sarjakuvantekijat
banaani

Author Archive

Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 2: Napit, tuubit, tussit, metallivärit, hidaste

Teksti ja kuvat: Viivi Rintanen / Hulluussarjakuvia, hulluussarjakuvia.sarjakuvablogit.com. Yhteistyössä taiteilijan tavaratalo Tempera, tuotteet saatuja.

viivi rintanen vesivaritesti sarjakuva

Testasin edellispostauksessa Temperan paperivalikoimaa sarjakuvatarkoituksiin. Haeskelin paperia, joka sopisi erityisesti vesivärein sarjakuviaan värittäville. Piirrän Hulluussarjakuvia-blogiani ekspressiivisellä sekatekniikalla, joka vaatii erityisen paljon välineiltäni ja levottomalta luonteeltani. Klikkaa edellispostaukseen, jos pohdit paperin valintaa tai haluat lukea lisää tekniikastani esimerkkeineen:

Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 1: paperit

banneri2

Väritystekniikkani ei ole aivan perinteisten sarjakuvasääntöjen mukainen, eikä sinunkaan tekniikkasi tarvitse olla. Epäkonventionaalinen tekniikka raastaa itsessään joskus hermoja, joten olisi hyvä, että ainakin välineesi olisivat käytännöllisiä ja hyvälaatuisia. Millaisia ovat hyvät vesivärit?

Vesivärit

kuva22

  • Royal Talens Rembrandt (vesivärinapit)
  • Sakura Koi Water Colors ja täytettävä tussi
  • Royal Talens Ecoline Brush Pen Primary colors -tussisetti
  • Royal Talens Ecoline Liquid Water Color Primary colors -setti
  • Schmincke Horadam Aquarell (tuubi & nappi)
  • Schmincke Ochsengalle hidaste (nestemäinen & nappi)
  • Royal Talens / van Gogh Metallic Interference colours -vesiväriboksi sekä Black Water Colour Paper (360g/m2)

Vesivärinapit

kuva23

Olen käyttänyt brändiltään tuntemattomia, unkarilaisia runsaspigmenttisiä nappivesivärejäni hyvin pitkään. Meidän väliimme on vaikea tulla. Mutta niin vain tultiin.

Horadam-napit ovat juuri sopivan pigmenttisiä ja pehmeitä liukenemaan. Rembrandt-napit ovat mielestäni aavistuksen kovempia, mutta yhtä kauniin värisiä. Molemmat sarjat ovat todella hyviä ja käytännöllisiä.

kuva8 Lana

Kuva väritetty Horadam- ja Rembrandt-vesivärinapeilla sekä keltaisilla Ecoline-pisaroilla.

Nesteet ja tuubivesivärit

kuva24

En voi enää palata entiseen, sillä olen löytänyt Ecolinen nestemäiset vesivärit. Oli uskomattoman helppoa sekoittaa värejä pipetin avulla. Sain helposti aikaiseksi juuri oikean ruskean, jonka kanssa normaalisti tuhraan paljon pidempään.

kuva24_2

Vasemmalla punaista Ecoline-väriä, oikealla sinistä.

Myös maalaustuntuma oli erilainen, kuin kevyempi ja tasaisempi ilman napista sekoitetun värin rakeisuutta. Lisäksi pelleilin laimentamattomilla vesiväritipoilla ja hidasteella, saaden aikaiseksi aika villejäkin efektejä. Suosittelen näitä varauksetta!

kuva25

Horadamin tuubimaalien sävykartta oli huikean hyvä. Jos kaipaat juuri oikeaa sävyä, tarkasta tämä tuotesarja. Kuten nestemäisissä väreissäkin, tuubivärin annostelu ja tasaisuus ilahdutti. Kaikista mahdollisista aiheista maalasin harvinaisen kauniin värisen pahvilaatikon, mistä päätellen Horadamin värikartta rikastaa ankeimmatkin sävyt.

kuva 25_2

Vesiväritussit

kuva26

Sarjakuvantekijä voi hyötyä vesiliukoisista tusseista, joilla värin saa tarkasti oikeaan kohtaan. Ecolinen Brush Penit olivat mainioita ja laimentamattomina ärhäkkään vahvoja.

Sakuran Koi-sarjan täytettävä vesiväritussi sopii kohdistettuun maalaamiseen. Pakkauksen pehmeästi liukenevat värit ovat itsessään kauniin heleät ja läpikuultavat. Laimensin kirkkaanvihreää väriä tussiin, jolla oli helppo kohdistaa väri pienelle alueelle. Tussin täyttöön tarvitsin apuvälineen (taipuisa muovipurkki jonka suun sain taitettua pieneksi), jolla maaliseoksen sai saatettua tussiin.

kuva12 transotype

Sinisiä yksityiskohtia toteutettu Ecoline Brush Pen-kynillä, vihreitä Koi-tussilla.

Erikoisuus: musta akvarellipaperi ja metallivärit!

kuva19

  • Royal Talens / van Gogh Black Water Colour Paper (360g/m2) & Metallic & Interference colours -vesiväriboksi

En tohtinut uskoa kauniin vesivärikotelon ja mustan akvarellikartongin lupausta: 12 metallinhohtoista väriä, jotka oikeasti erottuvat mustalta pohjalta. Kuten ennakkoluuloineni yleensä, olin väärässä. Helposti liukenevien nappien sävyt todella erottuvat ja kimmeltävät. Maalatessa kimallus on erityisen kaunista katsottavaa, mikä teki kallonteosta odottamattoman nautinnollista.

Maalaaminen tuntui aavistuksen kömpelöltä valkoiseen pohjaväriin tottuneelle, mutta kostutetulla sienellä korjailin liian valoisaksi maalaamiani kohtia. Värit liikkuvat yllättävän sulavasti rouhean näköisellä paperilla. Paperin viivoitettu pinta saattaa jotakuta häiritä, mutta ainakin tämä harakka antaa sen anteeksi, koska rakastaa sähkönsinistä liikaa.

kuva20

Originaali luonnonvalossa.

kuva21_teksti_Maalauksen kimallus valittyy parhaiten eri kulmista katsomalla

Maalauksen kimallus välittyy parhaiten eri kulmista katsomalla.

Hidaste

kuva27_teksti_Hidaste vaikuttaa lopputulokseen

Usein maalatessani kaivan esille nestemäisen hidasteen, häränsapen. Hidaste (esim. Schmincken Ochsengalle) vähentää vedellä laimennetun maalin pintajännitystä, mikä saa aikaan kaikenlaista jännittävää: toisistaan erottuvia värikenttiä ja yllättäviä kuivumisjälkiä. Hidasteen käyttö luonnollisesti viivyttää työn kuivumista. Pidän hidastetta salaisena aseenani aina kun haluan luoda jotain näyttävää, dramaattista tai värikästä.

Kokeilemistani Schmincken hidasteista pidän nappia miellyttävämpänä, sillä se tuoksuu hyvältä. Ymmärrettävästi nestemäinen ei tuoksu kukkasilta. Hidasteita kutsutaan pakkauksissa “luonnollisiksi”, joten oletan ne eläinperäisiksi.

Värit ruudulle ja printtiin

kuva28

Maalattu sävy ei välttämättä toistu samanlaisena kun skannaat sen. Joskus järjestelmäkamera säilyttää skanneria enemmän yksityiskohtia. Toisinaan on yksinkertaisesti hyväksyttävä, ettei kaikkia sävyjä voi toistaa tietokoneen ruudulle tai painotuotteeseen täsmälleen.

Onneksi kuvia käsittelemällä yleensä löytyy kompromissi niin, että pääset lähelle alkuperäistä tai entistä ehompaan lopputulokseen. Esimerkiksi metallisten vesivärien kimallus ei välity kuin fyysistä kuvaa katselevalle, mutta ruudulle laadittu kuva näyttää myös mielenkiintoiselta.

Iloisia ja sinnikkäitä maalaushetkiä!

Viivi Rintanen on sarjakuvataiteilija, Hulluussarjakuviablogin luoja ja yksinomaan sarjakuvaraiteelle luistunut kuvataideopettaja. Hän aikoo lotrata vesiväreillä sarjakuviaan niin pitkään kuin ”hullu” on haukkumasana.

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa. Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop

Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 1: paperit

Continue Reading

Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 1: erilaiset paperilaadut

Teksti ja kuvat: Viivi Rintanen / Hulluussarjakuvia, hulluussarjakuvia.sarjakuvablogit.com. Yhteistyössä taiteilijan tavaratalo Tempera, tuotteet saatuja.

Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 2: Vesivärit

1b-viivirintanen-vesivaritesti

Testasin Temperan vesiväri- ja paperivalikoimaa sarjakuvatarkoituksiin. Olen ahkera vesivärilotraaja, sillä piirrän Hulluussarjakuvia-blogiani sekatekniikalla: tussaan lyijäriluonnoksen päälle Talensin Indian Ink -musteella käyttäen G-terää (Nikko). Tussauksen kuivuttua maalaan vesiväreillä päälle samalle originaalille. Korostan yksityiskohtia Pilotin mustalla kuulakärkikynällä, Sakuran Micron -mustekynillä ja valkoisella Gelly Roll -geelikynällä sekä lapsille tarkoitetuilla, mieluusti vesiliukoisilla tusseilla. Yhdistelmä on minulle kotoisa ja tekee töistäni tunnistettavia.

kuva1 (3)

Olen sopiva testaaja myös siksi, että runsasvetinen tekniikkani vaatii paljon välineiltäni.  Vuosien varrella olen testannut eri paperilaatuja sekä vesivärejä, mutta painin päivittäin muutamien ongelmien kanssa.

Vesimäärä voi rypistää paperin aaltoiseksi koppuraksi, joka on vaikea skannata tasaisesti. Intensiiviimpinä hetkinä saatan myös kuluttaa paperin puhki veden ja karkeiden piirtimien yhdistelmällä. Paperin reunojen teippaaminen ja kärsivällinen kuivumisen odottaminen auttavat, mutta eivät ole täysin ratkaisseet ongelmia.

Tässä postauksessa esittelen Temperalta testiin saadut paperit. Seuraavassa osassa testaan erilaisia vesivärejä arvioiden eri tuotteiden sopivuutta minulle tai toisenlaiselle maalarille.

Paperivalikoima

vesiväripaperit akvarellipaperi testi

Sarjakuvia voi värittää maalaten, jos paperi kestää koitoksen. Testasin 11 laatua, joista muutama oli etukäteen tuttu. Lähes kaikkiin papereihin testasin sekatekniikkaa, jossa ensin tussaan musteella ja maalaan päälle. Paperin ja testattujen värien ominaisuuden vaikuttivat teokseen joka lotratessa syntyi. Paperit ohuimmasta järeimpään:

  • transotype® Bleedproof Marker Pad (70g/m2)
  • Schoellershammer Fine Art / Reflex layout / (75g/m2)
  • Sennelier Ink and Calligraphy (125g/m2)
  • Fabriano Tecnico (240g/m2)
  • transotype® Perfect Colouring Paper (250g/m2)
  • Fabriano Bristol (250g/m2)
  • Fabriano Mixed Media (250g/m2)
  • Lana Calligraphie (250g/m2)
  • Fabriano Studio Watercolor (200g/m2)
  • Fabriano Artistico 300g (300g/m2)
  • Schoellershammer Fine Art / Reflex Mix Media (300g/m2)

Ohuimmat paperit

kuva3 (1)

  • transotype® Bleedproof Marker Pad (70g/m2)
  • Schoellershammer Fine Art / Reflex layout / (75g/m2)

Tekniikastani johtuen minulla oli ennakkoluuloja ohuimpia paperilaatuja kohtaan. Oletin papereiden vettyvän heti läpi tai muistuttavan bulkkitulostuspapereita tunnultaan. Ilokseni olin väärässä: paperit kestivät tussauksen ja maltillisen vesiväripinnan. Molemmille oli mukavaa tussata, mutta erityisesti Layout ansaitsee erityismaininnan sileydessään. Käyttäisin näitä luonnosteluun tai tekstaamiseen.

testi vesivaripaperi transotype Bleedproof Marker Pad

Transotype® Bleedproof Marker Pad (70g/m2)

kuva5 Reflex layout

Schoellershammer Fine Art / Reflex layout / (75g/m2)

Kalligrafiapaperit

kuva6

  • Sennelier Ink and Calligraphy (125g/m2)
  • SLana Calligraphie (250g/m2

En ollut koskaan nähnytkään kalligrafiapapereita ja jösses sentään mikä löytö! Ohuempi Sennelierin paperi toisti jännittävällä tavalla nestemäisten vesivärien testini ja Calligraphie kesti ison vesimäärän ilman rypyn ryppyä.

kuva7 Sennelier

Sennelier Ink and Calligraphy (125g/m2)

kuva8 Lana

Lana Calligraphie (250g/m2)

Tosin onnistuin syövyttämään paksumman pintaa hidasteella niin, että vasemmalla puolella näkyy paperihippusia. Annettakoon se anteeksi, kun tahattomat hippuset näyttävät niin tunnelmallisilta. Näin on käynyt hidasteen kanssa minulle aikaisemminkin, eli saattoi johtua vain huolimattomasta maalarista.

Käyttäisin etenkin Lanan paperia sekatekniikkaani, joskin välimuotokokoinen lehtiö askarruttaa A3-originaaliin tottunutta piirtäjää. Lehtiön koko selittyy mukana tulevalla viivoitinsivulla, mikä on tosissaan tekstaavalle piirtäjälle kullanarvoinen.

Sileät tekniset paperit

kuva9

  • Fabriano Tecnico (240g/m2)
  • Fabriano Bristol (250g/m2)
  • transotype® Perfect Colouring Paper (250g/m2)

Olen piirtänyt suurimman osan sarjakuvistani Fabrianon Bristolille, mitä aikaisemmin käytin saman puljun Tecnicoa. Vaihdoin Tecnicosta Bristoliin valkoisemman sävyn ja rypyttömämmän lopputuloksen perässä.

Molemmat Fabrianon papereista ovat mainioita tussaamiseen, mutta lammikoituvat pystysuunnassa jonkin verran maalatessa. Tämä ominaisuus vaikeuttaa skannaamista, mutta on ymmärrettävää ei-huokoiselle paperille. Olen tottunut ilmiöön ja käytän sitä osana tyyliäni.

kuva10 Tecnico

Fabriano Tecnico (240g/m2)

kuva11 Bristol

Fabriano Bristol (250g/m2)

kuva12 transotype

transotype® Perfect Colouring Paper (250g/m2)

Jos olisin aloitteleva tai ensijaisesti musteterää käyttävä piirtäjä, suosittelisin kokeilemaan Tecnicoa tai Bristolia. Transotypen paperia taas suosittelisin ennemmin piirtäjälle, joka tussaa ja värittää markereilla mutta ei maalaa. Pinta reagoi vesivärilotraukseeni aavistuksen hylkivämmin kuin Fabrianot.

Sekatekniikkapaperit

kuva13

  • Fabriano Mixed Media (250g/m2)
  • Schoellershammer Fine Art / Reflex Mix Media (300g/m2)

En ollut harkinnutkaan sekatekniikkapapereita aikaisemmin niiden rakeisen pinnan vuoksi. Oletin terätussaamisen olevan hankalaa karkealla pinnalla, mutta ennakkoluuloni oli hieman liioiteltu. Toki viivasta tulee erilainen ja terä tökkää helpommin, mutta kokonaisilme palkitsee syvyydellään: molemmille maalattujen värien sävyt erottuvat kauniin rasterisina.

kuva14 Mixed media Fabriano

Fabriano Mixed Media (250g/m2)

kuva15 Reflex

Schoellershammer Fine Art / Reflex Mix Media (300g/m2)

Näistä kahdesta tykästyin enemmän Fabrianon valkoisempaan ja aavistuksen sileämpään paperiin, jolle mieluusti piirtäisin sarjakuvia. Kumpikaan papereista ei rypistynyt kuivuessaan, vaikka vesimäärä oli aikamoinen.

Akvarellipaperit  

kuva16

  • Fabriano Studio Watercolor (200g/m2)
  • Fabriano Artistico 300g (300g/m2)

Sekatekniikkapapereiden tapaan mielsin myös akvarellipaperit sopimattomiksi sarjakuvien tekoon. Ja taas yllätyin: terätussaaminen ei ollut liian hankalaa huokoisille pinnoille, vaikkakin viiva hieman pehmenee skarpeimmasta mahdollisesta.

Näiden paperien kanssa uskaltaisin lotrata ja pyyhkiä loputtomiin. Maalaaminen tuntui hitaalta, minkä syy on looginen: vesivärejä oli helpompi hallita huokoisilla pinnoilla. Jälki (ja minun huitomiseni) ei ole läheskään niin kaoottista kuin mihin olen tottunut.

Testatut akvarellipaperit ovat sileitä.

kuva17 Studio

Fabriano Studio Watercolor (200g/m2)

kuva18 Artistico

Fabriano Artistico 300g (300g/m2)

Tekisin näille kuvituksia tai sarjakuvaa, joissa tavoittelen rauhallista tunnelmaa, selkeästi toisistaan erottuvia värikenttiä tai kun paperin pitäisi kestää huomattava vesimäärä.

Hiplaa paperia ja uskalla kokeilla

Jos kuvaukseni tuntuivat kryptisiltä, varmin tapa löytää sopiva paperi on mennä hypistelemään. Suuntaa siis esimerkiksi Temperaan ja tunnustele eri laatuja. Pohdi, miten piirustusvälineesi liikkuu paperin pinnalla. Saako huokoisen paperin pinta näkyä vai haluatko sarjakuvallesi täysin sileän lopputuloksen? Pohdi etukäteen, miten toivoisit väritystekniikkasi imeytyvän paperiin. Jos useampi vaihtoehto houkuttaa, kysy myyjän mielipidettä.

Joskus sopiva paperi voi löytyä sattumalta – varsinkin jos on yhtä uraantunut pässinpää kuin kirjoittaja. Ilman tätä testiä tuskin olisin huomannut kalligrafia- tai sekatekniikkapapereita, joita aion käyttää jatkossa Bristolin rinnalla. Huomaan ennakkoasenteideni perustuneen arvostettuun perinteiseen teknikkaan, josta omani jääräpäisesti poikkeaa. Perinteisesti sarjakuvien mustetussaus ja väri on toteutettu eri originaaleille, jotta alkuperäinen tussaus pysyy aina tallessa. Mutta minä haluan lotrata ja leikkiä tussatun mustan päällä, vaikka valintani johtaa arvaamattomaan lopputulokseen. Pidän ongelmanratkaisusta, johon tekniikka minua ajaa: etsin tahattomista sotkuista tunnelmia, varjoja ja päähenkilön tunnetiloja, jotka kuljettavat tarinaa. Millainen vesiväritekniikka on sinun juttusi?

Mikäli vesivärilitkut, -sotkut ja -lammikot ovat myös sinun juttusi, hyödyt varmasti seuraavasta postauksestani, jossa perehdymme Temperan vesivärivalikoimaan.

Viivi Rintanen on sarjakuvataiteilija, Hulluussarjakuvia-blogin luoja ja yksinomaan sarjakuvaraiteelle luistunut kuvataideopettaja. Hän aikoo lotrata vesiväreillä sarjakuviaan niin pitkään kuin ”hullu” on haukkumasana.

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa. Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop

Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 2: Vesivärit

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Teräsrautelan kirjasto

Kestääkö parisuhde yhteisen sarjakuvan teon? Tätä kysymystä me blogin taustalla hääräilevät Lapit olemme pohtineet jo pitkään. Ensimmäistä kertaa puhuimme oman sarjakuvan tekemisestä jo muinaisena vuonna 2011, jolloin Katariina esitteli Ilkalle ajatuksensa strippisarjiksesta, jonka viimeisessä ruudussa vitsi huipentuu rock-, pop-, rap- tai iskelmäkappaleesta otettuun sanoituslainaukseen. Olimme molemmat sitä mieltä, että ajatus on loistava, emmekä lyhyen alkuinnostuksen jälkeen tehneet sarjakuvan eteen yhtään mitään moneen vuoteen.

157

Sarjakuva-ajatus kuitenkin poltteli etenkin Katariinaa, joka on aina halunnut piirtää ja käsikirjoittaa sarjakuvaa. Varsinaista koulutusta sarjakuvapuolen hommiin ei ollut, ellei työväenopiston kursseja lasketa. Ilkka taas ei ollut koskaan suunnitellut ryhtyvänsä sarjakuvakäsikirjoittajaksi, mutta joskus elämä pääsee yllättämään. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen saimme viimein valmiiksi pari strippiä Mistä toi on? -nimellä kulkevaa sarjakuvaamme ja tarjosimme niitä eteenpäin värisevin käsin. Suureksi iloksemme strippiä ryhdyttiin maaliskuussa 2017 julkaisemaan turkulaisessa Aamuset-kaupunkimediassa kaksi kertaa viikossa.

Olimme kuitenkin jo innostuneet sarjakuvamme ideasta ja hahmoista niin kovasti, että kaksi viikoittaista strippiä ei riittänyt. Teräsrautelan kirjasto -blogi perustettiin myös maaliskuussa 2017, sillä tarvitsimme julkaisualustan ylimääräisille stripeille, erinäisille pikkuraapustuksille sekä pitkille novelleille, joissa sarjakuvien hahmot saavat vähän ylimääräistä elintilaa. Blogimateriaalit noudattavat samaa ideaa kuin varsinaiset stripit, joten biisilainauksiin ei voi olla törmäämättä lukukokemuksen lomassa.

Blogin nimi Teräsrautelan kirjasto viittaa Mistä toi on? -stripin keskeisimpään tapahtumapaikkaan. Kolme sarjakuvan päähenkilöistä, Pia Laine, Petri Ruusunen ja Camilla Jurvanen, ovat töissä tässä fiktiivisessä lähikirjastossa. Muut päähenkilöt kuuluvat näiden kirjastosankareiden lähipiiriin. Niin, oliko muuten noissa nimissäkin jotain biisilainaukselta kalskahtavaa…?

Teräsrautelan_kirjasto

Olimme jo alusta alkaen sitä mieltä, että ihan pelkillä laululyriikkalainauksilla ei pitkälle pötkitä, joten sekä stripeissä että bloginovelleissa mennään ensisijaisesti hahmot ja tarina edellä ja lainauksien pohtiminen on ylimääräistä hupia. Haluamme kuitenkin helpottaa tunnistamista, joten ylläpidämme blogissa listaa Aamuset-lehdessä julkaistujen strippien biisilainausten tekijätiedoista. Kunnia heille, joille kunnia kuuluu!

Katariina Lappi on yli kolmekymppinen freelancekääntäjä ja -muusikko, joka ei saisi aikaan yhtä ainoaa sarjakuvaa ilman deadlineja (hätätapauksessa myös itse asetetut dedikset käyvät).

Ilkka Lappi on vielä enemmän yli kolmekymppinen kirjoitustyöläinen, jonka toteemieläin on Rocky Balboa. Nimestään huolimatta Lapit asuvat Turussa ja käyttävät sarjakuvilta liikenevän yhteisen vapaa-aikansa katsomalla muun muassa Ritari Ässää ja Doctor Whota.

terasrautelan-kirjasto.sarjakuvablogit.com

08

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Ugly Monsters / Rumat möröt

Huom. blogi sisältää myös lapsille sopimatonta sisältöä.

Ugly Monsters on tuhma ja humoristinen homosarjakuva, jossa mörkökaverukset seikkailevat deittailun, bilettämisen, itsetutkiskelun ja kalsarimerkkien viitoittamassa maailmassa. Sarjakuva ammentaa aiheita niin mun omasta kuin lähipiirinikin elämästä sekä kaikesta siitä, mitä satun näkemään tai kuulemaan kaupungilla liikkuessani. Stripeissä leikitellään myös stereotypioilla.

Vaikka sarjakuva kuvaakin homoelämää, niin uskon, että siihen voivat samastua muutkin. Aiheissa liikutaan kuitenkin suht arkisten ja universaalien asioiden parissa.

uglymonsters

Ugly Monsters sai alkunsa nelisen vuotta sitten luonnoksista, joita raapustelin työnteon ohessa post it -lapuille. Tuolloin hahmoilla, joita kutsun nykyään alkumöröiksi, ei ollut pysyvää olomuotoa ja niiden rooli oli lähinnä helpottaa omaa keskittymiskykyäni palavereissa. Kavereiden ihastuttua näihin raakilemörköihin päätin ruveta piirtämään niitä enemmän. Pian syntyikin ensimmäinen hahmo, Jojo, jota pidän jonkinlaisena omakuvanani.

Koetin alkuun piirtää Möröistä mahdollisimman rumia, ikään kuin kyseenalaistamaan nykypäivän kauneusihanteita. Hahmosuunnittelun ohessa hahmot ovat kuitenkin hiukan söpöytyivät, joskin niissä on edelleen nähtävissä alkumörköjen piirteitä, kuten esimerkiksi oudot nenät sekä runsas ja vaihteleva karvoitus.

Ugly-sanalla olen halunnut viitata myös Mörköjen käytökseen. Oikeassa elämässä ihmisiltä odotetaan iän ja aseman mukaan tietynlaista käytöstä. Mörköjen maailmassa näin ei ole, vaan he käyttäytyvät kuin parikymppiset, vaikka ikää on oikeasti enempi. Tästä saakin hauskoja tilanteita sarjakuviin. Myös homous on edelleen ruma asia, jonkinlainen mörkö, vaikka nykyään ollaankin aika suvaitsevaisia ja tasa-arvoasioissakin on otettu isoja askelia. Toivoisinkin, että Möröt herättäisivät keskustelua aiheen tiimoilta.

comic_popcorn

Varsinaisen sarjakuvakerronnan pariin päädyin kesällä 2017. Hahmojen ulkomuodot ja luonteet olivat hioutuneet kohdilleen. Tuntui kuitenkin, että tuolloin tekemäni yhden ruudun sketsiformaatti ei enää yksistään riitänyt, sillä kerrottavaa olisi enemmänkin. Päätin kokeilla ns. ”oikeaa sarjakuvaa”.

Oman kerrontatavan löytymisen jälkeen rupesin haaveilemaan jo oikeasta kirjasta, jonka suunnittelin julkaisevani omakustanteena. Sammakko Kustannus kuitenkin ilmaisi kiinnostusta Mörköjä kohtaan ja julkaisi Ugly Monsters -sarjakuva-albumin nyt alkusyksystä.

Joakim Juvelén (s. 1983) on helsinkiläinen graafikko ja sarjakuvataiteilija, joka piirtää toisinaan niin roiseja Ugly Monsters -strippejä, että niiden näyttäminen esimerkiksi äidille nolottaa.

uglymonsters.sarjakuvablogit.com

joakim

Continue Reading

Ilmainen verkkosarjakuvan tekijöiden opas julkaistu

Making Money from Webcomics – An Illustrated Guide on verkkosarjakuvan tekemisen opas, jonka ovat luoneet Koneen säätiön residenssissä elokuussa kokoontuneet taiteilijat eri maista. Oppaassa käsitellään paitsi verkkosarjakuvan ja oheistuotteiden monetisointia, myös esimerkiksi sosiaalista mediaa, tapahtumia, elämän ja työn tasapainoa, yhteisöllisyyttä ym.

Englanninkielinen opas sopii kaikille sarjakuvantekijöille.

verkkosarjakuva

Tekijät: Alex Norris, David Daneman, Eelis Nilukka, Enzo, H-P Lehkonen, Jose Rojas, Laura Romagnoli, Megan McKay, Olivia Walch, Paju Ruotsalainen, Sara Valta.

Linkki ilmaiseen PDF-oppaaseen Sarjakuvakeskuksen blogissa.

Continue Reading

Jelden on Vuoden sarjakuvablogi 2018

jelden1

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 1.9. kruunattiin parhaaksi sarjakuvablogiksi Jenna Oldénin blogi Jelden. Voittaja saa 200 euron lahjakortin, jonka lahjoittaa taiteilijan tavaratalo Tempera. Onnea!

23-vuotias tamperelainen Oldén on blogannut jo vuodesta 2008. Hänen sarjakuviensa ja kuvitustensa visuaalinen monimuotoisuus jaksaa yllättää.

vuoden-sarjakuvablogi-jelden

Kuva: Helsingin sarjakuvafestivaalit / Henry Söderlund

Oldén yhdistelee erilaisia tyylejä raikkaaseen omaelämäkerrallisuuteen. Käsitellään esimerkiksi parisuhdetta, työttömyyttä, yhteiskuntaa ja sukupuoli-identiteettiä. Tekijä kuvaa työtään portfoliossaan näin: ”Haluan tuottaa yleisölleni positiivisia ja voimauttavia kokemuksia. Rakkautta, rakentavaa vihaa, voimaa ja huumoria voi löytää mistä tahansa. Minä etsin, löydän, hion palat pieniksi aarteiksi ja jaan ne muiden löydettäväksi.”

jelden2

Blogi oli Kuukauden blogina vuonna 2012, lue teksti täältä.

Raadissa olivat vuoden 2018 uusi sarjakuvaneuvos, kirjoittaja ja piirtäjä Timo Ronkainen sekä Sarjainfo-lehden päätoimittaja, piirtäjä Aino Sutinen.

Timo Ronkainen perustelee: ”Varma, mutta rento viiva. Tyylikkään rosoisen graafinen ote, tekijä kokeilee ja leikittelee herkullisesti erilaisilla tyyleillä ja tekniikoilla. Ilo silmälle. Pidempiäkin pätkiä lukisi mieluusti.”

Aino Sutinen perustelee: ”Kivasti piirretty, sekä selkeä että suttuinen ja ihanan arvaamaton! Arjen kipuilut varmasti monelle samastuttavia. Räävitön, hassu.”

Vuoden sarjakuvablogi -palkinto jaetaan vuosittain kotimaiselle blogille sarjakuvaseuran verkostojen ja suositusten perusteella. Kilpailuun ei erikseen ilmoittauduta.

Lue blogia

Jelden-blogi: fjelden.sarjakuvablogit.com. Blogissa saattaa esiintyä aiheita, jotka eivät sovi alaikäisille.

Aiemmat Vuoden sarjakuvablogit:

Kiitos

Tempera-logo-yhteistyossa-web

jelden3

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Mantelitumaketarinat

Blogi sisältää myös alaikäisille sopimatonta sisältöä.

Olipa kerran kahden kuvataiteilijan ylläpitämä blogi kaikenlaisille satunnaisille sarjakuvaideoille. Sen aloittaminen oli suunnitteilla vuosia, mutta tänä vuonna (2018!)  saimme sen viimein perustettua. Keksimme kuusi nimivaihtoehtoa blogille. Listasimme ne ylös ja heitimme sitten noppaa, joka arpoi blogimme nimeksi ”Mantelitumaketarinat”. Onhan se aika hipsteri-nimi nyt kun miettii, mutta vika on nopan, sekä arpajumala Khomghesshin.

Blogin sisältö saattaa olla paikoin melko rietasta; joskus esiin putkahtelee tarpeettomia kirosanoja ja välillä hahmoilla vilkkuu lerssi (muna). Kärjekkäät sarjikset eivät kuitenkaan sulje pois pehmeämpiä ja sovinnaisempia vastineitaan, jos sellaisia haluaa joskus toteuttaa. Olemme pyrkineet käyttämään erilaisia työvälineitä kuvien toteutuksessa, jotta sisältö ei näyttäisi aivan tylsältä. Tussi ja sivellin ovat kunniapaikalla.

mantelitumake3

Blogimme ei ole varsinaisesti omaelämäkerrallinen, vaikka ideat sen sarjiksiin ammentuvat elämän karusta todellisuudesta (ja epätodellisuudesta). Aloitimme blogin ylläpidon tiheällä päivitystahdilla, sillä tahdoimme sinne nopeasti sisältöä, ja paljon! Aktiivinen päivitystahti on pakottanut tekijänsä hyväksymään myös ne keskinkertaisen tuntuiset ideat. Sarjakuvia ei ole ollut aikaa hioa loputtomiin, siksi karun näköiset sarjikset on vain pakko hyväksyä. Se on ollut hyvin virkistävää! Saapa nähdä kuinka kauan jaksamme vielä kiduttaa itseämme tällä kiivaalla tahdilla. Vain aika näyttää millaiseen suuntaan blogi taantuu tulevaisuudessa!

Jussi Leppänen (s.1987) on Turussa asuva kuvataiteilija. Hän juo maitoa ja kasaa oman tietokoneensa.

Tiina Mäkitalo (s.1989) piilottelee Turun pahamaineisissa lähiöissä ja aktivoi itseään olemalla mukana myös yhdistystoiminnassa nykykulttuurin parissa (mutta sitähän ei kuulemma lasketa).

mantelitumaketarinat.sarjakuvablogit.com

mantelitumake2

Continue Reading

Sarjisbloggaajan tussitesti

Teksti ja kuvat: Eeli Laaninen / Muhvu, armasmuhvu2.blogspot.com Yhteistyössä taiteilijan tavaratalo Tempera.

tussitesti muhvu sarjakuvablogit

dav

tussei_1uus

tussei_2uus

tussei_3uus

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa.

Suomen laajin valikoima laadukkaita piirustus- ja taiteilijaintarvikkeita! Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop 

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Inttiblogi

Alunperin Siipesi-sarjakuvablogi oli minulle paikka, johon sain piirrellä omaksi huvikseni, vastapainoksi työlle kuvataiteilijana. Blogi hiljeni, kun lopetin graafisen suunnittelun opinnot ja keskityin opiskelemaan eläinalaa.

Lähtiessäni armeijaan halusin jotenkin dokumentoida vuoden muistot ja tunnelmat ylös. Sarjakuvablogi oli minulle luonnollisin valinta ja niin Siipesi sai muuttua Inttiblogiksi, koska blogipohja oli jo olemassa.

esimerkkikuvat3 (1)

Aluksi ajattelin kertoa vain kuulumisia intistä, mutta nopeasti otin mukaan informatiivisia postauksia, joihin keräsin tietoa ja vinkkejä tulevia alokkaita varten. Ennen omaa palvelustani etsin paljon muiden palveluksensa käyneiden blogeja, kommentteja ja kirjoituksia. Omakohtaiset kokemukset, tai vaikka vinkit mitä mukaan kannattaa pakata, auttoivat paremmin kuin viralliset ohjeistukset. Muiden kokemusten kautta pääsin koko armeijakulttuuriin niin hyvin sisään, ettei palvelukseen astuminen koskaan aiheuttanut kulttuurishokkia, vaan tunsin armeijaan päästyäni olevani heti kotona. Haluan itsekin antaa innostavan ja kannustavan kuvan palveluksesta; haasta itsesi, kaikkeen tottuu ja kaikesta selviää!

Aiheesta ja blogista kiinnostuneiden määrä yllätti minut, intti kiinnostaa kaikenlaisia ihmisiä – niitäkin jotka eivät armeijaan pääse tai ole koskaan menossa. Oma palvelusvuoteni sattui juuri sopivasti hetkeen, jolloin esimerkiksi naishakijoita on ennätysmäärä ja armeija näkyy mediassa entistä enemmän.

esimerkkikuvat2

Parasta inttiblogissa ovat sen herättämät keskustelut. Olen saanut paljon kommentteja, mutta se on puhuttanut myös lähipiirissäni ja kasarmilla. Olen saanut kiitosta mm. siitä, että uskallan puhua joistain aiheista, vaikka olen nainen eli vapaaehtoisesti palveluksessa. Pidän itseäni samalla viivalla muiden varusmiesten kanssa, enkä ajattele että vapaaehtoisuuteni takia joihinkin epäkohtiin pitäisi olla puuttumatta vain koska ”on itse tänne halunnut tulla.” Vaikka suurinta osaa koulutusta koskee salassapitovelvollisuus, niin omia tunteitani palveluksesta olen halunnut jakaa rehellisesti ja peittelemättä. Kuten kaikki vuodet, palvelusvuosikin tarjoaa ylä- ja alamäkiä, iloja ja suruja.

Aamuja on vielä paljon jäljellä eikä reservin aurinkoa näy, joten tervetuloa seuraamaan sotakoiranohjaajan inttielämää!

Ansku Wallenius (s.1992) on koiralaumansa kanssa maalla asuva kuvataiteilija, sarjakuvapiirtäjä ja eläintenhoitaja. Kuvataiteen ja graafisen suunnittelun opintojen jälkeen hän on keskittynyt koira-alaan. Projektikoiralinjan jälkeen hän on työskennellyt mm. eläintenkouluttajan opissa, koirien, hevosten sekä tuotantoeläinten kanssa. Armeijassa hän suorittaa palvelusta sotakoiranohjaajana, tällä hetkellä aliupseerikurssilla. Palveluksen jälkeen vuorossa on eläintenkouluttajan ammattitutkinto. Päätyönään hänellä ovat kuitenkin edelleen freelance-kuvataiteilijan työt.

siipesi.sarjakuvablogit.com

esimerkkikuvat

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Totentanz

Tekisi mieli sanoa, että olen piirtänyt aina, mutta se ei pitäisi paikkaansa. Piirtäminen on minulle kuitenkin aina ollut se minun omin kanava käsitellä ja jäsentää ajatuksiani ja ympäröivää maailmaa. Sarjakuvista innostuin nuorena viikarina Conan-barbaarin äärellä, joita luin kaverin luona. Kotona olevia sarjakuvia olivat turvalliset (ja tylsät) Aku Ankka ja Asterix. Aikuisempana korkeimmalle jalustalle on noussut David Mackin Kabuki-sarja.

Piirtelin paljon jo lapsena ja vanhimmat säilyneet työni taitavat olla vuodelta 1996, 13-vuotiaana tehdyt. Päädyin lukiossa kaikille mahdollisille kuvaamataidon kursseille ja lukion ja armeijan jälkeen hetken opiskelinkin kuvataidekasvatusta Helsingissä. Jokin meni sen osalta kuitenkin perustavanlaatuisesti vikaan ja kuvien tekeminen myrkyttyi opintojen jäädessä kesken. Meni melkein 10 vuotta etten antanut itselleni lupaa tehdä kuvia, ja en saanut yhteyttä enää siihen osaan itsessäni, josta ammensin lapsuuteni ja nuoruuteni kuvat.

kuukauden blogi totentanz

Ajastaan kuitenkin tarve tehdä kuvia alkoi taas nostaa päätään ja tapasin ihmisiä, jotka saivat innostumaan asiasta uudelleen. Aloin harjoitella taas jo unohtamaani määrätietoisemmin ja kokeilla uusia tekniikoita. Päädyin mukaan jyväskyläläiseen sarjakuvaseuraan ja tein vuoden 2017 yhteisjulkaisuun lyhyen sarjakuvatarinan ”Prosessi”, joka on ensimmäinen koskaan tekemäni sarjakuva.

Otin albumista saadun palautteen nöyränä vastaan ja aloin suunnitella seuraavaa sarjakuvaa. Tämä ei kuitenkaan juuri edennyt. Puuhasin muita harjoituksia ja treenatessani lyijykynillä metallia satuin keksimään hahmon, johon tykästyin kovasti. Totentanzin. En tosin tässä vaiheessa vielä tiennyt, että tulisin tekemään hahmolle omaa sarjakuvaa vaan halusin tehdä hahmosta myös maalauksen.

Blogpiece_7

Kävin viime vuonna myös ensimmäisillä sarjakuvafestivaaleillani Helsingissä, jossa meidän paikallisella sarjakuvaseurallamme oli myyntipöytä. Pöytä oli Zinefestissä ja juuri keskustelualueen lavalle päin, siitä pääsi hyvin seuraamaan käytäviä keskusteluja ja lavan tapahtumia. Eniten minulle jäi sieltä mieleen Jiipu Uusitalon, Pii Anttosen ja Kimmo Lustin paneeli, sekä Emmi Nieminen. Se lyhyt keskustelu Emmi Niemisen ja kustantajan edustajan kanssa, kun he olivat esitelleet tulevaa Vihan ja inhon internet -teosta oli se, joka lopulta sai kaiken liikkeelle. Aihe oli minusta jotenkin niin tärkeä ja järisyttävää rohkeutta edustava, että yritin pöydän takaa Emmille jotain kannustavia sanoja lausua paneelin jälkeen:

”Kiitos teille rohkeudesta! Yritän ainakin omille lapsilleni sitten näitä opettaa, se on keino minun vaikuttaa vanhempana, että maailma paranee.”    

Tsiisus kraist, mitä latteuksia!

”Voit vaikuttaa myös yhteiskunnan osana” sanoi Emmi, a classy lady.

Koko bussimatkan takaisin Jyväskylään aivoni kävivät ylikierroksilla, kun minulle alkoi pikkuhiljaa avautua se, kuinka megaluokan idiootti olen. Jos Emmi näkee tämän tekstin, niin olen pahoillani. Teen parhaillaan parannusta ja aion vaikuttaa asioihin myös muilla keinoilla mitä minulla on käytössä. Tällä sarjakuvalla ja astumalla pois sieltä hiljaisesta enemmistöstä seinän vierestä. Bussimatkan aikana myös tajusin mikä olisi aiemmin kehittelemäni hahmon tulevaisuus.

Blogpiece_3

Loppuvuoden 2017 suunnittelin millä tavalla alan tarinaa rakentaa blogiini. Lueskelin aika paljon muiden blogeja, juuri yllämainittujen panelistien, ja sitten Viivi Rintasen Hulluussarjakuvia ja kaikkien edellä mainittujen tekemiset antoivat luottamusta siihen, että sarjisblogin perustaminen voisi olla ihan hyväkin juttu. Seuraan aika paljon ajankohtaisia asioita ja halusin tuoda tätä jotenkin blogiin myös mukaan. Halusin ottaa tietoisesti myös sellaisen lähestymiskulman, että esittelen asiani perusteellisesti ja etsin sitä varten itsekin tietoa. Blogini sisällön ei ole tarkoitus olla kevyttä luettavaa, josta voi ahmia 6-12 palaa lounastauolla, vaan ravistella ajatuksia ja haastaa ajattelemaan enemmän ja syvemmin. Hybris on salakavala otus ja monessa mukana, vaikka olisikin jo hyvisten puolella ajatuksineen.

Blogi on minulle nyt kuitenkin se kanava tällä hetkellä, jolla pidän kynän liikkeessä samalla kun käsikirjoitan ja suunnittelen Totentanziin liittyvää pidempää sarjakuvaa. Blogi auttaa minua kehittämään taustaa, maailmaa ja hahmoja syvemmiksi ja samalla kehittymään kertojana ja piirtäjänä ja ihmisenä. Minulla on blogin lisäksi perhe ja päivätyö, joten minun on myös harjoiteltava oman workflow’n johtaminen, ja tämä onkin ehkä nykytilanteen haastavin palapeli. Muutaman kerran toisten lasten vanhemmat ovat harrastuksissa hieman outona katsoneet, mitä piirrän lehtiöön sillä aikaa kun kakarat hikoilevat jumpassa.

Sarjakuva on todellinen masterclass sen suhteen kuinka paljon opittavaa ja mahdollisuuksia on. Jokainen sivu ja ruutu on uusi harjoitus ja haaste. Tekstin juoksuttaminen ja tiivistäminen olennaisiin osiin on parempaa aivojumppaa kuin mikään sudoku. Tästäkin esittelytekstistä tuli liian pitkä, vaikka typistin sen jo puoleen alkuperäisestä.

Kiitos kaikille edellä mainituille yhdessä ja erikseen tien viitoittamisesta. Nöyrä kiitos ja kumarrus päästä mukaan kuukauden blogeihin jo näin nuorella blogilla.

Lopuksi haluan lainata omaa idoliani, David Mackia: ”Comics are one of the last pirate media. One person can go and immediately just have an idea in his attic and make a book, and it can be out there.”

Raimo Saastamoinen on kuvien tekemisen harrastaja, joka pikkuhiljaa alkaa saada niskalenkin omista stigmoistaan, mutta ei ole vieläkään keksinyt miten vuorokauteen voisi lisätä kahdeksan tuntia enemmän aikaa kaiken tekemiseen. Perheen ja päivätyön lisäksi hän haluaa tehdä yhä enemmän sarjakuvaa yhä paremmin. Tätä kirjoittaessa hän vielä tuplavarmistaa, että kaikki romut on kasassa aamua varten ja valmistautuu elämänsä toiseen sarjakuvatapahtumaan, joka on tällä kertaa Tampereella ja samalla salaa toivoo, että edes joku blogin lukija tulee tervehtimään tapahtuman aikana.

totentanz.sarjakuvablogit.com

Blogpiece_5

Continue Reading

Jesse Matilainen
pienlehtimainos

Mainosta sarjakuvaasi tässä!
http

Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa.

Suomen laajin valikoima laadukkaita piirustus- ja taiteilijaintarvikkeita! Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.

Tempera.com/shop

6 days ago
RT @sarjakuvaseura: Sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen toteutti #Sarjakuvablogit.comille suuren vesivärituotteiden ja paperien testin, kert… MakedoniaTre photo
kuti
banaani
Suomen sarjakuvaseura ry
Suomen sarjakuvaseura ry8 hours ago
" Mutta kumpi tekijöistä oli Maisa ja kumpi Kaarina?

”En ole kumpikaan. Hahmot ovat kiinnostavampia kuin tekijänsä”, käsikirjoittaja Luhtanen (s. 1961) kuittaa.

”Minussa on molempia. Sarjan vahvuus oli ehkä juuri se, että veimme siinä äärimmilleen jokaisessa ilmenevät taipumukset velttoiluun ja järjestyksen­kaipuuseen. Tunnistan kyllä molemmat puolet itsessäni”, piirtäjä Paju (s. 1959) miettii."


http

Sarjakuvablogit.com on Suomen sarjakuvaseuran 2008 perustama ilmainen palvelu, johon voi perustaa oman sarjakuvablogin. Sivusto on kehitetty erityisesti kuvapainotteisia blogeja ajatellen, ja muokkausmahdollisuuksia on paljon. Voit ehdottaa mielenkiintoista blogia Kuukauden blogiksi. Sivustoa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja otamme mielellämme vastaan myös apua WordPress-pohjaisen sivuston kehittämisessä.

Tiimin ja Suomen sarjakuvaseuran tavoitat osoitteesta info@sarjakuvaseura.fi.
Ongelmatilanteissa ota yhteyttä palvelun ylläpitäjään osoitteessa webmaster@sarjakuvaseura.fi.

Käyttöehdot
Sarjainfo

Suomen sarjakuvaseura ry
Sarjakuvakeskus
Porthaninkatu 9
00530 Helsinki
info@sarjakuvaseura.fi

Liity Suomen sarjakuvaseuraan! Liittymällä saat Sarjainfo-lehden kotiisi sekä jäsenkortin ja rahanarvoisia etuja. Samalla tuet suomalaista sarjakuvaa. Jäsenenä voit myös perustaa sarjakuvablogin tänne! sarjakuvaseura.fi