Sarjakuvapäiväkirjan teko tuli tutuksi Kymenlaakson Opiston sarjakuvalinjalla, kiitos opettajana toimineen Karri Laitisen esimerkin ja vaatimuksen. Sarjisbloggaaminen sen sijaan tuli tietoisuuteeni vasta vuotta myöhemmin.
Ruutujen välistä lähti alunperin liikkelle ”ryhmäpaineesta”. Taisteluplaneetta Trikkiksen Anni oli aloittanut oman sarjakuvabloginsa ja kannusti minua aloittamaan omani. Kuten aina, minut sai liikkeelle yhtä helposti kuin kuolleen hevosen, mutta aikansa tökittyään hän sai tämän vanhan kurpan kirjautumaan netin ihmeelliseen maailmaan. Kiitos, Anni.
Vastahakoisuuteni sarjakuvablogin tekemiseen perustui suurimmilta osin puhtaaseen motivaation puutteeseen. Uskoin, että päivitykseni koettaisiin yhtä tylsäksi kuin itse koin silloin ensimmäistä kauttaan aloittavan Big Brotherin. Tämä uskomus oli luontaisesti ristiriidassa oman lukijaroolini kanssa, sillä olen aina nauttinut suuresti ihmisten kuvitetuista omaelämäkerroista, olivat ne sitten kirjan tai blogin muodossa.
Kuvaukset arjesta niin muistoissa kuin nykyhetkessäkin luovat loistavan pohjan visuaaliselle kerronnalle. Ne ovat ihastuttavia pieniä hetkiä, joihin tekijät kutsuvat lukijansa. Minulla ei ollut hajuakaan, miten kykenisin itse samaan. Iänikuinen perfektionisti minussa kehotti odottamaan, kunnes minulla on oikeasti asiaa ja kunhan tyylini olisi tarpeeksi selkeä ja kauniiksi hiottu. Saman piirteen takia olin aloittanut nettisarjikseni alusta tuossa kohtaa jo viidesti, mutta toisin kuin kaikki kolme nettisarjista, Ruutujen välistä on elänyt näkemään tämänkin päivän.
Nykyisin Ruutujen välistä on pieni vapaa ajan hengähdys. Se on myös tapa kommunikoida muiden sarjakuvan tekijöiden kanssa. Toivoisin enemmän aikaan päivitysten tekemiseen jotta voisin löytää löysemmän ja rennomman tyylin kuvata arkista elämää. Blogi on opettelua varten toimiva alusta, koska siinä saa kehittyä ja kokeilla omassa tahdissa.
(Toim. huom. tekijän esittely ei poikkeuksellisesti tule häneltä itseltään, vaan lainaamme tähän Sarjainfo-lehden uutista.)
Kaksi Eisner-palkintoa turkulaiselle Max Sarinille
Eisner-palkinto on yksi maailman arvostetuimpia sarjakuva-alan palkintoja, ja ensimmäistä kertaa sen on nyt saanut suomalainen tekijä. Turussa asuva sarjakuvapiirtäjä Max Sarin luo suosittua opiskelijanaisista kertovaa Giant Days -sarjaa osana kansainvälistä tiimiä. Giant Days palkittiin heinäkuun Comic-Con-tapahtumassa San Diegossa parhaana jatkuvana sarjana sekä parhaana huumorisarjana.
Sarjaa julkaisee amerikkalainen Boom! Studios, ja sitä käsikirjoittaa brittiläinen John Allison. Sarinin kynänjälkeä ovat sarjan lennokkaat kuvitukset, jotka hän puolestaan lähettää eteenpäin väritettäväksi.
Sarin on opiskellut sarjakuvaa Walesissa, Wrexham Glyndwr -yliopistossa.
Toriparkilla tavataan!
