Aloittelin Hemmon seikkailujen piirtämisen, koska olin vähän laiskistunut/kyrpiintynyt omien autobio-sarjisteni piirtämisessä. Halusin piirtää jotain tyystin ei-henkilökohtaista ja fiktiivistä.
Olen asettanut riman hyvin matalaksi Hemmon seikkailujen laatuvaatimusten suhteen, sillä tarkoitukseni oli ennen kaikkea saada vain rutiinia takaisin sarjisten piirtelyyn, laadusta viis. Valitettavasti rutiinisuunnitelmani ovat epäonnistuneet toistaiseksi karmealla tavalla. Yritys on silti yhä kova. Minulla on yksinkertaisesti liikaa rahakasta työkeikkaa joka vie aikaa piirtämiseltä. Mikä vääryys!!
Hemmo ei ole eläin eikä ihminen, vaan jonkinlainen pötkylä. Tiedättekö miksi? Siksi, että se on helppo ja nopea piirtää. Ehkä Hemmo ja kaverinsa ovat jonkinlaisia kummituksia. Ehkä he kaikki ovat kuolleet traagisilla tavoilla ja leipovat nyt pullaa tuonpuoleisessa. Ehkä vielä saatte vielä kokea traagisia juonenkäänteitä lukiessanne sarjakuvaa. En ole päättänyt vielä!
Piirrän aika pitkälti improvisaation pohjalta, enkä yritä etukäteen lyödä lukkoon liikaa asioita. Välillä voin jopa hävyttömästi varastaa kavereideni ideoita seuraavasta juonenkäänteestä. Olkaa siis varuillanne siitä, mitä puhutte seurassani.
Blogin osoite on ongelmakoira.sarjakuvablogit.com, koska alunperin minulla oli erilainen sarjisidea. Osoittautui kuitenkin pian ylivoimaisen vaikeaksi aloittaa tätä sarjakuvaa, koska liika perfektionismini ja korkeat laatuodotukset olivat aloittamisen (ja jatkamisen) esteenä. Jos tavoitteena on tehdä täydellinen, niin luultavasti mönkään tulee menemään! Johan sen sanoo järkikin.
Hemmon seikkailujen kohdalle olen ottanut täysin päinvastaiset tavoitteet: määrä ennen laatua. Ja vaikkei onnistuisi piirtämään säännöllisesti ja usein, niin pääasia että piirtää edes joskus jotain. Ja kiittää itseään tästä pienestäkin onnistumisesta! Suosittelisin samaa lähestymistapaa kaikille liiasta perfektionismista kärsiville, siis jos vaan kehtaa esitellä internetissä puolivillaista pötkyläsarjista.
Toistaiseksi olen aika hyvä kehtaamisessa, vaikka välillä hävettääkin. Uskon kuitenkin että tästä tunteesta pääsee eroon, kun vaan altistaa itseään tarpeeksi häpeän tunteelle. Kehtaamisessakin harjoittelu tekee mestarin! Ja jos tarpeeksi usein kehtaa piirtää edes jotain, niin kai siinäkin puuhassa saattaa vahingossa kehittyä!
Eeli Laaninen on ammatiltaan animaattori ja sarjakuvapiirtäjä. Harrastuksiin kuuluvat mm. kahvinjuonti, dyykkaaminen ja päänsisäiset kauhukuvitelmat.
ongelmakoira.sarjakuvablogit.com
