Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20% alennusta tuotteista. Temperalla on myös verkkokauppa osoitteessa www.tempera.com/shop.

Sivellinkynät verkkokaupassa täällä.

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Why so serious?

Olen piirtänyt sarjiksia muistaakseni 6–7-vuotiaasta. Ensimmäiset sarjakuvani olivat lasten tusseilla ja kuulakärkikynällä piirrettyjä tarinoita valkoisesta sudesta joka posetti dramaattisesti tuulisilla kallioilla. Ala-asteen aikana piirsin erään tuolloisen kaverini kanssa kuuden paksun A4-vihon verran sarjakuvaa muutamista suosikkivideopeliemme ja sarjakuviemme hahmoista, mm. Hämähäkkimiehestä, Crash Bandicootista, Oddworld-sarjan Abesta, Sailor Moonista ja Pokémonin Rakettiryhmästä. Sen nimi oli ”New Herous”, ja se oli aivan järkyttävä. Minulla on se vieläkin tallessa. Luen sitä aina joskus, jos haluan nauraa niin että alan itkeä.

kuva3

Sen jälkeen piirtelin itsekseni vähän järkevämpää(?) matskua – edelleen enempi vähempi eeppisiä fantasiatarinoita omista hahmoistani – mutta tuolloin en omistanut skanneria, joten kaikki jäi julkaisematta. Opintojen aikana löysin Sarjakuvablogit.comin ja lueskelin usean muun nykyisinkin vielä seuraamani ihmisen blogin läpi. Olin pitänyt aiemmin Livejournalissa tekstiblogia, mutta pidemmän päälle se ei ollut oma juttu, ja päätin kokeilla sarjisblogia.

Aloitin kieli poskessa, enkä juurikaan panostanut ulkoasuun tai kässäreihin. Tuolloin minulla oli myös aivan jäätävä art block menossa, joten tyyli vaihteli aika rankasti kyllästyttyäni kokeiluun toisensa perään. Nykyisin näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, että olen löytänyt mieluisan tyylin.

kuva1 (2)

Valitsin sudet, koska ne ovat minulle hyvin merkityksellisiä eläimiä ja samaistun niihin kovasti. Ne ovat väärinymmärrettyjä olentoja, joiden ympärillä velloo kauhutarinoiden ylläpitämä, myrkyllinen vihan ja vainon ilmapiiri. Mitä hyvänsä sudet tekevätkin, se nähdään pahana. Susien on ok olla olemassa ainoastaan, mikäli ne eivät näy eivätkä kuulu, mutta parempi tietysti, mikäli eivät olisi olemassa lainkaan.

Lisäksi minulla on syntymästäni saakka ollut useimpien ihmisten seurassa olo kuin sudella lammaslaumassa. Ei auta, vaikka vetäisin lampaantaljan niskaani ja yrittäisin määkiä; joku aina huomaa, että tuossa lampaassa on jotakin vikaa, ja ilmiantaa muille. Ja vaikka sitä lampaantaljan käyttöä kuinka painotetaan ja vaaditaan, en silti tunnu osaavan tehdä sitä oikein.

kuva2

Merkintöjen väritys ja yksityiskohdat ovat kokeneet valtavan muutoksen blogin alkuajoista, kiitos opintovuosina kuvaan astuneen perfektionismin: ”Jätä mieluummin kokonaan tekemättä, kuin että tee juosten kusten.” Perustin blogin muistaakseni vuonna 2009, ja tuona aikana sen nimi on muuttunut kerran, koska ensimmäinen nimi ei ollut kovin tarkkaan harkittu. Olen myös pohtinut nimen muuttamista uudelleen aikanaan 10-vuotispäivän kunniaksi, koska nykyinen nimi herättää turhan paljon haikeita muistoja.

Jokunen vuosi sitten minulla oli blogin suhteen kriisi koskien aiheita, mitä sinne olisi soveliasta piirtää. Lähes koko ikäni mielenterveysongelmien kanssa painineena olen hyvin altis negatiiviselle ajattelulle, ja välistä tuntui että blogikin oli täynnä pelkkää kitinää. Tosin poistettuani kaikki syvällisemmät merkinnät ja angstin, jätettyäni jäljelle vain kivat jutut sekä päätettyäni piirtää ainoastaan positiivarointia, blogi kävikin yllättäen lähellä kuolemaa.

Mikäli jättäisin negatiiviset asiat pois, ei se antaisi missään määrin realistista kuvaa elämästäni. Saatan kenties olla narri joka naurattaa ja viihdyttää muita, mutta olen myös kyllästynyt kuulemaan, kuinka en lainkaan näytä tai vaikuta masentuneelta tai ahdistuneelta tai milloin mitäkin. Siispä ajattelin piirtää aivan kaikesta.

kuva4

Aiheet vaihtelevat kaiken maailman kuumista perunoista ja tabuista arjen pieniin, tärkeisiin ja huvittaviin asioihin. Joskus sarjikset ovat lyhyempiä, joskus pidempiä jaksamisesta riippuen. Pyrin päivittämään vähintään kerran kuussa, mutta mikäli ideoita ja aikaa on, päivittelen useamminkin.

Itselleni musta huumori on tehokkain selviytymiskeino. Mikäli sarjakuvani saavat edes yhden ihmisen ymmärtämään millaista vajaatoimintaisen pään kanssa eläminen on, kuinka massiivista vahinkoa vuosia jatkunut vaino ja rääkkäys voi aiheuttaa, samaistumaan kokemuksiin, saamaan niistä vertaistukea, nauramaan tai löytämään suitsuttamieni pelien, kirjojen, musiikin yms. joukosta uusia tuttavuuksia, ovat ne täyttäneet tarkoituksensa.

Marjo Suvanto on vuonna 2013 Kuopion Muotoiluakatemiasta valmistunut, nykyisin Oulussa asuva medianomi, joka haaveilee eristäytymisestä pieneen mökkiin keskelle villiä korpea kera kymmenen koiran.

inkubi.sarjakuvablogit.com

Continue Reading

Sarjakuvabloggaaminen tekee tunteista näkyviä

Teksti: Katja Kontturi ja Viivi Rintanen. Kuvat: Viivi Rintanen

Suomen Sarjakuvamuseon Suomi 100 vuotta sarjakuvassa – historian tutkiminen nykysarjakuvan keinoin -hankkeessa neljä tutkijaa ja neljä taiteilijaa työsti neljä artikkelia, jotka julkaistiin Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Kuti-ilmaisjakelulehden (#45) liitteessä.

Omassa sarjakuvamuotoisessa tutkimusartikkelissamme avasimme sarjakuvabloggaamisen merkityksiä. Jatkamme keskustelua aiheesta nyt tässä.

Kyselyn (N=45) tuloksista voidaan päätellä, että sarjakuvabloggaaminen on merkityksellinen kanava purkaa omia tunteita. Se on terapeuttista bloggaajalle, mutta myös blogin lukijalle. Esimerkkinä 26–30-vuotiaan miehen kyselyvastaus: “Pahan olon sanallistaminen ja kuvallistaminen tekee tunteistani olemassaolevia [sic.] sekä itselleni että ulkopuoliselle maailmalle. Näin tunnen oloni osaksi tätä maailmaa ja ihmiskuntaa, ja että sanoillani ja teoillani ja tunteillani on merkitystä.”

sarjakuvablogit-terapeuttinen

Suomalainen juttu

Katja Kontturi: Sarjakuvablogikulttuuri on varsin suomalainen juttu, mikä tuli minulle yllätyksenä. Olin kiinnittänyt huomiota 2010-luvulla suosituksi nousseeseen sarjakuvabloggaamiseen, mutta en ollut tajunnut, ettei tätä kulttuuria oikeastaan ole muualla. Kun aloimme työstää Suomi 100 vuotta sarjakuvassa -artikkelia, otin yhteyttä pohjoismaalaisiin kollegoihini. Ruotsissa ei tiedetty ilmiöstä mitään, mutta Norjassa ja Tanskassa voi kuulemma törmätä yksittäisiin omaelämäkerrallisiin blogeihin, joiden pitäjät bloggaavat sarjakuvamuodossa. Muuten vaikuttaa siltä, että termi “sarjakuvablogi” viittaa muualla yksinkertaisesti blogiin, joka käsittelee sarjakuvia.

Minua alkoikin kiinnostaa se, mikä sarjakuvasta tekee merkittävän välineen kertoa omaa tarinaansa ja miksi nimenomaan blogissa. Miksi oma tarina halutaan julkaista?

Viivi Rintanen: Olen pohtinut samaa: miksi omaelämäkerrallinen aalto ilmenee sarjakuvablogeissamme? Pidin pitkistä, tosipohjaisista ja omaelämäkerrallisista sarjakuvaromaaneista ja blogit kutkuttivat samaa mielenkiintoa.

Omaelämäkerrallisissa blogeissa oli myös jotain, mihin kirja ei kyennyt: oikea henkilö kertoi tarinaansa vähä vähältä, reaaliajassa. Kuin olisin tutustunut henkilöön, jota en muutoin kohtaisi, ja sain tietää asioita, joita hän ei kasvokkain paljastaisi. Vaikka kontakti oli yksisuuntainen, sain blogeista paljon lohtua, ymmärrystä ja kykyä nauraa hetkille, jolloin sonta silppuuntuu tuulettimeen.

Onko sarjakuvablogi tila, jossa henkilökohtaisille, kipeillekin asioille on helpompi antaa sarjakuvakasvot, joiden takana tekijä voi pysyä anonyymina?

KK: Kyselyymme vastanneista 80 % oli nuoria aikuisia, 21–30-vuotiaita. Tuntuu nimenomaan siltä, että erityisesti nuoret tarttuvat vaikeisiinkin henkilökohtaisiin asioihin ja piirtävät ne sarjakuviksi. Esimerkiksi nimimerkki Kuningatar Alkoholi käsittelee vanhempiensa alkoholismia ja Wolf Kankare kuvittaa masennusta ja sukupuolenkorjausprosessia Susi sorakuopassa -blogissaan. Tämä tuntuu minusta merkittävimmältä: kipeä asia julkaistaan kaikkien halukkaiden luettavaksi. Sitä ei jätetä piiloon pöytälaatikkoon, vaan se tarjotaan ikään kuin alustaksi, johon lukijat voivat peilata omia kokemuksiaan.

Tämä seikka nousi esille myös kyselytutkimuksessamme. Vastaajistamme (N=45) 42 % oli sitä mieltä, että sarjakuvabloggaamisesta saa vertaistukea, mutta ei niinkään lukijoiden kommenteista, vaan siitä, että saa piirrettyä aiheesta merkinnän ja jaettua sen blogiin.

katja-kontturi-viivi-rintanen-sarjakuvablogit

Sarjakuva on liioittelun väline

VR: On hieno kokemus tulla nähdyksi ja kuulluksi tavalla, jolla itse toivoisi. Vastavuoroista, kuuntelevaa ihmiskontaktia moni saa läheisiltään tai terapeutilta. Ehkä anonyymit, yksin väsättävissä olevat blogisarjakuvat ovat luonteva paikka avautua niille, joilla ei ole myötätuntoista, halukasta tai itselleen sopivaa kuuntelijaa.

Kyselyssä 78 % koki sarjakuvabloggaamisen terapeuttiseksi. Siis lähes neljä viidestä koki henkisen hyvinvointinsa lisääntyneen bloggaamalla! Jos bloggaaminen on luonteva vertaistuen ja terapeuttisen jakamisen paikka, niin miksi juuri sarjakuva on näin toimiva ilmaisukeino mielenkohennukseen?

KK: Näen itse sarjakuvan luontevana itseilmaisun tapana, koska mahdollisuudet näyttää ja kertoa konkretisoituvat aivan eri tavalla kuin pelkän kirjoittamisen kautta. Sarjakuva voi kerronnallaan esittää hyvinkin ristiriitaisia viestejä: pahan olon voi piirtää ruutujen taustalle samalla kun hahmo väittää puhekuplassaan, että kaikki on ihan hyvin. Alter egolleen voi liioitella joitain fyysisiä piirteitä tai jättää kuvaamatta ne itseä vaivaavat seikat.

Monet kyselyyn vastanneista kokivat sarjakuvan helpoksi ja itselle parhaaksi ilmaisuvälineeksi. Edellä mainittujen pohdintojen lisäksi vastaajat pitivät sarjakuvan kerrontakeinoja vapaampina liikkuma- ja tulkintavaraltaan kuin pelkän tekstin. Sarjakuva on liioittelun väline, jossa pienet epätäydellisyydet eivät haittaa tarinan kokonaisuutta.

VR: Sarjakuva on loistava väline katsoa elämäänsä sopivalta etäisyydeltä. Esikoistani Mielisairaalan kesätyttöä tehdessä tulin ensi kertaa tahattomasti tehneeksi tiliä hulluuksieni kanssa. Kirja kertoo monista kaltaisistani, mutta oli kerrottava kauttani, jotta teos olisi uskottava. Silloin kuvittelin uhraavani yksityisyyteni, jotta mielen järkkymisestä voitaisiin puhua todenmukaisesti. Kirja sai hyvän vastaanoton ja yllätyin: menettämisen sijaan minä sain myötätuntoa, itseluottamusta ja kohtalontovereita. Siksi aloitin Hulluussarjakuvia-blogini, jonne piirrän minulle lähetettyjä mielenterveystarinoita. Ehkä yritän auttaa muita niin kuin Kesätytön lukijat auttoivat minua. Näen blogimaailman turvallisena, toiveikkaana ja yhteisöllisenä alustana kaikenlaisille tarinoille. Miten sinun suhteesi sarjakuvablogeihin syntyi?

sarjakuvablogit-viivirintanen

Ensin itselle, sitten muille

KK: Löysin sarjakuvablogit Milla Paloniemen ja Tea Tauriaisen blogien kautta. He käsittelevät monia arkensa tapahtumia mustan huumorin avulla, mikä viehätti minua kovasti. Blogien lukeminen ja niissä esitettyjen kokemusten peilaaminen oli sarjakuvatutkijalle luonteva harrastus. Mutta henkilökohtaiseksi se muuttui vasta keväällä 2014, kun aloin piirtää omaelämäkerrallista sarjakuvaa isäni kuolemasta. Minun piti tehdä pieni tutkielma sarjakuvan tekemisestä surutyön tukena ja ymmärsin, etten voi tutkia asiaa tekemättä itse sarjakuvaa.

Projektista tuli 50-sivuinen valokuvia ja lyriikoita hyödyntänyt teos, josta olen julkaissut paikoitellen katkelmia Facebook-sivuillani. Blogiin en sitä kuitenkaan ole laittanut ja ehkä tässä pätee sama seikka kuin kyselyymme vastanneilla: tärkeintä on ollut piirtää tarina ensin itselle. Vasta myöhemmin tulee se vaihe, että tarinan haluaa jakaa myös muiden luettavaksi. Mutta se oli ehdottomasti terapeuttinen kokemus.

VR: Teit sarjakuvan itsellesi, mutta se on herättävä ja koskettava tarina myös lukijalle. Olen kiitollinen, että sain lukea sen, vaikkei sitä ole julkaistu. Mitä opit sitä tehdessäsi? Mihin soveltaisit oppimaasi tutkijana tai sarjisopena?

KK: Huomasin konkreettisella tavalla, että joitain asioita oli helppo, joitain todella vaikeaa piirtää ja ne herättivät paljon ristiriitaisia tunteita. Kuitenkin kaiken piirtäminen auki oli jopa puhdistava kokemus. Olenkin opettajana pyrkinyt korostamaan jokaisen omaa tapaa ilmaista itselle tärkeitä asioita. Joskus kaikkea ei ole pakko näyttää, vaan teksti voi viedä lukijan taiteilijan mielenmaisemaan. Joskus taas pelkkä tikku-ukko riittää kuvaamaan kaiken olennaisen koskettavalla tavalla. Tärkeintä on aina tarina ja sen merkitys itselle.

VR: Kyllä, olen samaa mieltä. Sarjakuva voi olla reitti itseen ja yhteyteen muiden kanssa.

Julkaistu aiemmin Sarjainfo-lehdessä 3/2017. Liity Suomen sarjakuvaseuraan täältä, saat Sarjainfo-lehden, etuja jäsenkortilla ja oikeuden perustaa tänne blogin. Kuti-lehden sarjakuvatutkimusliite on luettavissa osoitteessa www.kutikuti.com/kuti_pdf/Kuti45_insert_spreads.pdf

Continue Reading

pienlehtimainos
Kaunis Mieli Kääntää Katseensa Sisäänpäin

Mainosta sarjakuvaasi tässä!
http

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa.

Suomen laajin valikoima laadukkaita piirustus- ja taiteilijaintarvikkeita! Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop

muurla
mainos


http

Sarjakuvablogit.com on Suomen sarjakuvaseuran 2008 perustama ilmainen palvelu, johon voi perustaa oman sarjakuvablogin. Sivusto on kehitetty erityisesti kuvapainotteisia blogeja ajatellen, ja muokkausmahdollisuuksia on paljon. Voit ehdottaa mielenkiintoista blogia Kuukauden blogiksi. Sivustoa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja otamme mielellämme vastaan myös apua WordPress-pohjaisen sivuston kehittämisessä.

Tiimin ja Suomen sarjakuvaseuran tavoitat osoitteesta info@sarjakuvaseura.fi.
Ongelmatilanteissa ota yhteyttä palvelun ylläpitäjään osoitteessa webmaster@sarjakuvaseura.fi.

Käyttöehdot
Suomen sarjakuvaseura ry
Suomen sarjakuvaseura ry2 days ago
Suomen sarjakuvaseura julkaisee Suomeen festivaalivieraaksi saapuvan saksalaisen Patrick Wirbeleitin sekä Uwe Heidschötterin Loota-lastensarjakuvakirjan suomeksi.

Annantalon alakerrassa (Annankatu 30, Helsinki) on 4.8.–2.9. esillä elämyksellinen sarjakuvanäyttely, joka on osa Helsingin sarjakuvafestivaalien (1.–2.9.2018, Suvilahti) ohjelmistoa. Lootan lisäksi esillä on Karri Laitisen lastensarjakuvaa. Näyttelyn yhteydessä pidetään esikoulu- ja ala-asteikäisille suunnattuja rakentelu- ja sarjakuvatyöpajoja.
Suomen sarjakuvaseura ry
Suomen sarjakuvaseura ry2 days ago
"Podcastissa Koivisto juttelee sarjan vastaanotosta kustantajien ja yleisön parissa. Me -lehdessä sarjaa sensuroitiin ja Helsingin Sanomien liitteessä ilmestymistiheys aiheutti harmaita hiuksia tekijälle. Sarjaa on soviteltu useaan kertaan teatterilavalle ja kuulemme myös elokuvahankkeista, joita on roikkunut ilmassa."
Sarjainfo

Suomen sarjakuvaseura ry
Sarjakuvakeskus
Porthaninkatu 9
00530 Helsinki
info@sarjakuvaseura.fi

Liity Suomen sarjakuvaseuraan! Liittymällä saat Sarjainfo-lehden kotiisi sekä jäsenkortin ja rahanarvoisia etuja. Samalla tuet suomalaista sarjakuvaa. Jäsenenä voit myös perustaa sarjakuvablogin tänne! sarjakuvaseura.fi