Blogini taitaa edustaa aika perinteistä arjesta kertovaa sarjisblogia, johon ikuistan pieniä hetkiä ja hauskoja sattumuksia.
Sarjismuodossa olen blogannut jo lähemmäs kuusi vuotta, innoituksenani olivat ihailemani piirtäjät ja heidän niin upeat ja hauskat sarjakuvabloginsa. Aluksi tyylini oli erittäin nopeaa ja luonnosmaista, mutta traagisen Vuodatus 2012 (never forget) -tapauksen jälkeen siirryttyäni sarjakuvablogit-sivustolle, olen koettanut pitää jonkinlaista tasoa piirrosten suhteen yllä. Eri asia kuinka olen sitä aina jaksanut noudattaa…! Heti sarjisbloggauksen aloittaessani otin käyttöön karkean ”blogityylin”, jonka erotin muusta piirtämisestäni paljon yksinkertaisempana ja nopeampana tapana tuottaa sarjakuvia. Nykyään en tiedä, miltä muu piirtotyylini oikeastaan näyttää ja blogityylini on vuosien aikana kehittynyt pelottavan paljon lähemmäs vakavammaksi mieltämääni piirtämistä.
Sarjisbloggaaminen on minulle erityisen tärkeää vakituisen piirtämisen ylläpitämiseksi, väsyn helposti koulusta ja muista arjen rutiineista, jolloin taiteenmuotojen toteuttaminen jää vähälle. Parasta minulle sarjakuvabloggaamisessa on ollu se, että olen päässyt juttelemaan muillekin bloggaajille ja omalla tavallaan sarjisblogit ovat minulle netti-ihmisten profiileja, joiden avulla heidän kanssaan pääsee helpommin tutustumaan ja juttelemaan tai kurkistamaan ihailemansa taiteilijan sielunelämään.
Selailin tätä juttua varten blogiani löytääkseni ne suuret kantavat teemani ja vahvat mielipiteeni. Sainkin todeta, että kaikista asioista sydäntäni selkeästi lähinnä oleva teema on purskahtanut blogiin alitajuntaisesti: raha-asiat (lähinnä niiden puuttuminen) ovat selkeästi blogini se juttu. Eli aika perus köyhän taideopiskelijan arkiblogi on.
Z-junaa ahkerasti käyttävä kokkoroo eli Aino Isto (s. 1991) on pakkausmuotoilun opiskelija, jota hirvittää mitä kaikkea ihmisestä voi saada tietää googlettamalla.
kokkoroo.sarjakuvablogit.com