Tammikuun kuukauden blogi: Nähdään vi’tu keskiviikkona!
Innostuin piirtämään ensimmäisiä sarjakuvia ala-asteella vihkojen taakse. Pienimuotoiset stripit undulaateista ja Final Fantasy -hahmot muuttuivat mangan vallatessa markettihyllyt, näiden innostaessa kokeilemaan hieman isompia projekteja. Itsekriittisyys omia taitoja kohtaan kertoa tarinaa paperilla vei kuitenkin intohimoisen projektin takaisin pöytälaatikkoon.
Aikuisena aloitin uudestaan sarjakuvaprojektin käsikirjoittajana ja kuvakäsikirjoittamisen luojana. Projekti sujui hyvin yllättävän pitkään, kunnes pääpiirtäjä jätti homman kesken. Taas kerran aloitin lähtöpisteestä.
Vasta Aalto-yliopiston sarjakuvakurssin loputtua päätin aloittaa ankaran sarjakuvaprojektin.
Tein itselleni tiukan säännön. Olkoon tai tulkoon mitä tahansa, vaikkapa helvetti jäässä, oli päivitys oltava valmiina keskiviikkoon mennessä. Tyyli oli vapaa ja laadussa saa tinkiä, jos päivitys tulee tehtyä ajallaan.
Nähdään vi’tu keskiviikkona! on sitä räväkkää minua. Kiroilua ei säästellä ja urpoilua vielä vähemmän.
Aiheita oli helppo repiä omasta elämästä, koska minulla moni päivä ei ole ollut samanlainen (onneksi) ja kaikenlaisia kömmähdyksiä tapahtui välillä liikaakin. Blogini on minulle paikka minne pääsen avautumaan omista näkemyksistäni ja tilanteista joissa en ehkä päässyt avaamaan suutani.
Aluksi päivittäminen sujui mutkattomasti, sitten alkoi lusmuilu ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin panostamaan asiaan silloin kun aikaa riitti.
Siirryin G-terästä digitaaliseen piirtämiseen sen nopeuttaessa työtahtia ja julkaisua. Vuoden aikana tyylini ja ilmaisumuotoni on päässyt kehittymään.
Vuoden tullessa täyteen olen uskaltanut tuoda enemmän omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni julki. Tietenkin toivon vielä uskaltavani avata pääkoppani mietteitä vielä vähän enemmän julkisiksi, pelkäämättä muiden ihmisten mielipiteitä ja reaktioita avautumisestani.
Sarjakuvablogini on tuonut minulle uusia tuttavuuksia sarjakuvaharrastajien piireistä. Sieltä olen saanut apua omiin pulmiini ja kysymyksiin, mitä tulee omakustanteeseen. Uusien ystävien saanti siinä samalla oli ihan mahtavaa, heidän kanssaan pääsee tekemään hyvin rakkaaksi tullutta harrastusta.
Tulevaisuudessa olisi tarkoitus edelleen jatkaa sarjakuvabloggaamista ja tehdä vihdoin se yksi iso projekti kansiin. Haluan päästä kertomaan tarinaa J-rock-skenestä sekä oman elämäni suhdekriisien kohokohdista inspiroituneen sarjakuvan.
Johanna Myllymäki (s.1989) on kotoisin Porista, syntynyt Moskovassa ja on ajan saatossa muuttanut Helsinkiin asumaan. Media-assistentin ja graafikon koulutuksen omaava suklaaperso harrastaa vapaa-ajalla aasialaisten nukkejen keräämistä, vlogien tekemistä ja penkkiurheilua koneen äärellä.
millhill.sarjakuvablogit.com