Blogin pitäminen alkoi mulla heti Limingan sarjakuvalinjan jälkeen 2006. Silloin blogialustana toimi vuodatus.net, jonka kanssa muistan tuskailleeni silloin paljon (sekä ylläpidon että sisällön tuottamisen kanssa). Blogiini eksyi silloin kaikki mahdollinen kuvapäiväkirjoistani oikeastaan pitkälti ilman sensuuria, suihkupissoista ja seksiseikkailuista lähtien. Silloin en osannut hävetä, mikä oli mahtavaa. Nyt ehkä vähän kaduttaakin, että poistin koko vuodatuksen blogini (muistan tehneeni sen pienessä viinihuurussa itkien ja muistellen tapahtumia joiden pohjalta merkinnät olivat syntyneet) ja nyt nuo jutut elävät vain pölyttyvissä päiväkirjan kansissa.
Koko blogaamistouhu on mun kohdalla muuttanut muotoaan jatkuvasti ja selaillessani tätä nykyistä Hilloa Hilloa -blogia kovin syvällisiä ja henkilökohtaisia juttuja ei blogiin ole eksynyt. Outo juttu. Ehkä juurtunut elämäntilanne on hillinnyt osaltaan avautumisia, koska ympärillä on nyt työkaverit ja perhe on laajentunut avopuolison myötä. Ympärillä on enemmän ihmisiä joiden mahdollisia reaktioita pitää jännittää.
Nyt olen kuitenkin nauttinut siitä, että voin laittaa blogiini ihan mitä milloinkin huvittaa tai saa aikaiseksi muiden menojen keskellä. On terapeuttista ylipäätään piirtää ja laittaa juttuja muiden nähtäville eikä vain piirrellä omaksi huvikseen. Sarjakuvablogit onkin ihan mahtava koealusta eri tekniikoille, tavoille ja sisällöille.
Olli ”Hillo” Hietala (s.1985) on Vaasassa asuva ihminen joka tasapainottelee elämäänsä avopuolison, työn, pelaamisen ja piirtämisen välillä. Sarjakuvien pariin hän eksyi vahingossa Limingassa 2005, mutta edelleen niitä vahingossa tupsahtelee päiväkirjan sivuille ja joskus blogiinkin asti.
