Olen ”Väbäjäbä” tai arkisemmin Väinö Sirén, 20-vuotias ahdistunut, masentunut Asperger-lapsonen Limingasta. Mun rakkaus sarjisblogeja kohtaan alkoi joskus lukion ensimmäisenä vuotena, kun satuin törmäämään Tean ja Millan sarjiksiin kirjastossa. Sieltä äkkäsin linkin sarjisblogeihin ja satojen blogien läpi lukemisen jälkeen olin koukussa.
Lukion mittaisen lurkkailun jälkeen lähdin opiskelemaan itse sarjakuvaa Limingan taidekouluun. Ensimmäisen vuoden keväällä sain tarpeeksi rohkeutta perustaa oman blogin nimellä väbäjäbä. Halusin tehdä päiväkirjamaisia postauksia omasta elämästä, joissa puran omaa olotilaa, jutskaan sen hetkisistä ajatuksista sekä jaan taidettani.
Sarjisbloggaus on tuonut mulle varmuutta tehdä erilaista sarjakuvaa ja kokeilla aina uutta. Se toimii myös itselleni innoittajana arjessa ja omanlaisena terapiavälineenä ahdistuksen kanssa. Olen melko neuroottinen piirtäjä, ja blogi toimii loistavasti ehtymättömänä työnlähteenä.
Haluan tehdä syvevemmin ajatuksiani tutkailevia sarjakuvia ja tuottaa mielenterveydestä keskustelevaa sisältöä. Koen, että sellaiseen tarkoitukseen blogit ovat aivan loistavia. Henkilökohtaisesti olen aina saanut paljon tukea ja turvaa lukiessani muiden tuntemuksista ja kokemuksista masennuksen kanssa painimisesta arjessa.
Huomaan, että taiteessani näkyy se, mikä arjessa ei. Olen luonteeltani hyvin hiljainen ja varovainen, mutta pyrin luomaan räikeää ja vahvaa taidetta. Sarjakuva on minulle väline kokeilla ja näyttää niitä tuntemuksia, mitä en uskalla ehkä kasvotusten näyttää. Ehkä siksi ihailen raakuutta omaa elämää kuvaavissa sarjakuvissa.
Joskus menee paskasti ja silloin sen saa myös sanoa ääneen. Toisinaan on ihania hetkiä ja niistäkin saa iloita. Toivon, että sarjakuvani voisivat rohkaista lukijoita olemaan avoimempia tuntemuksistaan ja auttaa heitä ilmaisemaan kokemaansa, filtteröimättä.
