Kiinnostus piirtämistä ja sarjakuvaa kohtaan lähti luultavasti liikkeelle lapsuudesta. Kotoa löytyi isot pinot Asterixeja, Tinttejä ja Aku Ankkoja joita tuli aikoinaan paljonkin lueskeltua. Sarjakuvia tuli tehtyä jo nuorena poikana ja esittelin valmiita teoksia välitunneilla luokkatovereille. Kiinnostus sarjakuviin säilyi vuosien aikana, mutta piirtämisharrastus alkoi lopulta jäädä yhä vähemmälle huomiolle, vaikka välillä kovasti mainostinkin tuttavilleni että teen vielä jonain päivänä oman sarjakuvan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut enkä tiedä uskoinko ajatukseen lopulta itsekään. Keskityin mieluummin valokuvaamiseen ja kirjojen lukemiseen. Ajattelin silti usein että olisi kiva aloittaa vanha harrastus uudelleen, mutta suunnitelma ei edennyt mihinkään suuntaan.
Käänne tuli suunnilleen kolme vuotta sitten kun asuin ja työskentelin Tallinnassa. Olin alkanut vapaa-ajalla taas piirtelemään satunnaisesti ja aloin miettimään vakavissani että alkaisin jälkeen tekemään sarjakuvia pitkän tauon jälkeen. Palatessani takaisin Suomeen, päätin ilmoittautua sarjakuvakurssille jotta pääsen alkuun.
Erilaisia hahmoja alkoi lopulta syntyä melko helposti, mutta kunnollisen tarinan keksiminen oli haastavaa. Välillä kävi mielessä että lopetan koko touhun, mutta päätin sinnikkäästi jatkaa yrittämistä. Olin aluksi suunnitellut tekeväni pitkän sarjakuva-albumin, mutta en keksinyt millään kunnollista juonta, valmiista käsikirjoituksesta puhumattakaan. Koska pidän myös paljon strippisarjakuvista, päätin keskittyä niiden tekemiseen. Järkeilin että niitä voisi olla myös helpompi tehdä, koska ruutujakin on vähemmän.
Asiat alkoivat nytkähtää eteenpäin vuoden 2018 alkupuoliskolla ja vähitellen Vino Inferno alkoi löytämään lopullisen muotonsa. Olin luonnostellut erilaisia hahmoja, joista yksi sattui olemaan pitkähiuksinen luuranko. Laitoin sen vääntämään savon murretta viimeiseen kuvaan ja tämän pohjalta syntyi ensimmäinen strippi. Pian alkoi syntyä muitakin vakiohahmoja, kuten Jumalalta vaikuttava mieshenkilö, pukki, robotti, ja elämän mysteereitä pohdiskelevat lehmät. Sarjan ”ihmismäisin” päähenkilö on John Lennon -mallisilla aurinkolasella varustettu psykiatri joka sukkuloi sujuvasti Vino Infernon muiden hahmojen parissa.
Strippeihin saattaa tulla toisinaan yhteiskunnallisiakin teemoja, mutta tarkoituksena ei ole ottaa sen kummemmin kantaa mihinkään. Yritän vaan keksiä jonkun idean, joka sattuu sillä hetkellä huvittamaan ja kokeilen sitä. Maailma vaikuttaa usein melko kummalliselta ja absurdilta paikalta, joten aiheita ei tarvitse aina etsiä kaukaa. Arkipäivän ilmiöistä saa aika paljon ideoita, joita jalostaa pidemmälle ja erilaisia juttuja täytyy kokeilla rohkeasti. On ollut kiinnostavaa seurata mihin suuntaan Vino Inferno on mennyt vuoden aikana ja kuinka oma ilmaisu on samalla kehittynyt.
Keksin nimen sarjakuvalle istuessani joskus tyhjässä iltabussissa. Koska tapahtumat sijoittuvat jonkinlaiseen helvetillisiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa kaikki on hieman vinksallaan, niin kyseinen paikka voisi olla nimeltään Vino Inferno. Se kuulosti tarpeeksi hölmöltä ja hyvältä, joten päätin pitää sen.
Jarkko Räihä (s.1984) on savolaistaustainen ja sittemmin Helsinkiin päätynyt jokapaikanhöylä ja sarjakuvataiteilija joka katsoo maailmaa vinosti. Arvostaa vanhoja kauhuelokuvia ja toivoo että helvetissä on toimiva Wi-Fi.
vinoinferno.sarjakuvablogit.com
