Sisältää myös lapsille sopimatonta materiaalia.
Omaelämäsarjisten piirtely ja julkaisu on mulle terapeuttista, sosiaalista ja muuten vaan hauskaa. Aloitin niiden piirtämisen ehkä joskus 13/14-vuotiaana kun innostuin sarjakuvista ekan kerran, mutten vielä julkaissut missään. Näytin niitä kavereille joiden kanssa piirrettiin tyhmiä emo-yaoi-sarjiksia.
Aloitin ekan sarjisblogini Vuodatuksessa vuosina 2010-2012 Limingan taidekoulun kannustamana, kunnes kuuluisan ’12 palvelinvirheen takia kaikki sivulle laitetut kuvat katosi. Menetin blogini sisällön ja pidin noin puolen vuoden verran taukoa sarjisbloggailusta. Tuntui siltä kuin olis ollut jonkinlainen aukko sydämessä, sarjisbloggaaminen oli niin rakas harrastus. Lopulta pääsin yli traumastani, ja aloitin tämän englanninkielisen blogin 2013 kevättalvella.
Perareikä-blogini on ainakin omasta mielestäni erittäin ailahtelevainen laadun ja tyylin suhteen. Joskus tulee kausia, kun piirrän ja väritän hauskoja sarjiksia tyylikkäästi koneella, ja toisinaan teen suoraan tussilla lehtiöön rustattuja suttuja missä ei ole mitään viihdyttävää. Angstaan jatkuvasti siitä ettei mun tyyli ole koskaan asettunut mihinkään tiettyyn mihin voisin aina tukeutua, vaan löydän kaikkia uusia tapoja miten haluan piirtää ja innostun eri tyyleistä eri aikoina. Joskus se on huono asia, joskus hyvä.
Tykkään kaikkein eniten tehdä sarjakuvia omasta elämästäni. Se on mulle helpointa ja kivointa. En käy pahemmin missään tai tee mitään rakentavaa, joten ideat tulee siitä kun tapahtuu jotain hassua, jokin asia mietityttää tai on jotain vuodatettavaa – yleensä jotain itselle ajankohtaista. Tällä hetkellä suurin osa sarjiksista inspiroituu siitä mitä ikinä teenkään tyttöystäväni Nadian kanssa. Olen ”salaa” poliittinen queer-feministi, ja piirrän välillä yksityisemmistä asioista kuten huumeiden käytöstä ja seksistä, mutta yleinen hassuttelu on tavallisin sarjisaihe.
En kyllä koskaan kuvitellut että kukaan lukisi blogiani, kun en yritä tarkotuksella tehdä mitään mielenkiintoista tai nättiä. Teen sitä enimmälti omaa sarjakuvallista kehitystä varten. Taiteellisen itsevarmuuden kasvaessa haluan yrittää vääntää jotain monisivuista fiktiosarjista, jos lusikat riittää. Olisi kiva osallistua enemmän zineihin ja muihin projekteihin.
Blogin takana on pipopäinen Petra/Pertsa/Pera, -94, joka on nauttii täysin rinnoin Tampereesta, työttömänä olemisesta, mahtavasta parisuhteesta, ja Tumblrin selaamisesta kaiket päivät.
