tilaus

Maaliskuun kuukauden blogi: En tiiä, kunhan selitän

Aloitin sarjakuvablogin pitämisen heinäkuussa 2014 eli kovin pitkään en ole ollut kuvioissa. Piirtänyt tosin olen aina, mutta vasta näin myöhemmällä on kynästäni alkanut syntymään sarjakuvia omasta elämästä. Muiden sarjakuvablogeja olen kylläkin seurannut jo ennen omaa blogia.

Ensimmäisen kerran idea sarjisblogista taisi syntyä kun Ikatan graafisen suunnittelun sarjiskurssilla toisen vuoden opiskelija sai arvosteltavaksi mun sarjakuvan ja piti siitä. Lisäksi hän kysyi, että onko mulla blogi kun jälki on hyvin sarjisblogimaista ja jos olisi, niin hän voisi seurata sitä. Sen jälkeen näytin kavereille joitain tekemiäni sarjiksia ja kyselin mitä mieltä he on. Kaverit kannustivat tekemään blogin, mutta vieläkin hieman arkailin kun en ollut omasta mielestäni tarpeeksi hyvä.

Jossain vaiheessa aloin jakaa näitä sarjiksia omassa fb-profiilissani ja silloisessa kesätyöpaikassa sitten eräs työkaveri kehui niitä. Se oli se viimeinen tarvittava sysäys ja uskalsin vihdoin luoda blogin, enkä ole sitä onneksi katunut.

babyface

Blogi on mulle hyvä tapa pitää yllä piirtämistä jos ei muuten piirtelyyn tunnu löytyvän inspiraatiota/motivaatiota. Se on sellainen matalan kynnyksen paikka toteuttaa itseään ja lisäksi se on mulle tapa kehittyä. On myös ihan huikeaa kuulla ihmisiltä positiivisia kommentteja tai samaistumisia, sillä mulla on taipumus vähätellä itseäni ja tekemisiäni.

Yleensä blogin sisältö on aika neutraalia arkea, mutta välillä päästelen höyryjä, suruja ja turhautumisia ulos sen kautta. Ajoittain poden tyylikriisiä blogin suhteen, mutta yritän mennä sen mukaan miten asia tulee parhaiten ilmaistua ja fiiliksen mukaan.

Mirufrog eli Milla (s. 1994) on työtön rakennusmaalari ja kuva-artesaani Pohjanmaalta. Nykyisin hän asustelee Tampereella. Hän ei tiedä mitä elämällään tekisi juuri nyt, mutta elämä on silti aika mukavaa kahden kissan ja poikaystävän kanssa.

mirufrog.sarjakuvablogit.com

paperihamsteri

Helmikuun kuukauden blogi: Rasvavihannes

Heräsin sarjakuvan maailmaan vasta myöhään aikuisiällä. Tai ehkä vähän huijasin, kyllä mulle lapsuudessa tilattiin kotiin Karvista, josta tykkäsin hirveästi. Todennäköisesti suurimmaksi osaksi siksi, että se on kissa. Mulla ja ystävälläni oli tuolle oranssille raitakollille oikea faniklubi pystyssä, tehtiin siitä salaisia kirjoja ja sen semmoisia. Niissä oli paljon avattavia luukkuja, pussukoita ja luukkuja jotka kätkivät sisuksiinsa “kissankarvaa” ja “kissankynsiä” ja mitä ikinä keksittiinkään. Luonnollisesti karviskirjat sisälsivät rutkasti myös suoraan matkittua sarjakuvastrippiä.

rasvavihannes_3Ennen pitkää huomasin, että Karvinen toistaa itseään liikaa, lehdessä kierrätettiin strippejä aina uudelleen ja uudelleen, enkä enää halunnut sitä tilattavan. Ajat muuttuivat. Väitin itselleni aika pitkään, etten oikeastaan edes tykkää sarjakuvasta, varsinkaan niiden tekemisestä. Liian työlästä, täytyy tehdä paljon kuvia, täytyy toistaa. Eli tylsää myös. Ei innosta. Kunnes yliopistolla tein täyskäännöksen pakollisen sarjakuvapäiväkirjatehtävän takia. Sarjis olikin kivaa? Ja omasta elämästä kertominen! Äkkiä olin jo sarjiksen sivuainetta tekemässä ja päädyin jopa pohtimaan syvällisemmin autobiografisen sarjakuvan luonnetta, tutkimaan ihan.

rasvavihannes sarjakuvablogi juliana hyrriMitä sitten omaelämäkerrallisen sarjakuvan tekeminen tekijälleen – minulle – antaa? Koen sarjakuvan tekemisen päättymättömänä tutkimusmatkana. Sarjakuvissani kuvaan itseäni väsähtäneenä ja kyllästyneenä hahmona, jolla on pessimistinen asenne ja negatiivinen reaktio lähes kaikkea kokemaansa kohtaan. Korostettu ja lihavoitu, mutta true. Toisaalta, todellisuudessa en juurikaan osaa nauraa itselleni, sen sijaan minua representoivaa hahmoa kohtelen naurunalaisena ja avoimesti virheitä tekevänä. Asiat siis voisivat olla huonomminkin. Omaelämäkerrallista sarjakuvaa voisi luonnehtia välineeksi, jonka avulla tekijä hakee ensisijaisesti omaa ymmärrystä itselleen.

Onko näinkin henkilökohtaiseen kokemukseen pohjautuvalla aiheella sitten mitään annettavaa muille? Mielestäni kyllä. Omaelämäkerralla, vaikkapa sarjakuvamuotoisella, on aina olemassa sosiaalinen ulottuvuus: se kerrotaan vastaanottajaa ajatellen, jollekin toiselle. Vaikka kokemukseni maailmasta ovat yksilökohtaisia, omaelämäkerrallisten kertomusten rakentaminen paitsi paljastaa jotain itsestäni, sen kulttuurisidonnaisuus kertoo aina jotakin myös elinympäristöstäni ja muista ihmisistä.

rasvavihannes_1

Juliana Hyrri (s. 1989) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen taiteensa pääpaino on maalaus-, piirustus- ja sarjakuvataiteessa – teokset tasapainottelevat ekspressiivisen ja meditatiivisen otteen välillä. Taidekasvatuksen maisteriopinnot rullaavat Aalto ARTSissa, vahvalla kuvataiteen painotuksella ja sarjiksen sivuaineella kuorrutettuna. Työn alla on häpeää ja toiseutta käsittelevä sarjakuvanovellikokoelma, jolle Koneen Säätiö on myöntänyt apurahan. Tykkää edelleen kissoista.

rasvavihannes.sarjakuvablogit.com  

Tammikuun kuukauden blogi: Kosmonaatti

En muista aikaa jolloin sarjakuvat eivät olisi kuuluneet elämääni jollain tavoin. Piirsin lapsena siskojeni kanssa omia Tehotyttö-sarjiksia ja myöhemmin yli satasivuisia tarinoita joiden aiheet vaihtelivat vampyyreista ninjoihin. Amiksessa piirsin strippimuotoista sarjispäiväkirjaa ja näytin sitä vain yhdelle ystävälleni. Valmistuttuani vietin vuoden Lahden kansanopiston sarjakuva- ja animaatiolinjalla, missä myös perustin sarjisblogini. Blogin kasaaminen ja etenkin nimen keksiminen oli supervaikeaa, mutta onneksi sain monilta apua. Päädyin nimeen Kosmonaatti, koska rakastan avaruusjuttuja ja olen yleensä aika väsy.

kosmonaatti2

Siirryin viime kesänä piirtämään suoraan Photoshopilla, jotta voisin panostaa blogin ulkonäköön enemmän ja säästäisin aikaa skannaamiselta ja värien muokkaukselta. Koetan ajatella blogin lukijoita yleisönä, johon kuuluu tuttujen lisäksi minulle täysin tuntemattomia ihmisiä. Uskallan esimerkiksi puhua melko vapaasti muunsukupuolisuudestani, vaikka en ole ulkona koko perheelleni tai kaikille ystävilleni. Saavatpa sitten tietää tätä kautta.

kosmonaatti3

Tykkään kertoa jonkun huonon läpän ennemmin kuin hölistä siitä mitä tein viikonloppuna, mutta viime aikoina olen puhunut laajemmin eri aiheista kuten kehonkuvasta, itsetunnosta ja skolioosista. Kerron myös kiipeilystä, kumppanin kanssa hengailusta ja joitain stooreja teatterista. Blogin pitäminen on tavallaan hauskempaa kuin itsekseen päiväkirjailu, vaikka välillä ehkä haluaisin piirtää jotkin henkilökohtaisimmat ja ärsyttävimmät jutut paperille ja vain itselleni, ja joskus tuhota ne jälkeenpäin.

Blogini visuaalinen tyyli on muuttunut lähinnä välineiden vaihtumisen takia. Piirrän aika vauhdikkaasti enkä luonnostele blogin merkintöjä vaan piirrän ruudun uudestaan kunnes olen tyytyväinen. Välillä toivon että useammat kaverini pitäisivät sarjisblogia, mutta tiedän että se on melko aikaavievää enkä saa itsekään kirjoitettua kaikesta mistä haluaisin. Haaveilen joskus julkaisevani pitkän sarjakuvan ajastani teatterissa, mutta saa nähdä millä ajalla tai rahalla se syntyisi – ja tulisiko siitä joskus vaikka toinen sarjisblogini.

Elisa R. on vuonna 1992 syntynyt helsinkiläinen, joka asuu Vantaalla ja opiskelee graafista suunnittelua ammattikorkeakoulussa. Valmistunut media-assistentiksi liikkuvan kuvan linjalta ja tekee freelancerina storyboard-piirtäjän töitä. Aikoo uudenvuoden lupauksena oppia uimaan, kiipeillä enemmän ja murehtia vähemmän.

kosmonaatti.sarjakuvablogit.com

kosmonaatti1

Joulukuun kuukauden blogi: Zippura

”Zippura” on väännös etunimestäni Siiristä eikä tarkoita mitään. Se on alakouluikäisenä isäpuoleltani saatu hassuttelunimi, joka nopeasti tarttui muidenkin läheisteni suihin ja on palvellut nimimerkkinäni netissä jo vuosia. Siksi se tuntui luontevalta nimeltä myös tavanomaiselle omaelämäkerralliselle blogille, jonka pistin pystyyn reilu vuosi sitten.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen tai pisin bloggausyritykseni. Aiempia sarjisblogeja on ollut kaksi, mutta ne tyssäsivät liian koviin itselle asetettuihin odotuksiin. Tämän blogin aloitin yrityksenä dokumentoida ensimmäisen sarjakuva-albumini tekoprosessia, mutta jo muutaman viikon päästä merkinnät alkoivat rönsyillä muihin aiheisiin, kuten kaupassakäymisiin, satelliitteihin ja poikaystäväni ikävöintiin.

Tällä hetkellä työstän blogia suunnittelematta, tarkoituksena julkaisu ainakin kerran kuussa. Vaihtelen piirrostyyliä jatkuvasti ja teen erilaisia välinekokeiluja, myös panostukseni määrä vaihtelee. Julkaisutahti ei ole minulle tärkein, vaan se, että blogi kannustaa minua tekemään sarjakuvaa. Jos minun on valittava, ehdinkö tehdä merkinnän vai mennä uimahalliin, menen ennemmin uimahalliin.

kkblogi2

Merkintäni ovat yleensä pohdiskelevia yhteenvetoja omasta elämästäni, vaikka ideat syntyvät impulsiivisesti. Saatan jossain sarjiksessa tutkiskella vain tuoksuja, ja salaa se kertookin senhetkisestä tilanteestani. On mukavaa jakaa paloja omista käänteistä, mutta haluan hengitystilaa lukijalle. En tahdo, että joku luulee liian tarkasti tietävänsä, mitä merkintä elämästäni kertoo.

Toisaalta blogissani myös osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun: piirrän itseni pulleana, karvajalkaisena ja raskausarpisena karikatyyrinä ilman, että yritän asettaa itseäni vitsiksi. Blogi on opettanut minua suhtautumaan itseeni ja muihin kunnioituksella, kun vastuu kuvaamisesta on minulla. Normien rikkominen silloinkin, kun kyseinen merkintä erikseen ei käsittele mitään yhteiskunnallista, on tapani kapinoida.

Haluaisin jatkossa pyrkiä dokumentoimaan enemmän yksittäisiä hetkiä kaljanjuonnista, röhnöttämisestä tai koulunkäynnistä. Blogini lisäksi olen sitoutunut yhteistyöprojekteihin, antologioihin ja toteutumista on aina odottamassa vähintään muutama henkilökohtainen sarjakuvaprojekti.

kkblogi3

Vaikka teen blogia dokumentoinnin ja hauskanpidon takia, joskus teen merkintöjä jotka ovat itsellenikin vaikeampia pureksia. Pakonomaisen avautumisen kanavana pidän blogeista etenkin mielenterveysasioista keskustelussa. Olen itsekin erittäin halukas kertoman mt-ongelmien kanssa painivan ajatuksista. Merkintöjen aloittaminen tuntui kuitenkin hankalalta omilla kasvoilla, joten loin blogini kaveriksi Karhun, joka seikkailee sarjakuvissa minun puolestani. Karhu on eräänlainen alter egoni – ei suoraan minä itse, vaan oman sisäisen puheeni kaikessa lempeydessä ja julmuudessaan, jonka ääni muuttuu masennuksen ja ahdistushäiriön kanssa painiessa.

Tällä hetkellä takataskussa odottavat sarjikset elämästäni ensimmäisen sarjakuva-albumin julkaisun jälkeen, feministinen höpötys ja kertomus siitä, kuinka myöhästyminen lentokoneesta ei olekaan maailmanloppu. Myös karhu jatkaa tallustamistaan.

Lähetän rauhallisen joulukuun toivotukset kaikille, voimia kaamokseen ja sinnikkyyttä piirtämiseen! Ja terveiset Turun sarjakuvakerhon piirtovintiltä, jossa sarjikset syntyy pullakahveja nauttiessa. Voikaa hyvin!

Siiri Viljakka (s.1995) on varkautelaislähtöinen sarjakuvataiteilija, joka aloitti kuvataiteen opinnot Turun Ammattikorkeakoulussa syksyllä 2016. Vasta-alkaneena sarjakuvantekijänä hän lisäksi ahertaa ei-sarjallisen kuvataiteen ja kuvitustöiden parissa.

zippura.sarjakuvablogit.com

Marraskuun kuukauden blogi: Pulupaikka

Piirtäminen on aina ollut juttuni ja se on kuulunut elämääni pienestä asti, kuten taide yleensäkin. Peruskoulusta selviydyttyäni olen hakeutunut taideopintojen pariin ja niiden kautta löytänyt grafiikan, missä yhdistyy piirtäminen sekä maalaaminen. Siksi ehkä koenkin sen taiteenlajeista mieluisimpana piirtämisen lisäksi.

Aloitin sarjisbloggauksen ei-niin-hetken-mielijohteesta vuonna 2013. Sitä ennen olin jo jonkin aikaa seuraillut joitain blogeja ja ihaillut ihmisten piirustustyylejä. Muiden juttujen lukeminen oli hauskaa ja inspiroivaa ja innosti/antoi rohkeutta kokeilla tätä itsekin.

1-1

Olen tykännyt piirtää peruskoulusta lähtien sarjakuvia elämässäni tapahtuvista hauskoista sattumuksista ja arkisista jutuista ja suurimmaksi osaksi juuri niitä tykkään laittaa blogiini.

Silloin tällöin koen myös halua purkaa sinne joitain ajatuksia ja kipeämpiäkin juttuja, pitää ihan vain päiväkirjaa. Ilmaisen itseäni piirtämällä ja bloggauksen kautta olen huomannut, että ajatusten vuodattaminen sarjakuvien muodossa tuntuu melkeinpä yhtä vapauttavalta kuin puhuminen. Samaan aikaan blogi auttaa myös kehittämään omaa tyyliä ja pitämään yllä sarjisten piirtämistä, mikä muuten omalta osalta saattaisi jäädä todella vähäiseksi tai ehkä jopa loppua kokonaan.

Karita on 23-vuotias raahelaislähtöinen taideopiskelija, joka asustaa tällä hetkellä Kankaanpäässä. Hän pitää teestä, sadepäivistä ja naakkoja sympaattisina.

kuukunen.sarjakuvablogit.com

2

Lokakuun kuukauden blogi: Reiska & Kärppä

Reiska Viinanen on mies jolla on monta nimeä. Näistä tunnetuimpia lienee pulsu, alkoholisti tai spurgu. Omien sanojensa mukaan Reiska ei tietenkään ole alkoholisti… Hän on juoppo. Ero on siinä, että juopot eivät käy kokouksissa. Kärppä on hänen paras (ja ainoa) ystävänsä. Hyvästä ystävyydestään huolimatta Reiska ei kuitenkaan tunnu tietävän juuri mitään Kärpän taustoista, eikä tiedä tämän olevan maineikkaan Von Weaselin suvun viimeinen jäsen. Välillä tosin tuntuu ettei Kärppä tiedä sitä itsekään.

Reiskan isän jouduttua sairaalaan Reiska päättää muuttaa Kärpän kanssa ”väliaikaisesti” tämän vanhaan kotitaloon. Sarjan edetessä he kohtaavat sattumalta vanhan ystävänsä Kurppa-Juuson, joka käy läpi rankkaa avioeroa. Erityisen rankan erosta tekee se, että se tapahtui jo viisi vuotta sitten… Reiska päättää ottaa Kurppa-Juuson myös asumaan saman katon alle, kunnes tämä pääsee takaisin omille jaloilleen.

1

Sarja ilmestyi ensimmäisen (ja viimeisen?) kerran sanomalehdessä ollessaan Ilta-Sanomien kuukauden kotimainen sarjakuva maaliskuussa 2014. Uusia strippejä lisäillään blogiin vähintään kerran viikossa. Blogilla on myös sivu Facebookissa.

Jaakko Taipale (s.1992) on tamperelainen itseoppinut sarjakuvapiirtäjä/käsikirjoittaja. Reiska & Kärppä on toistaiseksi hänen ainoa julkaistu sarjakuvansa. Näiden kahden herran tarinaa ja vastoinkäymisiä on kehitelty jo peruskouluajoista asti yhdessä sarjan toisen käsikirjoittajan Lari Raiskion (s.1992) kanssa. Ja tarina jatkuu!

reiskajakarppa.sarjakuvablogit.com

37

Syyskuun kuukauden blogi: Suden hetki

kuukaudenblogi1Piirtämistä oon rakastanut aina. Ja se onkin ollu mulle hyvä tapa ilmaista fiiliksiä. Piirrän poikkeuksetta nykyisin digitaalista taidetta (pääosin koiroeläimiä), mutta itse sarjisblogia ylläpidän ihan traditionaalisesti suoraan paperilla tussilla piirtäen. Tällä hetkellä on A4-kokoinen luonnosvihko nro 17, johon merkinnät piirrän. Kiva vino pino niitä tuonne hyllylle siis on kertynyt!

Aloitin sarjisbloggaamisen vuonna 2009 Vuodatuksessa kavereiden innostamana. Kunnes sitten sattui tuo suuri tapaturma, Vuodatus kaatui! Ja kaikki kuvamateriaali kaikista blogeista hävisi bittiavaruuteen kuin pieru Saharaan. Siirryin 2012 sarjakuvablogit.comiin ja täällä mä yhä vain pyörin. Välillä tulee kausia, kun ei saa päivitettyä ja sitten tulee välillä sarjatulella merkintöjä toinen toisensa perään.

Mun tyyli on suht humoristinen, mutta kyllä tuonne mahtuu mukaan angstisempaakin ruikutusta. Suollan kaikenlaista settiä aivopieruista vakavampiin ajatuksiin. Ihmettelen maailmaa ja maailmanmenoa sekä tuskailen vaikean paniikkihäiriön kanssa.

kuukaudenblogi4

Piirrän sarjisblogi-minälle korvat ja hännän, jotka viittaavat suteen. Koska no, oon tällanen susihöperö ja susi on mun voimaeläin. <3 Ja mun sarjisblogin nimikin kivasti viittaa suteen, heh.

Saija tunnetaan myös nimellä Saiccu/Saikku. Hän pitää majaansa Kokemäki-nimisessä tuppukylässä. Ikää on kertynyt tähän mennessä hulppeat 30 vuotta. Saiccu rakastaa lemmikkejään (koira Rokka, kissa Myrtti ja marsu Napo), susia, unisieppareita, piirtämistä, leffoja, kirjoja, sarjiksia, videopelejä jne jne.

saiccu.sarjakuvablogit.com

kuukaudenblogi5

Elokuun kuukauden blogi: Värien virrassa

En ole ikinä kirjoittanut päiväkirjaa, joten sellaisen piirtäminenkin tuntui aika vieraalta. Onneksi lopulta tajusin, että sarjisblogin ei tarvitse olla henkilökohtainen vaan voin vaihdella tyylejä sekä hahmoja. Ah, mikä vapaus!

putinin aikeetInnostun uusista ajatuksista ja tiedosta mitä en ole aiemmin kuullut. Luen toisten sarjisblogeja lähes päivittäin ja ihastun aina uudelleen kuinka upeita juttuja niistä löytyy ja mitä kaikkea muilta ihmisiltä voi oppia! Wau.

Sarjakuvassa pystyn jäsentelemään omia ajatuksiani. Elän hyvin voimakkaasti tässä ajassa ja enenevissä määrin haluan piirtää maailman asioista, jotka minua vaivaavat tai kiinnostavat. Onneksi kaiken ei kumminkaan tarvitse olla poliittista vaan myös ympäröivä elämä on jännää ja tuntuu hauskalta ikuistaa juttuja, joita ihmisiltä kuulen.

Olen piirtänyt aina, mutta en ole mieltänyt itseäni sen kummemmin piirtäjäksi. Siksi elämässäni eivät ole näkyneet sellaiset valinnat kuin sarjakuvaopistot tai taidelinjat, vaan ajauduin ihan eri kuvioihin eli luonnontieteisiin ja tekniikkaan. Niitä siis moittimatta.

Ajattelen, että kaikki voivat piirtää, mutta vasta pitkälle aikuisena yhtäkkiä tajusin, että jostakin syystä se ei vaan kaikkia kiinnosta. Älytöntä! Vasta kun havahduin, että piirtäminen onkin jokin ominaisuus minussa, aloin suhtautumaan siihen vähän tavoitteellisemmin ja rupesin ihan eri tavalla kokeilemaankin. Blogia olen pitänyt syksystä 2015 ja enköhän joskus vielä rohkaistu pienlehtiäkin painamaan, piirtämisen ilosta!

Henni (s.1986) on lappilainen naisihminen, asuu tällä hetkellä Porissa hellun kanssa ja työskentelee tutkimusinsinöörinä.

varienvirrassa.sarjakuvablogit.com

tanssia copy

Heinäkuun kuukauden blogi: Murisevaevekala

Moi olen Eve ja kaikkein eniten pidän kaloista. Olen niin kuin se hassu täti siinä yhdessä videossa kun se itkee kun se ei voi halata jokaista kissaa – haluaisin silittää kaikkia kaloja, mutta varovasti ettei niiden suojalima häiriinny.

Kalojen lisäksi tykkään pinkistä, sparkleista ja murhadokumenteista. Myös mytologiajutut kiinnostavat! Teen siis iloisia ja hassuja tai synkkiä ja hassuja sarjiksia kimaltavaisista murhaajahaamuista. Tällä hetkellä minulla on miljoona pitkää sarjisprojektia joita kaikkia yhdistää se että ne ovat kesken koska en osaa päättää mistä aloittaisin. Tavoitteenani on kuitenkin saada aikaan jotain suurta ja mahtavaa joten ei hätää, I got this.

edustava edustuskuva 1

Aloitin sarjakuvan piirtämisen yläasteella kirjoittamisen lomassa kun pelkät usean kappaleen mittaiset kuvaukset hahmojen korseteista ja tisseistä eivät enää riittäneet. Lukion päättötyöksi repäisin 40-sivuisen kasan sarjisstrippejä muistuttavia asioita jota voisi kuvailla kolaroineeksi junaksi, mutta juuri se kyseinen katastrofi sai minut näkemään sarjakuvailun valon ja ajoi minut Muurlan opistoon. Tällä hetkellä opiskelen graafista suunnittelua ja yritän juonia tapoja tehdä kaikki koulutyöt sarjakuvina.

edustava edustuskuva 3

Sarjisbloggaamisen aloitin syksyllä 2014 käytyäni kuuntelemassa luentoa aiheesta ja innostuttuani mahdollisuudesta saavuttaa mainetta ja kunniaa. Blogimerkintäni kuvaavat oman elämäni kommelluksia, toisinaan strategisesti liioiteltuina…  toisinaan ei, sillä olen luonnostani urpo. Blogini on tarkoitus olla hauska, iloinen ja pinkki – kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, josta ei toivottavasti kellekään tule paha mieli, paitsi ehkä homofoobikoille ja natseille. Päivitystahtini on tähän asti ollut hyväksi todettu “vähintään kerran kuussa”, ja yritän pitäytyä siinä tulevaisuudessakin. Jos minusta ei kuulu, olen piirtämässä jotain hyvin turhaa (mutta omasta mielestäni nerokasta) ja minua saa potkia.

Viime vuonna olin ekaa kertaa oman pöydän takana Helsingin sarjisfestareiden pienlehtitaivaassa, ja tänä syksynä Erittäin Salainen Tissimerenneitoseura iskee jälleen! Olemme kyhäämässä mitä mahtavinta sarjakuva-antologiaa, jossa yhdistyvät seksi ja sadut. Teemme tutuista saduista uusia (hottoja) versioita, joissa sateenkaaret ja taikaliemet lentelevät. Tulkaa keräämään Prinsessaleikkejä – kuuma satukirja ja ihailemaan hedelmää eli minua! Hihi. Siihen asti sparklatkaa paljon, viihtykää blogissani ja ennen kaikkea muistakaa syödä herkkuja!

murisevaevekala.sarjakuvablogit.com

edustava edustuskuva 2

Kesäkuun kuukauden blogi: Corgisydän

Huh, näin sitä joutuu kesken kesähelteisen työpäivän pohtimaan oman sarjakuvablogin syntyperiä. Pakko sanoa, että en ole ihan satavarma mistä tämä edes lähti.

Sarjakuvia olen piirtänyt aina lapsesta lähtien. Aikaisimmat taitaa olla jotkin oksettavan nolot Digimon-rip-offit herkkänä ekaluokkalaisena ruutuvihkoon tekaistuna. Vakavammin aloin piirtämään monisatasivuista sarjakuvaa yläasteella – vasta 17-vuotiaana Limingalle päädyttyäni minulle vakiintui kuitenkin kuvapäiväkirja ja vesivärit. Luojan kiitos siitä. Tai oikeammin ehkä Keijjon kiitos siitä.

SAMP3

Mitä itse sarjisbloggaamiseen tulee, koko juttu lähti kai omista idoleista ja kavereiden kannustuksesta. Olin seurannut muutaman sempaini blogeja, mainittakoon Surkuhupaisaa ja Susi sorakuopassa muutamana, jo jonkin aikaa. Limingan taidekoulusta lähdettyäni alkoi kuitenkin tuo kosketus piirtämiseen hieman lipsua. Kaverit olivat aina nauttineet päiväkirjamerkinnöistäni, joten jossain vaiheessa kai ajattelin, että miksen siirtäisi päiväkirjailua netinkin puolelle? Kesä, kesätyöt ja niiden merkeissä eristäytyminenkin olivat juuri sopivasti tulossa kohdalle, eikä siinä ollut vapaapäivinä aikaa tehdä muutakaan kuin pitää piirtämistä yllä. Joten minä piirsin! Ja olihan se hyvä tekosyy opetella piirtopöydän käyttökin! On lie sopivaa, että näin blogini neljännen syntymäpäivän aikaan pääsen minäkin hetkeksi Sarjisblogien etusivulle! Hahaa!

Lähtöperäisesti aloin piirtämään blogia siis juuri siksi, että nautin piirtämisestä, nautin siitä kun muut nauttivat kädenjäljestäni, ja nautin ihan ylettömästi siitä, kun muut samaistuivat päivittäisiin kamppailuinihi. Vuosien varrella olen huomannut kuinka se, että muut saavat lohdutusta minun tuskistani, toimii eräänlaisena terapiana itsellenikin. Kaikki omainhotuskailusta itsetunnon kohentamiseen resonoi niin monen ihmisen kanssa, että se on melkein käsittämätöntä. Niinpä aiheet lähtivätkin vähitellen lipsumaan muutaman ruudun vitseistä monen sivun pituisiin postauksiin aina vaan rankemmista ja rankemmista aiheesta.

Muutama vuosi takaperin tulin jopa ulos omasta masennuskaapistani ja myönsin halunneeni tappaa itseni, juuri blogissani, ja sain valtavasti positiivista palautetta ja kannustusta. Vastineeksi mikään ei ole off limits; kaikesta saa ja pitää puhua. Rehellisyys on tavaramerkkini niin sarjisblogeissa kuin YouTubessakin. Siksi puhun myös vaikeistakin asioista mielelläni, niidenkin puolesta joiden henkiset voimavarat eivät siihen vielä riitä. Haaveilen kai salaa maailmanparannuksesta ihminen kerrallaan.

SAMP6

Suosikkiaiheitani tähän mennessä ovat olleet jokapäivän kamppailut masennuksen kanssa, fat shaming, itsetunnon kanssa tuskailu ja satunnaiset elämän pienten asioiden hehkutukset. Englanninkielen sanalle humbling ei taida olla mitään kunnon käännöstä, joka on sääli, koska se tunnetila on alati mielessä kun selaan blogini vanhempia merkintöjä. Tunnen ääretöntä kiitollisuutta lukijoilleni en pelkästään siksi, että jaksavat edelleen lukea jorinoitani, vaan myös siksi että ovat pitäneet mielenkiintoani piirtämiseen yllä kaikki nämä vuodet. Olen salaa sitoutumiskammoinen ihminen, joten tällainen sitoutumus on minulle iso asia, enkä koskaan halua vähätellä sen merkitystä.

Blogi on minulle loppujenlopuksi hyvin terapeuttinen. En piirrä pelkästään siksi, että se parantaa minun omaa oloani, vaan myös siksi, että tiedän että on mahdollisuus että blogini pelkällä olemassaolollaan saa edes yhden ihmisen tuntemaan olevansa vähemmän yksin. Se riittää.

Inna alias Corgisyrän alias Tesla Silvola, (s. 1991)  syntyperäinen lappalainen ja siitä Limingalle (ja siitä Tampereelle) parempaa elämää etsimään karannut jokapaikanhöylä. Bloggaaminen, tuubaaminen, pelaaminen ja ruoka maistuu. Traconissa ja Kupliissa helposti bongattavissa.

innasauce.sarjakuvablogit.com

SAMP5

Toukokuun kuukauden blogi: Piin Seikkailut Cismaailmassa

Monista muista tässä esiintyneistä sarjakuvailijoista aika selkeästi poiketen minä en ole koskaan piirtänyt. Minä en pidä piirtämisestä, en ole koskaan osannut piirtää enkä osaa vieläkään piirtää. Mutta sarjakuvasta pidän. Suhtaudunkin erittäin suurella varauksella kaikkiin ihmisiin, joiden kanssa ei voi käydä keskustelua aiheesta kuin aiheesta käyttäen yksinomaan Asterix-sitaatteja sellaisenaan.

Näinpä olenkin koko elämäni sarjakuvia työstänyt joko kera piirtävämmän yhteistyökumppanin tai hyvin viitteellisin tikku-ukkopiirrustuksin, sillä luontaisesti olen kiinnostunut käsikirjoittamisesta piirtämisen sijaan. Ikävä kyllä tikku-ukkojen veto ei oikein kanna omalla kohdallani XKCD-tasoisesti eikä yhteistyökuvioista ole tullut oikein mitään, joten sarjakuvallinen julkistuotantoni on ollut kovin vajavaista ennen nykyistä sarjakuvaani.

piin seikkailut cismaailmassa transsukupuolisuus sarjakuva sarjakuvablogi

Piin Seikkailut Cismaailmassa koki yllätyssynnyn muunsukupuolisten ihmisten vertaistukiryhmässä, kun askartelupuuhan sijaan minä piirsinkin neljä sarjakuvastrippiä aiheeseen liittyen. Minä kun inhoan askartelua vielä enemmän kuin piirtämistä, tämä oli siinä kohtaa mieleisempi optio. Siellä myös hätäisesti syntyi sarjakuvan hieman kömpelö, mutta kuvaava nimi.

Hieman yllättäen lyijykynällä suhertamani neljä sarjakuvastrippiyritelmää kohtasivat mielihyväistä vastakaikua ja kohtuuvikkelästi heräsikin ajatus että ehkäpä peräti sitä voisi laajentaa ideaa pitempikestoisemmaksi. Sillä materiaalia trans-, muunsukupuolisuus-, lesbo- ja mielenterveyskentiltä piisaa enemmän kuin tarpeeksi sarjakuvan pohjalle. Naseva strippimuotoinen sarjakuva taas muotona tuntuu minulle luontevimmalta kirjoittaa ja on se myös mieluisin lukeakin, joten formaatti jäi sellaisekseen. Itse asiassa ne ryhmässä suttaamani ensimmäiset stripit esiintyvät kaikki sellaisenaan varhain varsinaisessakin sarjakuvassa.

Pakotin itseni lähtötilanteessa piirtämään jotain muita kuin tikku-ukkoja ja revin itsestäni piirtämiseen kykyjä joita en uskonut omaavani. Huiman graafisen päivityksen sarja sai noin 20 stripin jälkeen kun opettelin viikonloppuseminaarin aikana piirtämään hahmoni 3/4-profiilissa, jonka olin aiemmin aina hylännyt graafisten kykyjeni saavuttamattomissa olevana mahdottomana unelmana.

piin seikkailut cismaailmassa transsukupuolisuus sarjakuva sarjakuvablogi

Muutenkin tämän noin puolen vuoden aikana piirtämistaitoni on noussut kohisten, ja vaikka en edelleenkään omasta kynänjäljestäni välitäkään, olen ollut aika shokissa siitä kuinka olen pystynyt piirtämään nyttemmin sellaisia asioita joita en olisi osannut kuvitella voivani piirtää vielä pari kuukautta sitten. Tämän myötä olen yllättäen myös alkanut pitää itse piirtämisestä, vaikka käsikirjoitukset ovatkin edelleen ehdoton ensisijainen asia sarjakuvatyöskentelyssä itselleni.

piin seikkailut cismaailmassa transsukupuolisuus sarjakuva sarjakuvablogi

Tulevaisuuden suunnitelmia sarjan suhteen minulla ei pahemmin ole. Suoraan sanoen olen ollut aika järkyttynyt siitäkin että olen todella onnistunut pitämään sarjan pyörimässä kahden stripin viikkotahtia puolisen vuotta, ja että ihmiset ovat sen löytäneet ja siitä saan paljon positiivista palautetta odottamattomiltakin suunnilta.

piiSuuri osa strippien aiheista tulevat ainakin välillisesti elävästä elämästä, joten ideoita tulee ympäristöstä tasaiseen tahtiin. Koska en odottanut kovin monien lukevan sarjaa kovin pitkään, en mitenkään suunnitellut tulevaa. Joten näin ollen vain kuljen tämän suhteen virran mukana ja katson mihin tämän kanssa päädytään. Sen verran kuitenkin huimia tulevaisuuden suunnitelmia on, että normaalin tiistain ja perjantain sijaan Pride-viikolla julkaisen stripin jokaisena viitenä arkipäivänä. Mutta no huh – johan siinä nyt jo onkin jotain!

piinmaailma.sarjakuvablogit.com

Huhtikuun kuukauden blogi: Hulluussarjakuvia

Teen sarjakuvia niin kauan kuin ”hullu” on haukkumasana. Bloggaan ja puhun ronskisti hulluudesta, koska olen itse mieleltäni järkkynyt tai alunalkaen poikkeava. Pyrin olemaan kaltaisteni koko kirjon puolestapiirtäjä.

Sarjisesikoiseni Mielisairaalan kesätytön (Suuri Kurpitsa 2015) oli tarkoitus purkaa koko mielenterveysongelmien ympärille pesiytynyt stigma. Kerroin kirjassa vimmaisesti oman hulluustarinani ja todelliseen mielenterveysosastoon perustuvia ihmiskohtaloita. Työstin kirjaa vuosia ja eka painos myytiin jo. Tavoitteeni oli siltikin silkkaa suuruudenhulluutta: liian moni tärkeä tarina jäi kertomatta. Laitosten ovet tulivat vasta raotetuiksi ja mielen sairauksien tabu hädintuskin naarmuttui.

viivi rintanen sarjakuvablogi sarjakuva mielenterveys hulluus

Siksi perustin Hulluussarjakuvia-blogin. Siellä piirrän minulle lähetettyjä mielenterveystarinoita yhteistyössä tarinansa lähettäneiden kanssa. Blogi on osallistavaa mielenterveystyötä, koska siellä me sekopäät puhumme itse puolestamme. Meitä harvoin kuunnellaan – olemmehan sekaisin! Mutta vaikka olisimmekin, on meillä merkityksellistä sanottavaa puolestamme. Tarinoiden tarkoitus on näyttää todenmukaisesti, hyssytelemättä tai romantisoimatta, miltä mielen järkkyminen tuntuu.

Hulluussarjakuviin valitut tarinat eivät ole vain sanoja tai kuvia, vaan elettyjä elämiä. Työstän vuoden 2016 aikana julkaistavaa yhdeksää tarinaa. Tarinoiden takaa löytyy ainutlaatuisia, rohkeita, lahjakkaita tyyppejä, joiden kanssa työskentely on ilo. Sähköpostivaihdolla käsikirjoitamme, josta minä jatkan tarinan sarjakuvaksi.

hulluurankopostaus copy

Toivon Hulluussarjakuvista paikkaa, jossa sarjakuvien kautta puretaan, tuetaan, keskustellaan, kuunnellaan, tirautetaan kyynel tai tyrskähdetään nauruun, purnataan ja ollaan kiitollisia. Kunhan ei olla vain hiljaa ja ymmärretä hävetä. Blogin periaatteissa hulluus ei ole häpeällistä, vaan inhimillistä.

Tarinat hulluuden kokemuksista tai läheltä nähdyistä mielenterveysongelmista ovat edelleen tervetulleita osoitteeseen hulluussarjakuvia@gmail.com. Vuoden 2016 tarinat on valittu, mutta otan vastaan materiaalia jatkuvasti. Tsekkaa täältä yhteydenotto-ohjeistus!

En ehdi piirtämään kaikkia tarinoita, vaikka niin toivoisin. Silti jokainen kertomus vaikuttaa minuun, rikastaen käsitystäni hulluudesta. En julkaise mitään minulle kerrottua ilman lupaa. Olen nöyrän kiitollinen, kiinnostunut ja vaikuttunut jokaisesta viestistä. Vastaan jokaiseen viestiin sitä mukaa kun ehdin.

Hulluussarjakuvia saattaa olla ensimmäinen sarjakuvablogi Suomessa, jonka piirtotyötä on tuettu apurahoilla. Suurkiitos kuuluu Alli Paasikiven Säätiölle ja Sarjakuvantekijät ry.:n Pätkä-apurahalle, jotka rohkenivat maksamaan piirtopalkkani tulevalle vuodelle. Lisäksi Hulluussarjakuvat tekee yhteistyötä monien järjestöjen kanssa.

Blogi päivittyy kesäkuusta 2016 alkaen kahdesti kuussa. Tällä hetkellä Hulluussarjiksia on julkaistu vasta kaksi, mutta facebook-yhteisömme on jo yli kolmesatapäinen. Tykkäämällä saat tiedon uusista tarinoista!

Viivi Rintanen on 25-vuotias sarjakuvataiteilija ja taidekasvattaja.

hulluussarjakuvia.sarjakuvablogit.com viivi rintanen sarjakuvablogi sarjakuva mielenterveys hulluus

Julian koskettavan Liikkeessä-tarinan yksi ruutu.