mainos
mainos

Kuukauden sarjakuvablogi: Ruutujen välistä

Sarjakuvapäiväkirjan teko tuli tutuksi Kymenlaakson Opiston sarjakuvalinjalla, kiitos opettajana toimineen Karri Laitisen esimerkin ja vaatimuksen. Sarjisbloggaaminen sen sijaan tuli tietoisuuteeni vasta vuotta myöhemmin.

Ruutujen välistä lähti alunperin liikkelle ”ryhmäpaineesta”. Taisteluplaneetta Trikkiksen Anni oli aloittanut oman sarjakuvabloginsa ja kannusti minua aloittamaan omani. Kuten aina, minut sai liikkeelle yhtä helposti kuin kuolleen hevosen, mutta aikansa tökittyään hän sai tämän vanhan kurpan kirjautumaan netin ihmeelliseen maailmaan. Kiitos, Anni.

max-sarin-sarjakuvablogi2

Vastahakoisuuteni sarjakuvablogin tekemiseen perustui suurimmilta osin puhtaaseen motivaation puutteeseen. Uskoin, että päivitykseni koettaisiin yhtä tylsäksi kuin itse koin silloin ensimmäistä kauttaan aloittavan Big Brotherin. Tämä uskomus oli luontaisesti ristiriidassa oman lukijaroolini kanssa, sillä olen aina nauttinut suuresti ihmisten kuvitetuista omaelämäkerroista, olivat ne sitten kirjan tai blogin muodossa.

Kuvaukset arjesta niin muistoissa kuin nykyhetkessäkin luovat loistavan pohjan visuaaliselle kerronnalle. Ne ovat ihastuttavia pieniä hetkiä, joihin tekijät kutsuvat lukijansa. Minulla ei ollut hajuakaan, miten kykenisin itse samaan. Iänikuinen perfektionisti minussa kehotti odottamaan, kunnes minulla on oikeasti asiaa ja kunhan tyylini olisi tarpeeksi selkeä ja kauniiksi hiottu. Saman piirteen takia olin aloittanut nettisarjikseni alusta tuossa kohtaa jo viidesti, mutta toisin kuin kaikki kolme nettisarjista, Ruutujen välistä on elänyt näkemään tämänkin päivän.

Nykyisin Ruutujen välistä on pieni vapaa ajan hengähdys. Se on myös tapa kommunikoida muiden sarjakuvan tekijöiden kanssa. Toivoisin enemmän aikaan päivitysten tekemiseen jotta voisin löytää löysemmän ja rennomman tyylin kuvata arkista elämää. Blogi on opettelua varten toimiva alusta, koska siinä saa kehittyä ja kokeilla omassa tahdissa.

wromngpen

maxsarin.sarjakuvablogit.com

(Toim. huom. tekijän esittely ei poikkeuksellisesti tule häneltä itseltään, vaan lainaamme tähän Sarjainfo-lehden uutista.)

Kaksi Eisner-palkintoa turkulaiselle Max Sarinille

Eisner-palkinto on yksi maailman arvostetuimpia sarjakuva-alan palkintoja, ja ensimmäistä kertaa sen on nyt saanut suomalainen tekijä. Turussa asuva sarjakuvapiirtäjä Max Sarin luo suosittua opiskelijanaisista kertovaa Giant Days -sarjaa osana kansainvälistä tiimiä. Giant Days palkittiin heinäkuun Comic-Con-tapahtumassa San Diegossa parhaana jatkuvana sarjana sekä parhaana huumorisarjana.

Sarjaa julkaisee amerikkalainen Boom! Studios, ja sitä käsikirjoittaa brittiläinen John Allison. Sarinin kynänjälkeä ovat sarjan lennokkaat kuvitukset, jotka hän puolestaan lähettää eteenpäin väritettäväksi.

Sarin on opiskellut sarjakuvaa Walesissa, Wrexham Glyndwr -yliopistossa.

Toriparkilla tavataan!

max-sarin-sarjakuvablogi1

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Väbäjäbä

Olen ”Väbäjäbä” tai arkisemmin Väinö Sirén, 20-vuotias ahdistunut, masentunut Asperger-lapsonen Limingasta. Mun rakkaus sarjisblogeja kohtaan alkoi joskus lukion ensimmäisenä vuotena, kun satuin törmäämään Tean ja Millan sarjiksiin kirjastossa. Sieltä äkkäsin linkin sarjisblogeihin ja satojen blogien läpi lukemisen jälkeen olin koukussa.

Lukion mittaisen lurkkailun jälkeen lähdin opiskelemaan itse sarjakuvaa Limingan taidekouluun. Ensimmäisen vuoden keväällä sain tarpeeksi rohkeutta perustaa oman blogin nimellä väbäjäbä. Halusin tehdä päiväkirjamaisia postauksia omasta elämästä, joissa puran omaa olotilaa, jutskaan sen hetkisistä ajatuksista sekä jaan taidettani.

vabajaba-sarjakuvablogi

Sarjisbloggaus on tuonut mulle varmuutta tehdä erilaista sarjakuvaa ja kokeilla aina uutta. Se toimii myös itselleni innoittajana arjessa ja omanlaisena terapiavälineenä ahdistuksen kanssa. Olen melko neuroottinen piirtäjä, ja blogi toimii loistavasti ehtymättömänä työnlähteenä.

Haluan tehdä syvevemmin ajatuksiani tutkailevia sarjakuvia ja tuottaa mielenterveydestä keskustelevaa sisältöä. Koen, että sellaiseen tarkoitukseen blogit ovat aivan loistavia. Henkilökohtaisesti olen aina saanut paljon tukea ja turvaa lukiessani muiden tuntemuksista ja kokemuksista masennuksen kanssa painimisesta arjessa.

Huomaan, että taiteessani näkyy se, mikä arjessa ei. Olen luonteeltani hyvin hiljainen ja varovainen, mutta pyrin luomaan räikeää ja vahvaa taidetta. Sarjakuva on minulle väline kokeilla ja näyttää niitä tuntemuksia, mitä en uskalla ehkä kasvotusten näyttää. Ehkä siksi ihailen raakuutta omaa elämää kuvaavissa sarjakuvissa.

Joskus menee paskasti ja silloin sen saa myös sanoa ääneen. Toisinaan on ihania hetkiä ja niistäkin saa iloita. Toivon, että sarjakuvani voisivat rohkaista lukijoita olemaan avoimempia tuntemuksistaan ja auttaa heitä ilmaisemaan kokemaansa, filtteröimättä.

vabajaba.sarjakuvablogit.com

17 2

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Hemmo seikkailee

Aloittelin Hemmon seikkailujen piirtämisen, koska olin vähän laiskistunut/kyrpiintynyt omien autobio-sarjisteni piirtämisessä. Halusin piirtää jotain tyystin ei-henkilökohtaista ja fiktiivistä.

Olen asettanut riman hyvin matalaksi Hemmon seikkailujen laatuvaatimusten suhteen, sillä tarkoitukseni oli ennen kaikkea saada vain rutiinia takaisin sarjisten piirtelyyn, laadusta viis. Valitettavasti rutiinisuunnitelmani ovat epäonnistuneet toistaiseksi karmealla tavalla. Yritys on silti yhä kova. Minulla on yksinkertaisesti liikaa rahakasta työkeikkaa joka vie aikaa piirtämiseltä. Mikä vääryys!!

muhvu2

Hemmo ei ole eläin eikä ihminen, vaan jonkinlainen pötkylä. Tiedättekö miksi? Siksi, että se on helppo ja nopea piirtää. Ehkä Hemmo ja kaverinsa ovat jonkinlaisia kummituksia. Ehkä he kaikki ovat kuolleet traagisilla tavoilla ja leipovat nyt pullaa tuonpuoleisessa. Ehkä vielä saatte vielä kokea traagisia juonenkäänteitä lukiessanne sarjakuvaa. En ole päättänyt vielä!

Piirrän aika pitkälti improvisaation pohjalta, enkä yritä etukäteen lyödä lukkoon liikaa asioita. Välillä voin jopa hävyttömästi varastaa kavereideni ideoita seuraavasta juonenkäänteestä. Olkaa siis varuillanne siitä, mitä puhutte seurassani.

muhvu1

Blogin osoite on ongelmakoira.sarjakuvablogit.com, koska alunperin minulla oli erilainen sarjisidea. Osoittautui kuitenkin pian ylivoimaisen vaikeaksi aloittaa tätä sarjakuvaa, koska liika perfektionismini ja korkeat laatuodotukset olivat aloittamisen (ja jatkamisen) esteenä. Jos tavoitteena on tehdä täydellinen, niin luultavasti mönkään tulee menemään! Johan sen sanoo järkikin.

Hemmon seikkailujen kohdalle olen ottanut täysin päinvastaiset tavoitteet: määrä ennen laatua. Ja vaikkei onnistuisi piirtämään säännöllisesti ja usein, niin pääasia että piirtää edes joskus jotain. Ja kiittää itseään tästä pienestäkin onnistumisesta! Suosittelisin samaa lähestymistapaa kaikille liiasta perfektionismista kärsiville, siis jos vaan kehtaa esitellä internetissä puolivillaista pötkyläsarjista.

Toistaiseksi olen aika hyvä kehtaamisessa, vaikka välillä hävettääkin. Uskon kuitenkin että tästä tunteesta pääsee eroon, kun vaan altistaa itseään tarpeeksi häpeän tunteelle. Kehtaamisessakin harjoittelu tekee mestarin! Ja jos tarpeeksi usein kehtaa piirtää edes jotain, niin kai siinäkin puuhassa saattaa vahingossa kehittyä!

Eeli Laaninen on ammatiltaan animaattori ja sarjakuvapiirtäjä. Harrastuksiin kuuluvat mm. kahvinjuonti, dyykkaaminen ja päänsisäiset kauhukuvitelmat.

ongelmakoira.sarjakuvablogit.com

muhvu3

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Vino Inferno

Kiinnostus piirtämistä ja sarjakuvaa kohtaan lähti luultavasti liikkeelle lapsuudesta. Kotoa löytyi isot pinot Asterixeja, Tinttejä ja Aku Ankkoja joita tuli aikoinaan paljonkin lueskeltua. Sarjakuvia tuli tehtyä jo nuorena poikana ja esittelin valmiita teoksia välitunneilla luokkatovereille. Kiinnostus sarjakuviin säilyi vuosien aikana, mutta piirtämisharrastus alkoi lopulta jäädä yhä vähemmälle huomiolle, vaikka välillä kovasti mainostinkin tuttavilleni että teen vielä jonain päivänä oman sarjakuvan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut enkä tiedä uskoinko ajatukseen lopulta itsekään. Keskityin mieluummin valokuvaamiseen ja kirjojen lukemiseen. Ajattelin silti usein että olisi kiva aloittaa vanha harrastus uudelleen, mutta suunnitelma ei edennyt mihinkään suuntaan.

1

Käänne tuli suunnilleen kolme vuotta sitten kun asuin ja työskentelin Tallinnassa. Olin alkanut vapaa-ajalla taas piirtelemään satunnaisesti ja aloin miettimään vakavissani että alkaisin jälkeen tekemään sarjakuvia pitkän tauon jälkeen. Palatessani takaisin Suomeen, päätin ilmoittautua sarjakuvakurssille jotta pääsen alkuun.

Erilaisia hahmoja alkoi lopulta syntyä melko helposti, mutta kunnollisen tarinan keksiminen oli haastavaa. Välillä kävi mielessä että lopetan koko touhun, mutta päätin sinnikkäästi jatkaa yrittämistä. Olin aluksi suunnitellut tekeväni pitkän sarjakuva-albumin, mutta en keksinyt millään kunnollista juonta, valmiista käsikirjoituksesta puhumattakaan. Koska pidän myös paljon strippisarjakuvista, päätin keskittyä niiden tekemiseen. Järkeilin että niitä voisi olla myös helpompi tehdä, koska ruutujakin on vähemmän.

Asiat alkoivat nytkähtää eteenpäin vuoden 2018 alkupuoliskolla ja vähitellen Vino Inferno alkoi löytämään lopullisen muotonsa. Olin luonnostellut erilaisia hahmoja, joista yksi sattui olemaan pitkähiuksinen luuranko. Laitoin sen vääntämään savon murretta viimeiseen kuvaan ja tämän pohjalta syntyi ensimmäinen strippi. Pian alkoi syntyä muitakin vakiohahmoja, kuten Jumalalta vaikuttava mieshenkilö, pukki, robotti, ja elämän mysteereitä pohdiskelevat lehmät. Sarjan ”ihmismäisin” päähenkilö on John Lennon -mallisilla aurinkolasella varustettu psykiatri joka sukkuloi sujuvasti Vino Infernon muiden hahmojen parissa.

4

Strippeihin saattaa tulla toisinaan yhteiskunnallisiakin teemoja, mutta tarkoituksena ei ole ottaa sen kummemmin kantaa mihinkään. Yritän vaan keksiä jonkun idean, joka sattuu sillä hetkellä huvittamaan ja kokeilen sitä. Maailma vaikuttaa usein melko kummalliselta ja absurdilta paikalta, joten aiheita ei tarvitse aina etsiä kaukaa. Arkipäivän ilmiöistä saa aika paljon ideoita, joita jalostaa pidemmälle ja erilaisia juttuja täytyy kokeilla rohkeasti. On ollut kiinnostavaa seurata mihin suuntaan Vino Inferno on mennyt vuoden aikana ja kuinka oma ilmaisu on samalla kehittynyt.

Keksin nimen sarjakuvalle istuessani joskus tyhjässä iltabussissa. Koska tapahtumat sijoittuvat jonkinlaiseen helvetillisiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa kaikki on hieman vinksallaan, niin kyseinen paikka voisi olla nimeltään Vino Inferno.  Se kuulosti tarpeeksi hölmöltä ja hyvältä, joten päätin pitää sen.

Jarkko Räihä (s.1984) on savolaistaustainen ja sittemmin Helsinkiin päätynyt jokapaikanhöylä ja sarjakuvataiteilija joka katsoo maailmaa vinosti. Arvostaa vanhoja kauhuelokuvia ja toivoo että helvetissä on toimiva Wi-Fi.

vinoinferno.sarjakuvablogit.com

3vinoinferno

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Katupölyä ja pilvilinnoja

Katupölyä ja pilvilinnoja syntyi sanomisen tarpeesta marraskuussa 2017. Kaksisivuinen fotonovela, blogin tunnukset, nimi ja logo taisivat kaikki syntyä yhden viikonlopun aikana.

Suorat poliittiset kannanotot ovat jääneet vähiin avauspostauksen jälkeen, mutta sisältö on muotoutunut sellaiseksi kuin omaehtoisen sarjakuvantekijän taivalkin: kirjavaksi kokoelmaksi valmiita strippejä, innokkaita kokeiluja, keskeneräisiä hankkeita sekä tulevien näyttelyjen, festivaalien ja työpajojen odotusta. Ei sarjakuvamuotoon tehtyä blogia, vaan blogia sarjakuvien tekemisestä.

30_kikkeli

Vuodenaikaan sopivasti, taas kerran katupölyn keskellä mutta pilvilinnoista innoittuen.

Nina Lappalainen (s. 1970) on vaikuttunut Clip studio paintin tarjoamista mahdollisuuksista, luottaa tiukassa tilanteessa yhä Gimpiin ja häikäistyy toisinaan siveltimen ja tussin käyttöliittymästä.

katupolya-ja-pilvilinnoja.sarjakuvablogit.com

sivu08

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Teräsrautelan kirjasto

Kestääkö parisuhde yhteisen sarjakuvan teon? Tätä kysymystä me blogin taustalla hääräilevät Lapit olemme pohtineet jo pitkään. Ensimmäistä kertaa puhuimme oman sarjakuvan tekemisestä jo muinaisena vuonna 2011, jolloin Katariina esitteli Ilkalle ajatuksensa strippisarjiksesta, jonka viimeisessä ruudussa vitsi huipentuu rock-, pop-, rap- tai iskelmäkappaleesta otettuun sanoituslainaukseen. Olimme molemmat sitä mieltä, että ajatus on loistava, emmekä lyhyen alkuinnostuksen jälkeen tehneet sarjakuvan eteen yhtään mitään moneen vuoteen.

157

Sarjakuva-ajatus kuitenkin poltteli etenkin Katariinaa, joka on aina halunnut piirtää ja käsikirjoittaa sarjakuvaa. Varsinaista koulutusta sarjakuvapuolen hommiin ei ollut, ellei työväenopiston kursseja lasketa. Ilkka taas ei ollut koskaan suunnitellut ryhtyvänsä sarjakuvakäsikirjoittajaksi, mutta joskus elämä pääsee yllättämään. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen saimme viimein valmiiksi pari strippiä Mistä toi on? -nimellä kulkevaa sarjakuvaamme ja tarjosimme niitä eteenpäin värisevin käsin. Suureksi iloksemme strippiä ryhdyttiin maaliskuussa 2017 julkaisemaan turkulaisessa Aamuset-kaupunkimediassa kaksi kertaa viikossa.

Olimme kuitenkin jo innostuneet sarjakuvamme ideasta ja hahmoista niin kovasti, että kaksi viikoittaista strippiä ei riittänyt. Teräsrautelan kirjasto -blogi perustettiin myös maaliskuussa 2017, sillä tarvitsimme julkaisualustan ylimääräisille stripeille, erinäisille pikkuraapustuksille sekä pitkille novelleille, joissa sarjakuvien hahmot saavat vähän ylimääräistä elintilaa. Blogimateriaalit noudattavat samaa ideaa kuin varsinaiset stripit, joten biisilainauksiin ei voi olla törmäämättä lukukokemuksen lomassa.

Blogin nimi Teräsrautelan kirjasto viittaa Mistä toi on? -stripin keskeisimpään tapahtumapaikkaan. Kolme sarjakuvan päähenkilöistä, Pia Laine, Petri Ruusunen ja Camilla Jurvanen, ovat töissä tässä fiktiivisessä lähikirjastossa. Muut päähenkilöt kuuluvat näiden kirjastosankareiden lähipiiriin. Niin, oliko muuten noissa nimissäkin jotain biisilainaukselta kalskahtavaa…?

Teräsrautelan_kirjasto

Olimme jo alusta alkaen sitä mieltä, että ihan pelkillä laululyriikkalainauksilla ei pitkälle pötkitä, joten sekä stripeissä että bloginovelleissa mennään ensisijaisesti hahmot ja tarina edellä ja lainauksien pohtiminen on ylimääräistä hupia. Haluamme kuitenkin helpottaa tunnistamista, joten ylläpidämme blogissa listaa Aamuset-lehdessä julkaistujen strippien biisilainausten tekijätiedoista. Kunnia heille, joille kunnia kuuluu!

Katariina Lappi on yli kolmekymppinen freelancekääntäjä ja -muusikko, joka ei saisi aikaan yhtä ainoaa sarjakuvaa ilman deadlineja (hätätapauksessa myös itse asetetut dedikset käyvät).

Ilkka Lappi on vielä enemmän yli kolmekymppinen kirjoitustyöläinen, jonka toteemieläin on Rocky Balboa. Nimestään huolimatta Lapit asuvat Turussa ja käyttävät sarjakuvilta liikenevän yhteisen vapaa-aikansa katsomalla muun muassa Ritari Ässää ja Doctor Whota.

terasrautelan-kirjasto.sarjakuvablogit.com

08

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Ugly Monsters / Rumat möröt

Huom. blogi sisältää myös lapsille sopimatonta sisältöä.

Ugly Monsters on tuhma ja humoristinen homosarjakuva, jossa mörkökaverukset seikkailevat deittailun, bilettämisen, itsetutkiskelun ja kalsarimerkkien viitoittamassa maailmassa. Sarjakuva ammentaa aiheita niin mun omasta kuin lähipiirinikin elämästä sekä kaikesta siitä, mitä satun näkemään tai kuulemaan kaupungilla liikkuessani. Stripeissä leikitellään myös stereotypioilla.

Vaikka sarjakuva kuvaakin homoelämää, niin uskon, että siihen voivat samastua muutkin. Aiheissa liikutaan kuitenkin suht arkisten ja universaalien asioiden parissa.

uglymonsters

Ugly Monsters sai alkunsa nelisen vuotta sitten luonnoksista, joita raapustelin työnteon ohessa post it -lapuille. Tuolloin hahmoilla, joita kutsun nykyään alkumöröiksi, ei ollut pysyvää olomuotoa ja niiden rooli oli lähinnä helpottaa omaa keskittymiskykyäni palavereissa. Kavereiden ihastuttua näihin raakilemörköihin päätin ruveta piirtämään niitä enemmän. Pian syntyikin ensimmäinen hahmo, Jojo, jota pidän jonkinlaisena omakuvanani.

Koetin alkuun piirtää Möröistä mahdollisimman rumia, ikään kuin kyseenalaistamaan nykypäivän kauneusihanteita. Hahmosuunnittelun ohessa hahmot ovat kuitenkin hiukan söpöytyivät, joskin niissä on edelleen nähtävissä alkumörköjen piirteitä, kuten esimerkiksi oudot nenät sekä runsas ja vaihteleva karvoitus.

Ugly-sanalla olen halunnut viitata myös Mörköjen käytökseen. Oikeassa elämässä ihmisiltä odotetaan iän ja aseman mukaan tietynlaista käytöstä. Mörköjen maailmassa näin ei ole, vaan he käyttäytyvät kuin parikymppiset, vaikka ikää on oikeasti enempi. Tästä saakin hauskoja tilanteita sarjakuviin. Myös homous on edelleen ruma asia, jonkinlainen mörkö, vaikka nykyään ollaankin aika suvaitsevaisia ja tasa-arvoasioissakin on otettu isoja askelia. Toivoisinkin, että Möröt herättäisivät keskustelua aiheen tiimoilta.

comic_popcorn

Varsinaisen sarjakuvakerronnan pariin päädyin kesällä 2017. Hahmojen ulkomuodot ja luonteet olivat hioutuneet kohdilleen. Tuntui kuitenkin, että tuolloin tekemäni yhden ruudun sketsiformaatti ei enää yksistään riitänyt, sillä kerrottavaa olisi enemmänkin. Päätin kokeilla ns. ”oikeaa sarjakuvaa”.

Oman kerrontatavan löytymisen jälkeen rupesin haaveilemaan jo oikeasta kirjasta, jonka suunnittelin julkaisevani omakustanteena. Sammakko Kustannus kuitenkin ilmaisi kiinnostusta Mörköjä kohtaan ja julkaisi Ugly Monsters -sarjakuva-albumin nyt alkusyksystä.

Joakim Juvelén (s. 1983) on helsinkiläinen graafikko ja sarjakuvataiteilija, joka piirtää toisinaan niin roiseja Ugly Monsters -strippejä, että niiden näyttäminen esimerkiksi äidille nolottaa.

uglymonsters.sarjakuvablogit.com

joakim

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Mantelitumaketarinat

Blogi sisältää myös alaikäisille sopimatonta sisältöä.

Olipa kerran kahden kuvataiteilijan ylläpitämä blogi kaikenlaisille satunnaisille sarjakuvaideoille. Sen aloittaminen oli suunnitteilla vuosia, mutta tänä vuonna (2018!)  saimme sen viimein perustettua. Keksimme kuusi nimivaihtoehtoa blogille. Listasimme ne ylös ja heitimme sitten noppaa, joka arpoi blogimme nimeksi ”Mantelitumaketarinat”. Onhan se aika hipsteri-nimi nyt kun miettii, mutta vika on nopan, sekä arpajumala Khomghesshin.

Blogin sisältö saattaa olla paikoin melko rietasta; joskus esiin putkahtelee tarpeettomia kirosanoja ja välillä hahmoilla vilkkuu lerssi (muna). Kärjekkäät sarjikset eivät kuitenkaan sulje pois pehmeämpiä ja sovinnaisempia vastineitaan, jos sellaisia haluaa joskus toteuttaa. Olemme pyrkineet käyttämään erilaisia työvälineitä kuvien toteutuksessa, jotta sisältö ei näyttäisi aivan tylsältä. Tussi ja sivellin ovat kunniapaikalla.

mantelitumake3

Blogimme ei ole varsinaisesti omaelämäkerrallinen, vaikka ideat sen sarjiksiin ammentuvat elämän karusta todellisuudesta (ja epätodellisuudesta). Aloitimme blogin ylläpidon tiheällä päivitystahdilla, sillä tahdoimme sinne nopeasti sisältöä, ja paljon! Aktiivinen päivitystahti on pakottanut tekijänsä hyväksymään myös ne keskinkertaisen tuntuiset ideat. Sarjakuvia ei ole ollut aikaa hioa loputtomiin, siksi karun näköiset sarjikset on vain pakko hyväksyä. Se on ollut hyvin virkistävää! Saapa nähdä kuinka kauan jaksamme vielä kiduttaa itseämme tällä kiivaalla tahdilla. Vain aika näyttää millaiseen suuntaan blogi taantuu tulevaisuudessa!

Jussi Leppänen (s.1987) on Turussa asuva kuvataiteilija. Hän juo maitoa ja kasaa oman tietokoneensa.

Tiina Mäkitalo (s.1989) piilottelee Turun pahamaineisissa lähiöissä ja aktivoi itseään olemalla mukana myös yhdistystoiminnassa nykykulttuurin parissa (mutta sitähän ei kuulemma lasketa).

mantelitumaketarinat.sarjakuvablogit.com

mantelitumake2

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Inttiblogi

Alunperin Siipesi-sarjakuvablogi oli minulle paikka, johon sain piirrellä omaksi huvikseni, vastapainoksi työlle kuvataiteilijana. Blogi hiljeni, kun lopetin graafisen suunnittelun opinnot ja keskityin opiskelemaan eläinalaa.

Lähtiessäni armeijaan halusin jotenkin dokumentoida vuoden muistot ja tunnelmat ylös. Sarjakuvablogi oli minulle luonnollisin valinta ja niin Siipesi sai muuttua Inttiblogiksi, koska blogipohja oli jo olemassa.

esimerkkikuvat3 (1)

Aluksi ajattelin kertoa vain kuulumisia intistä, mutta nopeasti otin mukaan informatiivisia postauksia, joihin keräsin tietoa ja vinkkejä tulevia alokkaita varten. Ennen omaa palvelustani etsin paljon muiden palveluksensa käyneiden blogeja, kommentteja ja kirjoituksia. Omakohtaiset kokemukset, tai vaikka vinkit mitä mukaan kannattaa pakata, auttoivat paremmin kuin viralliset ohjeistukset. Muiden kokemusten kautta pääsin koko armeijakulttuuriin niin hyvin sisään, ettei palvelukseen astuminen koskaan aiheuttanut kulttuurishokkia, vaan tunsin armeijaan päästyäni olevani heti kotona. Haluan itsekin antaa innostavan ja kannustavan kuvan palveluksesta; haasta itsesi, kaikkeen tottuu ja kaikesta selviää!

Aiheesta ja blogista kiinnostuneiden määrä yllätti minut, intti kiinnostaa kaikenlaisia ihmisiä – niitäkin jotka eivät armeijaan pääse tai ole koskaan menossa. Oma palvelusvuoteni sattui juuri sopivasti hetkeen, jolloin esimerkiksi naishakijoita on ennätysmäärä ja armeija näkyy mediassa entistä enemmän.

esimerkkikuvat2

Parasta inttiblogissa ovat sen herättämät keskustelut. Olen saanut paljon kommentteja, mutta se on puhuttanut myös lähipiirissäni ja kasarmilla. Olen saanut kiitosta mm. siitä, että uskallan puhua joistain aiheista, vaikka olen nainen eli vapaaehtoisesti palveluksessa. Pidän itseäni samalla viivalla muiden varusmiesten kanssa, enkä ajattele että vapaaehtoisuuteni takia joihinkin epäkohtiin pitäisi olla puuttumatta vain koska ”on itse tänne halunnut tulla.” Vaikka suurinta osaa koulutusta koskee salassapitovelvollisuus, niin omia tunteitani palveluksesta olen halunnut jakaa rehellisesti ja peittelemättä. Kuten kaikki vuodet, palvelusvuosikin tarjoaa ylä- ja alamäkiä, iloja ja suruja.

Aamuja on vielä paljon jäljellä eikä reservin aurinkoa näy, joten tervetuloa seuraamaan sotakoiranohjaajan inttielämää!

Ansku Wallenius (s.1992) on koiralaumansa kanssa maalla asuva kuvataiteilija, sarjakuvapiirtäjä ja eläintenhoitaja. Kuvataiteen ja graafisen suunnittelun opintojen jälkeen hän on keskittynyt koira-alaan. Projektikoiralinjan jälkeen hän on työskennellyt mm. eläintenkouluttajan opissa, koirien, hevosten sekä tuotantoeläinten kanssa. Armeijassa hän suorittaa palvelusta sotakoiranohjaajana, tällä hetkellä aliupseerikurssilla. Palveluksen jälkeen vuorossa on eläintenkouluttajan ammattitutkinto. Päätyönään hänellä ovat kuitenkin edelleen freelance-kuvataiteilijan työt.

siipesi.sarjakuvablogit.com

esimerkkikuvat

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Totentanz

Tekisi mieli sanoa, että olen piirtänyt aina, mutta se ei pitäisi paikkaansa. Piirtäminen on minulle kuitenkin aina ollut se minun omin kanava käsitellä ja jäsentää ajatuksiani ja ympäröivää maailmaa. Sarjakuvista innostuin nuorena viikarina Conan-barbaarin äärellä, joita luin kaverin luona. Kotona olevia sarjakuvia olivat turvalliset (ja tylsät) Aku Ankka ja Asterix. Aikuisempana korkeimmalle jalustalle on noussut David Mackin Kabuki-sarja.

Piirtelin paljon jo lapsena ja vanhimmat säilyneet työni taitavat olla vuodelta 1996, 13-vuotiaana tehdyt. Päädyin lukiossa kaikille mahdollisille kuvaamataidon kursseille ja lukion ja armeijan jälkeen hetken opiskelinkin kuvataidekasvatusta Helsingissä. Jokin meni sen osalta kuitenkin perustavanlaatuisesti vikaan ja kuvien tekeminen myrkyttyi opintojen jäädessä kesken. Meni melkein 10 vuotta etten antanut itselleni lupaa tehdä kuvia, ja en saanut yhteyttä enää siihen osaan itsessäni, josta ammensin lapsuuteni ja nuoruuteni kuvat.

kuukauden blogi totentanz

Ajastaan kuitenkin tarve tehdä kuvia alkoi taas nostaa päätään ja tapasin ihmisiä, jotka saivat innostumaan asiasta uudelleen. Aloin harjoitella taas jo unohtamaani määrätietoisemmin ja kokeilla uusia tekniikoita. Päädyin mukaan jyväskyläläiseen sarjakuvaseuraan ja tein vuoden 2017 yhteisjulkaisuun lyhyen sarjakuvatarinan ”Prosessi”, joka on ensimmäinen koskaan tekemäni sarjakuva.

Otin albumista saadun palautteen nöyränä vastaan ja aloin suunnitella seuraavaa sarjakuvaa. Tämä ei kuitenkaan juuri edennyt. Puuhasin muita harjoituksia ja treenatessani lyijykynillä metallia satuin keksimään hahmon, johon tykästyin kovasti. Totentanzin. En tosin tässä vaiheessa vielä tiennyt, että tulisin tekemään hahmolle omaa sarjakuvaa vaan halusin tehdä hahmosta myös maalauksen.

Blogpiece_7

Kävin viime vuonna myös ensimmäisillä sarjakuvafestivaaleillani Helsingissä, jossa meidän paikallisella sarjakuvaseurallamme oli myyntipöytä. Pöytä oli Zinefestissä ja juuri keskustelualueen lavalle päin, siitä pääsi hyvin seuraamaan käytäviä keskusteluja ja lavan tapahtumia. Eniten minulle jäi sieltä mieleen Jiipu Uusitalon, Pii Anttosen ja Kimmo Lustin paneeli, sekä Emmi Nieminen. Se lyhyt keskustelu Emmi Niemisen ja kustantajan edustajan kanssa, kun he olivat esitelleet tulevaa Vihan ja inhon internet -teosta oli se, joka lopulta sai kaiken liikkeelle. Aihe oli minusta jotenkin niin tärkeä ja järisyttävää rohkeutta edustava, että yritin pöydän takaa Emmille jotain kannustavia sanoja lausua paneelin jälkeen:

”Kiitos teille rohkeudesta! Yritän ainakin omille lapsilleni sitten näitä opettaa, se on keino minun vaikuttaa vanhempana, että maailma paranee.”    

Tsiisus kraist, mitä latteuksia!

”Voit vaikuttaa myös yhteiskunnan osana” sanoi Emmi, a classy lady.

Koko bussimatkan takaisin Jyväskylään aivoni kävivät ylikierroksilla, kun minulle alkoi pikkuhiljaa avautua se, kuinka megaluokan idiootti olen. Jos Emmi näkee tämän tekstin, niin olen pahoillani. Teen parhaillaan parannusta ja aion vaikuttaa asioihin myös muilla keinoilla mitä minulla on käytössä. Tällä sarjakuvalla ja astumalla pois sieltä hiljaisesta enemmistöstä seinän vierestä. Bussimatkan aikana myös tajusin mikä olisi aiemmin kehittelemäni hahmon tulevaisuus.

Blogpiece_3

Loppuvuoden 2017 suunnittelin millä tavalla alan tarinaa rakentaa blogiini. Lueskelin aika paljon muiden blogeja, juuri yllämainittujen panelistien, ja sitten Viivi Rintasen Hulluussarjakuvia ja kaikkien edellä mainittujen tekemiset antoivat luottamusta siihen, että sarjisblogin perustaminen voisi olla ihan hyväkin juttu. Seuraan aika paljon ajankohtaisia asioita ja halusin tuoda tätä jotenkin blogiin myös mukaan. Halusin ottaa tietoisesti myös sellaisen lähestymiskulman, että esittelen asiani perusteellisesti ja etsin sitä varten itsekin tietoa. Blogini sisällön ei ole tarkoitus olla kevyttä luettavaa, josta voi ahmia 6-12 palaa lounastauolla, vaan ravistella ajatuksia ja haastaa ajattelemaan enemmän ja syvemmin. Hybris on salakavala otus ja monessa mukana, vaikka olisikin jo hyvisten puolella ajatuksineen.

Blogi on minulle nyt kuitenkin se kanava tällä hetkellä, jolla pidän kynän liikkeessä samalla kun käsikirjoitan ja suunnittelen Totentanziin liittyvää pidempää sarjakuvaa. Blogi auttaa minua kehittämään taustaa, maailmaa ja hahmoja syvemmiksi ja samalla kehittymään kertojana ja piirtäjänä ja ihmisenä. Minulla on blogin lisäksi perhe ja päivätyö, joten minun on myös harjoiteltava oman workflow’n johtaminen, ja tämä onkin ehkä nykytilanteen haastavin palapeli. Muutaman kerran toisten lasten vanhemmat ovat harrastuksissa hieman outona katsoneet, mitä piirrän lehtiöön sillä aikaa kun kakarat hikoilevat jumpassa.

Sarjakuva on todellinen masterclass sen suhteen kuinka paljon opittavaa ja mahdollisuuksia on. Jokainen sivu ja ruutu on uusi harjoitus ja haaste. Tekstin juoksuttaminen ja tiivistäminen olennaisiin osiin on parempaa aivojumppaa kuin mikään sudoku. Tästäkin esittelytekstistä tuli liian pitkä, vaikka typistin sen jo puoleen alkuperäisestä.

Kiitos kaikille edellä mainituille yhdessä ja erikseen tien viitoittamisesta. Nöyrä kiitos ja kumarrus päästä mukaan kuukauden blogeihin jo näin nuorella blogilla.

Lopuksi haluan lainata omaa idoliani, David Mackia: ”Comics are one of the last pirate media. One person can go and immediately just have an idea in his attic and make a book, and it can be out there.”

Raimo Saastamoinen on kuvien tekemisen harrastaja, joka pikkuhiljaa alkaa saada niskalenkin omista stigmoistaan, mutta ei ole vieläkään keksinyt miten vuorokauteen voisi lisätä kahdeksan tuntia enemmän aikaa kaiken tekemiseen. Perheen ja päivätyön lisäksi hän haluaa tehdä yhä enemmän sarjakuvaa yhä paremmin. Tätä kirjoittaessa hän vielä tuplavarmistaa, että kaikki romut on kasassa aamua varten ja valmistautuu elämänsä toiseen sarjakuvatapahtumaan, joka on tällä kertaa Tampereella ja samalla salaa toivoo, että edes joku blogin lukija tulee tervehtimään tapahtuman aikana.

totentanz.sarjakuvablogit.com

Blogpiece_5

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Ihanuutta

Ihanuutta-blogin juuret juontavat loppuvuoteen 2013, jolloin aloin käydä Sarjakuvakeskuksen Nuorten avoimessa pajassa kaverini MacKativerin kanssa. Pajan vetäjä Karri voimakkaasti suositteli meitä perustamaan blogin ja aloitimme yhteisen Nuorten avoin -blogin pitämisen. Mac perusti oman bloginsa (gaiverruksia.sarjakuvablogit.com) lähtiessään vaihtoon syksyllä 2015, joten jäin sitten päivittämään tätä kanavaa yksin. Ihanuutta-nimellä blogi on keikkaillut reilun puolitoista vuotta.

merenvaahtoa

Olin sarjakuvafani jo ennen kuin menin kouluun, mistä lienee kiittäminen valistunutta kotikasvatusta. Muistan vaikuttuneeni Carl Barksin ja Floyd Gottfredsonin pitkistä seikkailusarjiksista, jotka olivat helposti saatavilla kirjahyllyssä. Ryhmä-X -lehti tuli vuosikausia kotiin kannettuna. Aloitin sarjakuvien piirtämisen itse ala-asteella ja harrastus on jatkunut melkolailla katkeamatta tähän asti. Aluksi piirsin pöytälaatikkoon ja lukiolaisena aloin pitää sarjispäivistä, jota luetutin kavereilla. Nykyinen blogi on samaa jatkumoa lukion sarjispäivisten kanssa, ja blogin hahmoista esimerkiksi kriittinen pörriäinen James ja Kuolema hengailivat mukana jo silloin.

En ole koskaan tavoitteellisesti opiskellut sarjakuvan tekemistä tai graafista suunnittelua tai edes piirtämistä (kuvislukiossakin tein taidekursseja minimimäärän, kun piti ehtiä päntätä ranskaa ja fysiikkaa). Olen kuitenkin yrittänyt maksimaalisesti hyödyntää sopivia (ilmaisia) eteen sattuvia kursseja, työpajoja ja Sarjakuvakeskuksen nuortenleirejä 2014–15. Uskonpuute ja itsekritiikki meinaa joskus saada vallan kun katselee, mitä muut piirtäjät tekevät. Koetan muistuttaa itselleni, että niistä tyypeistä suuri osa piirtää ammatikseen… Sarjakuvien tekeminen omaksi iloksi (ja vähän kavereiden) on saanut uusia ulottuvuuksia bloggaamisen myötä. En ole ihan vielä tottunut julkaisemiseen, ja mietin usein, mitä tuo mystinen entiteetti ”kaikki” ajattelee, jos piirrän tai kirjoitan sitä tai tätä.

mementomori

Pidän sarjakuvasta ilmaisumuotona, koska se on niin vapaa. Sarjikset sallii liioittelun, kärjistämisen ja abstraktienkin tuntemusten konkreettisen kuvittamisen. Tapahtumat saavat ihan uudenlaista taikaa ja hohtoa sarjakuvina. Sarjikset auttavat jäsentämään tätä ihanan kamalan absurdin monimutkaista maailmaa. Ja tietysti purkamaan paineita silloin kun ahdistaa. Piirrän suhteellisen paljon realistisia juttuja, esimerkiksi rekonstruktioita hauskoista keskusteluista tai tilanteista. Aiheet nousevat omasta elämästäni ja mielenkiinnon kohteistani.

Piirrokset syntyvät musteella ja terällä, mutta joskus inspiraation sattuessa olen kokeillut muitakin tekniikoita. Eli värikyniä. Vähän olen välillä lisäillyt väriä Photoshopissa, jos se on käynyt vaivattomasti. Ihailen Frank Millerin ja Mike Mignolan sarjakuvissa vallitsevaa intensiivistä mustaa, mutta en ole vielä päässyt omissa töissäni ihan samalle pimeyden asteelle. Eurooppalainen uusi aalto on toinen tärkeä inspiraation lähde, ja erityisesti Joann Sfarin huojuva tyyli ja aistillinen maailma vetoaa. Näitä kohti pyritään.

Ina Rosberg (1992) on helsinkiläinen, ihan pian valmistuva maisema-arkkitehtuurin opiskelija, joka haaveilee vielä jonakin päivänä pitävänsä oman gallerianäyttelyn.

nuortenavoin.sarjakuvablogit.com

img025

Continue Reading

Kuukauden sarjakuvablogi: Luomuhömppä

Luomuhömppä on strippisarjakuvaa luomu- ja ekoajatteluun hurahtaneesta terveysintoilijasta, jonka perheeseen kuuluvat Insinööri, Pissis ja kaksoset. Luomuhömppä uskoo vakaasti, että ihminen on sitä mitä hän syö, mikä näkyy hahmon porkkanavartalona ja salaattimaisena hiuspehkona. Stripeissä käsitellään useimmiten huumorin avulla Luomuhömpän erityisiä mielenkiinnonkohteita: ruoka ja ravitsemus, terveelliset elämätavat, kestävä kuluttaminen sekä luonnonmukaisempaan elämään pyrkiminen.

Herääminen

Idean Luomuhömpästä sain eräästä mieheni sarkastisesta sivuhuomautuksesta elokuussa 2014. Olin lukenut Aku Ankkaa lapsesta asti ja sanomalehtien sarjakuvastrippejäkin lukioikäisestä, mutta milloinkaan ei ollut käynyt mielessä, että alkaisin itse tehdä sarjakuvaa. Jostain syystä kuitenkin näin Luomuhömpän heti mielessäni strippisarjakuvan päähenkilönä, ja ajattelin, että sarjakuvan avulla voisin tuoda esille itselleni tärkeitä asioita viihteellisessä muodossa.

Strippikäsikirjoituksia syntyi muutamia kymmeniä jo syksyllä 2014. En mitenkään osannut kuvitella, että myös piirtäisin sarjakuvan itse, sillä olin piirtänyt viimeksi ala-asteikäisenä. Yritin houkutella piirrostyöhön Viivi-tytärtäni (s. 2000), joka on taitava piirtäjä. Tuloksetta. Niinpä Luomuhömppä jäi lepäämään lähemmäs pariksi vuodeksi, kunnes alkukesästä 2016 silmiini osui piirtolevyn mainos, jonka kiikutin välittömästi Viivin nähtäväksi. Lahjonta tepsi. Piirtolevy hankittiin ja Viivi alkoi piirtää strippejä Krita-ohjelmalla.

Luomujalat

Luomuhömppä on ollut alusta asti selkeästi minun juttuni, eikä Viivin piirtämisinto kestänyt kovin kauaa. Oli kuitenkin tullut hankittua kallis piirtolevy ja olin kovasti tykästynyt sarjakuvaani, joten ei auttanut muuta kuin ruveta askartelemaan stripit itse alusta loppuun. Paperille en edes yrittänyt piirtää, vaan aloitin piirtämisen suoraan piirtolevylle. Vasta-alkajan työtä helpotti se, että pystyin ottamaan pohjaksi Viivin aiemmin sähköisesti piirtämät hahmot, joita sitten aloin muokata, käännellä ja väännellä piirto-ohjelman avulla. Teknisistä apuvälineistä huolimatta sarjakuvan piirtäminen minun taidoillani on hidasta tuhertamista, mutta mitä enemmän sitä teen, sitä enemmän siitä pidän.

Sammalta

Sari Piippo (s.1968) on espoolainen äiti-ihminen, joka arvostaa yksinkertaista elämää.

luomuhomppa.sarjakuvablogit.com

Continue Reading

pienmainos
pienmainos

Mainosta sarjakuvaasi tässä!
[fts_twitter tweets_count=2 cover_photo=no stats_bar=no show_retweets=no show_replies=no search=sarjakuvablogit]
mainos
mainos

This message is only visible to admins.

Problem displaying Facebook posts.
Click to show error

Error: Error validating access token: The session has been invalidated because the user changed their password or Facebook has changed the session for security reasons.
Type: OAuthException
Subcode: 460


Sarjakuvablogit.com on Suomen sarjakuvaseuran 2008 perustama ilmainen palvelu, johon voi perustaa oman sarjakuvablogin. Sivusto on kehitetty erityisesti kuvapainotteisia blogeja ajatellen, ja muokkausmahdollisuuksia on paljon. Voit ehdottaa mielenkiintoista blogia Kuukauden blogiksi. Sivustoa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja otamme mielellämme vastaan myös apua WordPress-pohjaisen sivuston kehittämisessä.

Tiimin ja Suomen sarjakuvaseuran tavoitat osoitteesta info@sarjakuvaseura.fi.
Ongelmatilanteissa ota yhteyttä palvelun ylläpitäjään osoitteessa webmaster@sarjakuvaseura.fi.
Aihetunniste Twitterissä: #sarjakuvablogit


Käyttöehdot


Suomen sarjakuvaseura ry
Sarjakuvakeskus
Laivalahden puistotie 7
00810 Helsinki
info@sarjakuvaseura.fi

Liity Suomen sarjakuvaseuraan! Liittymällä saat Sarjainfo-lehden kotiisi sekä jäsenkortin ja rahanarvoisia etuja. Samalla tuet suomalaista sarjakuvaa. Jäsenenä voit myös perustaa sarjakuvablogin tänne! sarjakuvaseura.fi