”Zippura” on väännös etunimestäni Siiristä eikä tarkoita mitään. Se on alakouluikäisenä isäpuoleltani saatu hassuttelunimi, joka nopeasti tarttui muidenkin läheisteni suihin ja on palvellut nimimerkkinäni netissä jo vuosia. Siksi se tuntui luontevalta nimeltä myös tavanomaiselle omaelämäkerralliselle blogille, jonka pistin pystyyn reilu vuosi sitten.
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen tai pisin bloggausyritykseni. Aiempia sarjisblogeja on ollut kaksi, mutta ne tyssäsivät liian koviin itselle asetettuihin odotuksiin. Tämän blogin aloitin yrityksenä dokumentoida ensimmäisen sarjakuva-albumini tekoprosessia, mutta jo muutaman viikon päästä merkinnät alkoivat rönsyillä muihin aiheisiin, kuten kaupassakäymisiin, satelliitteihin ja poikaystäväni ikävöintiin.
Tällä hetkellä työstän blogia suunnittelematta, tarkoituksena julkaisu ainakin kerran kuussa. Vaihtelen piirrostyyliä jatkuvasti ja teen erilaisia välinekokeiluja, myös panostukseni määrä vaihtelee. Julkaisutahti ei ole minulle tärkein, vaan se, että blogi kannustaa minua tekemään sarjakuvaa. Jos minun on valittava, ehdinkö tehdä merkinnän vai mennä uimahalliin, menen ennemmin uimahalliin.
Merkintäni ovat yleensä pohdiskelevia yhteenvetoja omasta elämästäni, vaikka ideat syntyvät impulsiivisesti. Saatan jossain sarjiksessa tutkiskella vain tuoksuja, ja salaa se kertookin senhetkisestä tilanteestani. On mukavaa jakaa paloja omista käänteistä, mutta haluan hengitystilaa lukijalle. En tahdo, että joku luulee liian tarkasti tietävänsä, mitä merkintä elämästäni kertoo.
Toisaalta blogissani myös osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun: piirrän itseni pulleana, karvajalkaisena ja raskausarpisena karikatyyrinä ilman, että yritän asettaa itseäni vitsiksi. Blogi on opettanut minua suhtautumaan itseeni ja muihin kunnioituksella, kun vastuu kuvaamisesta on minulla. Normien rikkominen silloinkin, kun kyseinen merkintä erikseen ei käsittele mitään yhteiskunnallista, on tapani kapinoida.
Haluaisin jatkossa pyrkiä dokumentoimaan enemmän yksittäisiä hetkiä kaljanjuonnista, röhnöttämisestä tai koulunkäynnistä. Blogini lisäksi olen sitoutunut yhteistyöprojekteihin, antologioihin ja toteutumista on aina odottamassa vähintään muutama henkilökohtainen sarjakuvaprojekti.
Vaikka teen blogia dokumentoinnin ja hauskanpidon takia, joskus teen merkintöjä jotka ovat itsellenikin vaikeampia pureksia. Pakonomaisen avautumisen kanavana pidän blogeista etenkin mielenterveysasioista keskustelussa. Olen itsekin erittäin halukas kertoman mt-ongelmien kanssa painivan ajatuksista. Merkintöjen aloittaminen tuntui kuitenkin hankalalta omilla kasvoilla, joten loin blogini kaveriksi Karhun, joka seikkailee sarjakuvissa minun puolestani. Karhu on eräänlainen alter egoni – ei suoraan minä itse, vaan oman sisäisen puheeni kaikessa lempeydessä ja julmuudessaan, jonka ääni muuttuu masennuksen ja ahdistushäiriön kanssa painiessa.
Tällä hetkellä takataskussa odottavat sarjikset elämästäni ensimmäisen sarjakuva-albumin julkaisun jälkeen, feministinen höpötys ja kertomus siitä, kuinka myöhästyminen lentokoneesta ei olekaan maailmanloppu. Myös karhu jatkaa tallustamistaan.
Lähetän rauhallisen joulukuun toivotukset kaikille, voimia kaamokseen ja sinnikkyyttä piirtämiseen! Ja terveiset Turun sarjakuvakerhon piirtovintiltä, jossa sarjikset syntyy pullakahveja nauttiessa. Voikaa hyvin!
Siiri Viljakka (s.1995) on varkautelaislähtöinen sarjakuvataiteilija, joka aloitti kuvataiteen opinnot Turun Ammattikorkeakoulussa syksyllä 2016. Vasta-alkaneena sarjakuvantekijänä hän lisäksi ahertaa ei-sarjallisen kuvataiteen ja kuvitustöiden parissa.
