Perustin sarjakuvablogin marraskuussa 2006 osoitteeseen
norpatti.vuodatus.net. Se tapahtui aika lailla hetken mielijohteesta nähtyäni, että muutkin alkoivat niitä perustaa. Olin tutustunut siihen mennessä ainakin
Reetta Laitisen, Jupun ja
Ville Rannan blogeihin ja juuri tavannut sarjisihmisiä ”livenä” ekoja kertoja. Halusin myös vaihtaa liian henkilökohtaiselta tuntuneen tekstiblogin sarjismuotoon. Jälkeenpäin on tosin tuntunut, että nimenomaan sarjakuvablogini on paljastanut minusta ihmisenä paljon enemmän kuin olisin koskaan pystynyt pelkin sanoin kuvailemaan. Lausahdus ”en vaan osaa!” ja siitä muodostettu lyhenne ”evo” olivat käytössäni jo aiemmin puhuessani itsestäni ironiseen sävyyn, joten siitä tuli aika luontevasti myös blogin nimi. Tietynlainen sählääminen ja omalle hölmöilylle naureskelu ovat olleet vakioteemoja blogissani kaikki viisi vuotta.
Blogi on minulle rajaton leikkikenttä. Kanava, jota kautta voin tyydyttää julkaisutarvetta, testailla uusia juttuja, arkistoida, ottaa kantaa, terapioida, käydä keskustelua ja saada työtarjouksia. En aseta itselleni mitään varsinaisia sääntöjä, enkä anna muidenkaan niitä asettaa, vaikka kommenteista pystyykin päättelemään millaiset merkinnät olisivat lukijoille mieluisimpia. Haluan pitää blogin mahdollisimman monenkirjavana ja julkaista siellä hyvin sekalaista materiaalia. Kukaan ei estä kertomasta välillä kissan kuolemasta ja välillä postaamaan valokuvia itsestäni ”muotiblogi” tyyliin. Koitan keksiä jatkuvasti uusia juttuja ja toisaalta taas palata aina vanhaan. Tietynlaisen rytmin säilyttäminen on tärkeää.
Koko sarjakuvabloggaushistoriani on netissä nähtävillä, enkä ole poistanut vuosien aikana kuin muutaman merkinnän, jotka ovat jälkeenpäin alkaneet kaduttaa, kun oon mennyt liian henk koht tasolle. Nykyisin pyrin olemaan poistamatta mitään. Haluan paitsi itse nähdä, myös muiden näkevän mistä on lähdetty ja mihin on tultu ja toivon sen antavan inspiraatiota ja/tai lohtua muillekin. Tyyli ja ihminen sen takana muuttuu koko ajan. Aika moni vanha merkintä hävettää, mutta toisaalta bloggaamisen kautta on oppinut hyvin myös käsittelemään omaa häpeää, sillä usein juuri ne henkilökohtaisimmat avautumiset ovat saaneet eniten positiivista palautetta. Sarjakuva on elämää ja elämä on sarjakuvaa.
Milla Paloniemi (s.1983 Jalasjärvellä) on helsinkiläinen sarjakuvantekijä, kuvittaja ja graafikko (medianomi amk, EVTEK muotoiluinstituutti 2007). Piirtänyt sarjakuvia ja julkaissut pienlehtiä lapsuudesta saakka. Suuren yleisön tietouteen päätyi ja ”aivan erityisen sysäyksen” tekemiseen sai Kiroileva siili-sarjakuvan ansiosta, joka levisi internetistä pienlehtien kautta Sammakon kustantamiksi albumeiksi, joista kuudes osa ilmestyy helmikuussa. Kiroileva siili on voittanut lukuisia palkintoja (mm. ensimmäisen Sarjakuva-Finlandian, 2008) ja on levinnyt myös lukuisiin oheistuotteisiin, joiden laadusta ja määrästä tekijä on hyvin tarkka. Muita sarjakuvia: Veera & minä (Lemmikki-lehti), Tassutellen, Kettu ja minä, Sarjakuvakeittokirja (toim.), Aina oikeassa (PAM-lehti) jne…
norpatti.sarjakuvablogit.com
