Jos päivität Facebookiin blogiartikkelin, saattaa käydä niin että Facebook ei hae esikatselukuvaa tai hakee sivulta jotain muuta kuin merkinnässä näkyvän kuvan. Asian voi usein korjata hakemalla kuvan Facebookin välimuistiin tästä linkistä:
https://developers.facebook.com/tools/debug/og/object/
Syötä blogimerkinnän osoite kenttään ja paina ”Fetch new scrape information”. Sen jälkeen esikatselukuva yleensä toimii.
Sisältää myös lapsille sopimatonta materiaalia.
Omaelämäsarjisten piirtely ja julkaisu on mulle terapeuttista, sosiaalista ja muuten vaan hauskaa. Aloitin niiden piirtämisen ehkä joskus 13/14-vuotiaana kun innostuin sarjakuvista ekan kerran, mutten vielä julkaissut missään. Näytin niitä kavereille joiden kanssa piirrettiin tyhmiä emo-yaoi-sarjiksia.
Aloitin ekan sarjisblogini Vuodatuksessa vuosina 2010-2012 Limingan taidekoulun kannustamana, kunnes kuuluisan ’12 palvelinvirheen takia kaikki sivulle laitetut kuvat katosi. Menetin blogini sisällön ja pidin noin puolen vuoden verran taukoa sarjisbloggailusta. Tuntui siltä kuin olis ollut jonkinlainen aukko sydämessä, sarjisbloggaaminen oli niin rakas harrastus. Lopulta pääsin yli traumastani, ja aloitin tämän englanninkielisen blogin 2013 kevättalvella.
Perareikä-blogini on ainakin omasta mielestäni erittäin ailahtelevainen laadun ja tyylin suhteen. Joskus tulee kausia, kun piirrän ja väritän hauskoja sarjiksia tyylikkäästi koneella, ja toisinaan teen suoraan tussilla lehtiöön rustattuja suttuja missä ei ole mitään viihdyttävää. Angstaan jatkuvasti siitä ettei mun tyyli ole koskaan asettunut mihinkään tiettyyn mihin voisin aina tukeutua, vaan löydän kaikkia uusia tapoja miten haluan piirtää ja innostun eri tyyleistä eri aikoina. Joskus se on huono asia, joskus hyvä.
Tykkään kaikkein eniten tehdä sarjakuvia omasta elämästäni. Se on mulle helpointa ja kivointa. En käy pahemmin missään tai tee mitään rakentavaa, joten ideat tulee siitä kun tapahtuu jotain hassua, jokin asia mietityttää tai on jotain vuodatettavaa – yleensä jotain itselle ajankohtaista. Tällä hetkellä suurin osa sarjiksista inspiroituu siitä mitä ikinä teenkään tyttöystäväni Nadian kanssa. Olen ”salaa” poliittinen queer-feministi, ja piirrän välillä yksityisemmistä asioista kuten huumeiden käytöstä ja seksistä, mutta yleinen hassuttelu on tavallisin sarjisaihe.
En kyllä koskaan kuvitellut että kukaan lukisi blogiani, kun en yritä tarkotuksella tehdä mitään mielenkiintoista tai nättiä. Teen sitä enimmälti omaa sarjakuvallista kehitystä varten. Taiteellisen itsevarmuuden kasvaessa haluan yrittää vääntää jotain monisivuista fiktiosarjista, jos lusikat riittää. Olisi kiva osallistua enemmän zineihin ja muihin projekteihin.
Blogin takana on pipopäinen Petra/Pertsa/Pera, -94, joka on nauttii täysin rinnoin Tampereesta, työttömänä olemisesta, mahtavasta parisuhteesta, ja Tumblrin selaamisesta kaiket päivät.
Suomen sarjakuvaseura myöntää toista kertaa 28.8.15 Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Taivaallisin sarjakuvablogi -palkinnon Tea Teen (Tauriainen) blogille Mad Tea Party.
Yksi tämän vuoden festivaaliteemoista on pienlehtikulttuuri. Sarjakuvablogit voi nähdä jatkumona tästä ja ne ovat nykyään näkyvä ja raikas ilmiö suomalaisessa sarjakuvassa. Sarjakuvablogit ovat nettisarjakuvia, joissa yhdistyvät usein ajankohtaisuus, luonnoskirjamaisuus ja omakohtaiset pohdinnat.
Raadissa toimivat sarjakuvapiirtäjät Kati Kovács, Joonas Rinta-Kanto ja Aino Sutinen. Palkinto on 100 euron lahjakortti Tempera-taidetarvikekauppaan.
Linkki voittajablogiin: madteaparty.sarjakuvablogit.com
Kuva: Salla Moilanen
Mad Tea Party on Tea Teen (s. 1988) pääasiassa omaelämäkerrallinen blogi, joka kertoo ronskin huumorin ja fantasiaelementtien kautta pieniä tarinoita sarjakuvapiirtäjän arkielämästä ja mm. koiranomistamisen iloista ja kirouksista. Mukana on aina arvaamattomia käänteitä ja usein viittauksia popkulttuuriin ja meemeihin. Kaikki ei kuitenkaan ole silkkaa hauskuutta, vaan mm. uupumusta ja muita vakavia aiheita käsitellään avoimesti ja samastuttavasti.
Tekijän graafisen suunnittelun taidot näkyvät ja digitaalisesti toteutettu piirros on sujuvaa. Blogin ulkoasu on viimeistelty ja mukana on paljon pieniä gif-animaatioita sekä oma kauppa. Verkkojulkaisun mahdollisuudet on hyödynnetty laajasti, mutta lyhyiden tarinoiden kokonaisuutta työstetään samalla pitkäjänteisesti perinteistä printtijulkaisua silmälläpitäen. Mad Tea Party -nimeä kantavia kokooma-albumeita onkin ilmestynyt tähän mennessä kaksi Daada-kustantamon kautta. Kolmososa on tekeillä.
Tea Tee tunnetaan sarjakuvapiireissä persoonallisena ja tuotteliaana nuorena piirtäjänä, jonka käyttämät tyylit vaihtelevat ja kehittyvät mutta pysyvät aina tunnistettavina – jos ei muuten niin suurista silmistä!”Värimaailma on rohkea ja mielenkiintoinen, piirrosjälki miellyttää kovasti ja jutut ovat vaan yksinkertaisesti todella hauskoja (silloin kun niiden on tarkoitus olla hauskoja). Blogi erottuu muiden joukosta pirteästi.”
–Joonas Rinta-Kanto
”Animaatiomainen ja persoonallinen piirrostyyli joka on täynnä ilmaisuvoimaa. Jutut hauskan autoironisia, äärimmilleenkin liioiteltuja, usein ’kauhukarkkimaisia’, mutta silti monesti myös koskettavia ja herkkiä. Sujuvaa ja toimivaa blogisarjakuvaa.”
–Kati Kovács
”Vaivattoman näköinen jälki on syntynyt varmasti tuhansien tuntien harjoituksen kautta, mutta sarjakuvien vilpittömyys ei ole kärsinyt taitojen kehittymisestä tippaakaan. Arkinen itseironia on aseistariisuvaa, kokonaisuus yksinkertaisesti ihana.”
–Hannele Richert Mad Tea Party 2 -albumista Sarjainfo-lehdessä 4/2014
Raati oli tyytyväinen suomalaisten blogien yleiseen tasoon. Raati nosti kärkisijoille etenkin monia osin tai kokonaan omaelämäkerrallisia blojeja, joskin mukana oli myös muunlaisia ehdokkaita. Monissa blogeissa eri formaatteja, kuten strippisarjakuvaa tai yksittäisiä kuvia yhdisteltiin. Blogi onkin julkaisumuotona salliva.
”Parhaissa blogeissa käytetään kieltä rikkaasti ja ihan selvästi rakkaudella ja maailman ja oman elämän asioita osataan katsoa reippaankin ironisesta vinkkelistä. Kaikkiin tyyppeihin on jotenkin helppo samaistua ja siten helpottua…’jep, ollaan kaikki vain ihmisiä-oi-voi-poloisia!’ Vapauttavaa!”
–Kati Kovács
Sarjakuvablogit.com on Suomen sarjakuvaseuran ylläpitämä verkkopalvelu. Helsingin sarjakuvafestivaalien järjestämässä kilpailussa oli mukana kotimaisia blogeja myös muilta alustoilta. Esivalinta tehtiin sarjakuvaseuran verkostojen koostaman vinkkauslistan perusteella. Kilpailuun ei ilmoittauduttu erikseen etukäteen.
Yhteistyössä:
Helsingin sarjakuvafestivaaleilla (28.–30.8.) nähdään monipuolista ohjelmaa, kuten sarjakuvamarkkinat, Pienlehtitaivas tekijähaastatteluita, keskustelupaneeleita, gallerianäyttelyitä, työpajoja, performansseja, kilpailuita ja iltaklubeja. Paikka: Lasipalatsin aukio ja muut tapahtumapaikat Helsingissä.
Kun olin 4-vuotias sain jostain käsiini Karvinen-sarjakuvalehden. En vielä tuolloin osannut lukea, mutta katselin kuvia ja ajattelin, että tää on tosi siisti juttu ja tällästä mä tuun tekemään isona. Ja näin syntyi kiinnostus sarjakuviin lukemisena sekä tekemisenä.
Ala-asteella piirtelin enemmän eläinhahmoja, mutta ylä-asteella rupesin piirtämään lähinnä ihmisiä ja tein huvikseni humoristisia sarjakuvia jotka kertoivat kavereistani ja minusta. Nämä sarjikset eivät olleet erityisen omaelämäkerrallisia, vaan meillä oli eräänlaiset antisankari -alter egot joista piirsin lyhyitä tarinoita. Tuolloin rupesin jo ideoimaan hahmoja ja ideoita pidemmille sarjakuville joita halusin ryhtyä kehittämään eteenpäin. Jotkut tuolloin keksimäni hahmot ovat seuranneet mukana tähän päivään asti.
Aloitin Potilasklubin oikeastaan jo vuonna 2011, mutta sitten tuli, sanotaanko, laskukausi elämässä ja poistin merkinnät ja jätin blogin tyhjilleen. Nyt olen taas aloittanut blogin päivittämisen. Potilasklubi sisältää omaelämäkerrallisia sarjakuvia, lähinnä mielenterveysongelmiin liittyen, plus muutakin höyryjenpäästelyä. Toivon myös, että blogini auttaisi minua saamaan taas otteen piirtämisestä pitkän kuivan kauden jälkeen ja harjaantuisin taas sarjakuvien tekemisessä.
Periaatteenani on ennen kaikkea itsesensuurin välttäminen. Vielä en ole tosin varma miten Potilasklubi oikein sijoittuu blogosfääriin, että onko se nyt sitten epämiellyttävää yliavautuvaa navantuijottelua joka ei anna oikein mitään kenellekään muulle kuin itselleni, vai onko sillä sitten jotain tarjottavaa muillekin.
Iita (s. 1990) ei ole oikein mistään kotoisin. Syntynyt Oulussa jossa asui muutaman vuoden vauvana ja jonka jälkeen muuttanut sen parikymmentä kertaa. Vaikuttanut lähinnä Itä-Suomessa. Nykyisin pääkallopaikka löytyy Helsingistä. Ylä-asteen jälkeen hän lähti Savonlinnan taidelukioon, ja tällä hetkellä opiskelee kuvataidekasvatusta Aalto ARTS:issa. Tulevaisuudessa hän haluaisi piirtää scifi-sarjiksia.
potilasklubi.sarjakuvablogit.com
Blogini on tähän asti täyttynyt elämäni pienistä hetkistä kertovilla sarjakuvilla, joita teen rennolla otteella välittämättä tekniikasta. Myös hiotummat digimaalaukset ja muut kuvat päätyvät yleensä blogia koristamaan.
Saara Holappa (s. 1994) löhöilee kotonaan Tyrnävällä ja välillä piirtää. Tällä hetkellä hän toivoo saavansa joskus sarjisalbumin kasaan ja pääsevänsä ammattikorkeakouluun opiskelemaan graafista suunnittelua.Mä olin koulun työssäoppimisjaksolla kaverini kanssa paikallislehden toimistolla ja kärsimme valitettavan usein tekemisen puutteesta. Eteemme siis heitettiin kyniä sekä paperia ja käskettiin piirtää, ihan vain ettemme kituisi koko päivää tylsistyen. Päivän päätteeksi mä huomasin luoneeni vahingossa uuden hahmon ja piirsin tästä muutaman stripin, jotka hetken mielijohteesta laitoin kaikkien nähtäville ajatuksella ”katsokaa, tein nää iha ite”.
(#)Ahistaa on visuaalisesti erittäin yksinkertainen, koska sen piirtämisen tarkoitus on tuntua rentouttavalta. Mä en rehellisesti sanottuna odottanut sen saavan enempää huomiota yksinkertaisuutensa takia. Jotain kuitenkin tapahtui ja ensimmäinen kirjakin tuli ulos toukokuussa 2015.
Mä olen aina pitänyt piirtämisestä ja ala-asteella into piirrettyjä ja sarjakuvia kohtaan kasvoi entistä enemmän. Haaveilin ”ihka oikean sarjakuvapiirtäjän” urasta ja piirsin paljon omia sarjakuvia: joitakin yksittäisiä strippejä, joitakin usean luvun pituisia tarinoita. Mä löysin tieni digitaalisen taiteen maailmaan samalla kun suhtautumiseni piirtämistä kohtaan kävi entistä vakavammaksi.
Koen olevani onnekas eläessäni nuoruuttani sosiaalisen median valtakaudella. Tämä on helpottanut töiden saamista muiden nähtäville ja sen lisäksi palautteen saaminen onnistuu helposti. Sosiaalinen media on ollut itseni kohdalla ratkaiseva tekijä ja uskon, että ilman sitä huomatuksi tuleminen olisi ollut paljon vaikeampaa.
Kris K (s. 1997) on turkulainen sarjakuvapiirtäjä, jonka tie opiskelijana suuntaa kohti graafista alaa. Kyseisen henkilön vapaa-aika pyörii pääasiassa piirtämisen, sarjakuvien, pelien, animaatioiden sekä musiikin ympäröimänä ja tavoite onkin päästä työskentelemään näiden asioiden parissa.
Helsingin sarjakuvafestivaalit kunnioittaa tänä vuonna vanhoja pienlehtiperinteitä ja järjestää teemaan liittyen uudistuneen Taivaallisin pienlehti -kilpailun. Kilpailussa on kolme sarjaa – lapset, nuoret ja avoin sarja. Voittajat julkistetaan festivaalien avajaispäivänä 28.8.2015.
Kilpailun deadline on 17.8.2015, jonka jälkeen festivaalien jury tekee töistä esivalinnan ja päätuomarina toimiva Petteri Tikkanen valitsee palkinnonsaajat. Palkinnoista tiedotetaan festivaalisivuilla. hsarjakuvafestivaalit.fi/taivaallisin-pienlehti-2015
Kilpailusarjat:Kilpailuun osallistuvien pienlehtien tulee olla tulostettuna tai kopioituna kokoa A5 ja laajuudeltaan 16–40 -sivuisia. Muuten tyyli on vapaa.
Pienlehtitaivas 2014 / Kuva: Jussi Pakkanen (jussip.sarjakuvablogit.com)
Pienlehdet arvioidaan lehtenä, jolloin kokonaisuus on yksittäisiä sarjakuvia ja sisältöjä suuremmassa roolissa.
Tulostusvalmiin lehden voi lähettää kilpailuun joko sähköisessä muodossa (esim. pdf, latauslinkki) tai paperisena versiona. Voit siis lähettää myös originaaleja, esimerkiksi lapsi voi piirtää sarjakuvat suoraan valmiiksi taiteltuun A5-kokoiseen pienlehteen. Huom! Jos lähetät lehden latauslinkin kautta, tulee linkin olla voimassa 28.8.2015 asti.
Valmiit pienlehdet toimitetaan otsikolla ”Taivaallisin pienlehti 2015” osoitteeseen: kilpailu@sarjakuvaseura.fi tai postitse/ paikan päälle tuotuna osoitteeseen:
Taivaallisin pienlehti 2015 Sarjakuvakeskus Hämeentie 150 00560 Helsinki
Liitä mukaan myös yhteystietosi ja kerro, mihin kilpailusarjaan osallistut.
Lisätietoa: info@sarjakuvafestivaalit.fi
Taivaallisimman pienlehden lisäksi festivaaleilla palkitaan toistamiseen vuoden Taivaallisin sarjakuvablogi. Kilpailuun ei ilmoittauduta erikseen vaan raati valitsee voittajan asiantuntijoiden kokoaman listan perusteella. Meille saa kuitenkin halutessaan vinkata hyviä blogeja osoitteeseen: info@sarjakuvafestivaalit.fi
Helsingin sarjakuvafestivaalit Lasipalatsin aukiolla ja muilla tapahtumapaikoilla 28.–30.8. Ilmoittautuminen pienlehtitaivaaseen on auki nyt os. pienlehtitaivas@sarjakuvafestivaalit.fi.
Teksti: Heikki Jokinen. Kuvitukset: Jonna Kuitunen, Aino Sutinen
1. Tekijänoikeus on sarjakuvantekijän leipä
2. Teos
3. Teoskynnys
4. Suojaa muodolle
5. Taloudelliset oikeudet
6. Oikeuksien edelleenluovuttaminen
7. Teoksen muunteluoikeus
8. Originaalin omistaminen
9. Monen eri tekijän yhteisteos
10. Moraaliset oikeudet: isyysoikeus
11. Moraaliset oikeudet: respektioikeus
12. Plagiaatti ja luvaton julkaiseminen
13. Sitaatti
14. Yksityinen kopiointi
15. Sopimuslisenssit
16. Sudenkuoppana kilpailut
17. Tekijänoikeutta verkossa
18. Tekijöistä
Vapaan kuvittajan, sarjakuvantekijän ja graafisen suunnittelijan todellinen tuloa tuova ammatti on tekijänoikeuden myynti, ei kuvien tekeminen tai kirjan ulkoasun suunnittelu. Tulot tulevat tekijänoikeuden luovuttamisesta paloina tai siivuina eri käyttötarkoituksiin.
Tekijät myyvät käyttöoikeuksia luomaansa työhön vapaassa kaupassa ja hinnat vaihtelevat suuresti. Tässä kaupanteossa menestymisessä ei ole lainkaan haitaksi tietää mitä myy ja millä ehdoilla.
–Taloudelliset oikeudet mahdollistavat sen, että tekijä voi elää työllään, muun muassa myymällä sen julkaisu- ja levitysoikeuksia kustantajalle, tuottajalle tai levittäjälle, ja että nämä voivat harjoittaa yritystoimintaa.
–Moraaliset oikeudet takaavat sen, että teosta ei saa käyttää tekijää loukkaavalla tavalla. Tekijällä on oikeus tulla mainituksi teoksen tekijänä.
Yksikään valokuva, kuvitus, reportaasi tai sarjakuva ei synny ilman sitä, että joku tai jotkut ihmiset sen tekevät. He miettivät miten haluavat sanottavansa sanoa, mihin muotoon sen pukea. Tätä kutsutaan luovaksi työksi, ja sen tulosta teokseksi.
Luovan työn tekijän oikeus oman työnsä tuloksiin on yhtä luonnollinen asia kuin muidenkin työtään tekevien ihmisten. Tätä oikeutta kutsutaan nimellä tekijänoikeus.
YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 27 artiklassa todetaan: ”Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.”
Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta. Mikäli teoksella on useita tekijöitä, se saa tekijänoikeuslain suojan 70 vuotta viimeisen tekijän kuolinvuodesta.
Tekijänoikeuslain ensimmäinen pykälä on selkeä: ”Sillä joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen…”. Tästä voi johtaa jo monta perusasiaa.
Tekijänoikeus syntyy, kun teos tehdään. Tämä suoja on voimassa heti kun teos on tehty, sitä ei tarvitse rekisteröidä mihinkään, ei merkitä Yhdysvalloista meille levinneellä copyright-merkillä. Lakimme edellyttää, että tekijän nimi mainitaan hyvän tavan mukaisesti. Se tapa vaihtelee hiukan eri aloilla.
Teoksen ei tarvitse olla julkistettu tekijänoikeuden saamiseksi. Päinvastoin, tekijänoikeus tuottaa ”yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin” sanoo lain toinen pykälä.
Lain ensimmäinen pykälä luettelee joukon lain piiriin kuuluvia asioita, mutta luettelo ei ole tyhjentävä: ”kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.” 
Lainsäätäjän tarkoitus on selvästi ollut kattaa hyvin laaja luovan työn alue.
Ainoastaan teoksen luonut, luonnollinen henkilö saa tekijänoikeussuojan. Se ei koskaan synny yritykselle tai vastaavalle, mutta voi kyllä siirtyä niille teoksen tekijältä. Työn taiteellinen laatu ei vaikuta tekijänoikeuteen, se kuuluu niin hyville kuin huonoillekin töille.
Laki antaa eräitä niin kutsuttuja lähioikeuksia toisten teoksia esittäville taiteilijoille sekä näitä töitä ja niistä valmistettuja tuotteita rahoittaville kustantajille ja tuottajille. Tekijänoikeussuojaa saavia tahoja kutsutaan usein nimellä oikeudenhaltija tai -omistaja.
Tekijänoikeussuojaa nauttii vain teos. Teos on itsenäinen ja omaperäinen luomistyön tulos. Omaperäisyyttä tulkitaan siten, että kukaan toinen ei todennäköisesti olisi tehnyt vastaavaa teosta täysin samaan tapaan. Siten esimerkiksi tietokoneesta suoraan vedetyt graafiset taulukot putoavat alas teoskynnykseltä. Mikäli kuvassa on hiukankin omaperäisyyttä, teoskynnyksen ylittäminen ei ole pulma.
Valtioneuvoston asettama, tekijänoikeuspulmista lausuntoja antava tekijänoikeusneuvosto on usein käsitellyt teoskynnyksen paikkaa graafisissa teoksissa. Neuvoston lausunnot löytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta. On tärkeää muistaa, että kukin tapaus ratkaistaan tekijänoikeusneuvostossa ja mahdollisessa oikeudenkäynnissä erikseen, teoskohtaisesti.
Neuvosto on käsitellyt muutaman kerran selittävän piirroksen luonnetta, lausunnossaan 2002:4 se pohti tyrnipensaiden kasvupaikkoja kuvaavaa piirrosta. Tässä tapauksessa neuvosto totesi: ”Tyrnipensaiden kasvuolosuhteita ei todennäköisesti edes voitaisi kuvata toisin tyrniä käsittelevään tieteelliseen tekstiin liittyvällä piirustuksella tyrnipensaiden kasvupaikasta ja – olosuhteista ym. johtuen. Tekijän mahdollisuudet omaperäisen ja itsenäisen lopputuloksen luomiseen ovat siten varsin rajatut aiheen käsittelyä ohjaavien erityispiirteiden takia.”
Neuvosto ei sinänsä tee eroa selittävän piirroksen ja muun kuvan välillä, molemmat ovat teoksia jos ne ovat riittävän omaperäisiä ja luovia. Teoskynnys ei jäänyt saavuttamatta aiheen tai sisällön vuoksi, vaan kaavamaisen muodon.
Tekijänoikeus suojaa teoksen ilmaisumuotoa, tapaa jolla tekijä on itsensä ilmaissut. Teoksen aihe tai sen sisältämät tiedot eivät saa tekijänoikeussuojaa. Julkaistusta kirjasta voi poimia tietoja omaan teokseensa, kunhan uusi teos on omaperäinen ja itsenäinen.
Teoksen ideaa, tietoja tai aihetta ei voi suojata. Se on perusteltua: yhteiskuntamme perusoikeuksiin kuuluu ilmaisuvapaus. Tekijänoikeus ei ehkäise vapaata keskustelua ja mielipiteenvaihtoa tai taiteen tekoa. Tiedemiehet voivat vapaasti keskustella esitetyistä teorioista ja kehittää niistä omia näkökantojaan.
Laki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä teoksensa käytöstä – tähän yksinoikeuteen perustuu teoksen käyttöoikeuksien myyminen. Hänellä on teokseensa taloudelliset ja moraaliset oikeudet. ”Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen”, tiivistää lain toinen pykälä.
Oikeuksien myyntisopimus voi olla suullinen, kirjallinen tai jopa suomalaisille sopivasti sanaton, kaikki ovat yhtä päteviä. Tekijänoikeusneuvosto määrittelee hiljaisen sopimuksen näin: ”Konkludenttisesta eli hiljaisesta sopimuksesta voidaan katsoa olevan kysymys silloin, kun osapuolten välisen vakiintuneen käytännön, olosuhteiden tms. perusteella voidaan katsoa tekijänoikeuden siirtymisestä tietyssä laajuudessa sovitun.”
Suullisen ja hiljaisen sopimisen kohdalla mahdolliset kiistat ovat hankalia, siksi on järkevää heti työstä sopimisen jälkeen lähettää vaikka sähköpostiviesti tilaajalle varmistaakseen ja kirjatakseen mitä sovittiin.
Alalla vallitsee sopimusvapaus, laki ei määrittele mitään mallia tai määrämuotoa miten ja millaista korvausta vastaan oikeudet luovutetaan. Tekijä voikin kaupata teokseensa monenlaisia oikeuksia: kertajulkaisuoikeuden, jatkuvan julkaisuoikeuden, ensijulkaisuoikeuden, konsernikäyttöoikeuden, elokuvaksi muuttamisoikeuden, syndikointioikeuden, alueellisen yksinoikeuden, kaikki oikeudet…
Tekijän intressi on tietysti kaupata mahdollisimman paljon tekijänoikeuksiaan sopivalla hinnalla. Jos hän luovuttaa teokseensa laajat oikeudet, on kauppasumman vastattava tätä. Mikäli taas opstaja vaatii kaikki oikeudet pienellä hinnalla ei se ole kovin hyvää bisnestä – paitsi tietysti ostajalle.
Erityisesti kuvittajille ja sarjakuvantekijöille oikeuksien myynnin laajuus on tavattoman tärkeä asia, sillä heidän työnsä voivat liikkua rivakasti tiedotusvälineestä tai maasta toiseen. Korvauksen summan lisäksi voidaan kirjata käytön maantieteellinen laajuus eli aiotaanko kuvat julkaista vain Suomessa, Pohjolassa vai koko maailmassa.
Samoin kuvituksen sallittu käyttöaika; vuoden vai iankaikkisuuteen? Entä käyttötarkoitus: saako siitä painaa postikortteja ja t-paitoja? Voiko sen myydä mainostoimistolle mainoskäyttöön? Voiko kuvaa käyttää julisteissa ja lentolehtisissä? Eräs tapa välttää loputon lista kielletyistä käyttötarkoituksista on kirjata selkeästi, mihin teosta saa käyttää. Kaikki muu jää silloin ulkopuolelle.
Korkein oikeus on linjannut (KKO 2005:92), että tekijänoikeuden luovutussopimuksia tulee tulkita ahtaasti. Niiden ei voida katsoa sisältävän muuta kuin sen, mikä niistä selvästi käy ilmi. Koska laki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä omasta teoksestaan, on hänen näkökulmallaan tekijänoikeuskysymysten tulkinnassa ”keskeinen merkitys”, korkein oikeus perusteli.
Työtään myydessä tulisi olla tarkkana mitä myy, kertajulkaisuoikeudella tulee tietysti olla eri hinta kuin oikeudella kaupata teosta edelleen muille. Kaikki oikeudet tarkoittavat, että tekijä sanoo ne luovuttaessaan käytännössä hellät hyvästit työlleen ja siitä kertyvälle hyödylle. Vain teoksen edelleenluovutus ja muuttaminen on vielä silloinkin sovittava erikseen.
Tekijänoikeuslain 28. pykälässä säädetään: ”Ellei toisin ole sovittu ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle”. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kirjan kuvituksen julkaisuoikeuden ostanut kustantaja ei voi erikseen tekijän kanssa sopimatta siirtää sitä muille eli kaupata teosta edelleen. Edes sopimuksessa oleva kaikkien oikeuksien luovuttaminen ei kata oikeutta myydä teosta eteenpäin ja muuttaa sitä.
Sen vuoksi joissain mediatalojen toimeksiantosopimuksissa oleva viattomalta vaikuttava lausuma oikeudesta teoksen edelleenluovutukseen tarkoittaa käytännössä työn vapaata kaupanteko-oikeutta. Jos oikeudet ostanut yritys tai sen osa myydään, sen hankkimat tekijänoikeudet menevät samassa paketissa uudelle omistajalle, laki täsmentää.
Tekijällä on oikeus päättää teoksensa muuntamisesta toiseen taiteen lajiin. Novellia ei saa tehdä sarjakuvaksi ilman tekijän suostumusta. Muunnelmien, käännösten ja kokoelmien teko edellyttää tekijän suostumusta.
Teoksen muuttaminen on eri asia. Sitä tehdään kun esimerkiksi lehtijuttua lyhennetään julkaisijan haluamaan muotoon. Muuttamisen sallittavuuden raja asettuu alalla vallitsevaan tapaan. Lehdistössä ja kirjankustannustoiminnassa rajataan kuvia ja muokataan tekstejä tavanomaisen editoinnin puitteissa. Sitä pidetään hyväksyttävänä.
Edellä siteerattu tekijänoikeuslain 28. pykälä kirjaa kuitenkin, että teosta saa muuttaa vain jos tekijän erillinen lupa on hankittu. Tällä tarkoitetaan alalla vallitsevan tavan ylittävää muuttamista.
Julkistettuja taideteoksia saa käyttää oman työnsä lähtökohtana, esikuvana tai tausta-aineistona. Tällöin kyse on vapaasta muuttamisesta. Picasson Guernican innoittamana voi tehdä oman sarjakuva- tai kuvitustulkintansa – ja niitä on moni tehnytkin – kunhan ei kopioi teosta. ”Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen”, lausuu lain 4. pykälä.
On syytä muistaa se, että teoksen aihe tai sen idea ei nauti tekijänoikeussuojaa, vain se muoto millä teos on tehty. Voit piirtää sarjakuvan, jossa seikkailevat housuttomat ankat, kunhan et jäljittele erästä tunnettua alan lehteä, vaan teet oman teoksesi. Julkaistusta kirjasta voi poimia tietoja omaan teokseensa, kunhan tekee omaperäisen ja itsenäisen uuden teoksen.
Teoskappaleen omistus ei tuo tekijänoikeutta, toteaa tekijänoikeuslain 27. pykälä. Jos kirjan kuvittaja myy originaalityönsä kustantajalle tai kirjailijalle, hän ei luovuta samalla sen tekijänoikeutta, ellei siitä ole erikseen sovittu. Originaalin omistus ei anna oikeutta kaupata siitä julkaisuoikeuksia kolmannelle osapuolelle. Tekijällä ei ole velvollisuutta maksaa korvauksia originaalin omistajalle kuvan mahdollisesta julkaisemisesta muualla.
9. Monen eri tekijän yhteisteosJos useat ihmiset yhdessä ovat tehneet teoksen, tekijänoikeus on heillä yhteisesti, elleivät osuudet muodosta itsenäisiä teoksia. ”Kullakin heistä on kuitenkin valta vaatimusten esittämiseen oikeuden loukkauksen johdosta”, sanoo lain 6. pykälä.
Teoksesta voi valmistaa kappaleita vain tekijöiden yhteisesti sopimalla tavalla. Ilman sopimusta ei teosta voi julkaista laillisesti. Tekijöiden työn osuus teoksessa voi olla eri suuruinen, mutta kaikkia on kuultava. Palkkion jakautumisella tekijöiden kesken ei ole merkitystä heidän sananvallalleen. Sarjakuvassa sekä käsikirjoittaja että piirtäjä ovat molemmat tekijöitä. Tekstauksen ei sen sijaan katsota olevan teos.
Teoksen muuntaminen toiseen kirjallisuus- ja taidelajiin kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin. Monen tekijän teoksessa siihen tarvitaan kaikkien lupa. Tekijänoikeus on voimassa kunnes on kulunut 70 vuotta pisimpään eläneen tekijän kuolemasta.
Moraaliset oikeudet suojaavat tekijää. Teosta ei saa saattaa yleisön saataville tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla, sitä ei saa muunnella loukkaavaksi. Tekijällä on isyysoikeus eli hänen nimensä on mainittava teoksen käytön yhteydessä. Moraaliset oikeudet eivät ole kaupan, niistä ei laki edes anna mahdollisuutta luopua.
”Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii”, määrittelee lain 3 pykälä.
Lehdistössä ja kirjoissa tätä noudatetaan siten, että kuvittajan, kirjoittajan tai kuvaajan nimi ilmoitetaan työn yhteydessä aivan lyhyimpiä päivän uutisluonteisia tekstejä lukuun ottamatta. Kuvitukset ovat lähes poikkeuksetta niin hen kilökohtainen luomisen muoto, että niiden julkaisu nimettömänä ei ole lain hengen mukaista.
Sarjakuvissa taas on vakiintunut käytäntö, että tekijä signeeraa teoksensa ja hänen nimeään ei erikseen mainita. Mainosalalla hyvän tavan ei katsota edellyttävän kuvan tekijän nimen julkistamista mainoksessa.
Periaate toimii myös päinvastoin: mikäli tekijä ei halua nimeänsä mainittavan teoksessa, sitä ei pidä mainita. Tekijällä voi olla taitelijanimi, esimerkiksi Timo Mäkelä signeeraa kuvansa Timppa-nimellä.
11. Moraaliset oikeudet: respektioikeusSama lain 3. pykälä määrittelee respektioikeuden: ”Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.”
Tekijän kunnioittamisoikeutta tulkitaan objektiivisesti, eli pelkkä tekijän oma subjektiviinen loukkaantuminen työnsä käytöstä ei riitä korvauksiin. Loukkaava käyttö tulee toistenkin sellaiseksi nähdä.
Käytännön työssä tulee toisinaan ristiriitoja työn toimituksellisesta editoinnista. Tekijä voi kokea, että hänen työtään on muutettu liikaa tai väärin. Tällaiset tilanteet ovat hankalia ja jokainen tapaus on tutkittava erikseen. Oikeudessa ja tekijänoikeusneuvostossa on asiaa käsiteltäessä vaadittu melko vahvaa näyttöä loukkauksesta. Editointi on alan tapa mediassa, se lasketaan sallituksi teoksen muuttamiseksi.
Vuonna 1953 tekijänoikeutta pohtineen komitean mietinnössä (KM 1953:5) puitiin toimituksellista editointia: ”Selvää on, että vähäpätöisten muutosten yleensä ei voida katsoa loukkaavan tekijän droit moralia, vaan tarkoittaa kysymyksessä oleva suojasääntö lähinnä törkeän laatuista muuttamista, vandalisointia, typistämistä ja muuta sellaista. Tuollainen kirjallisen tai taiteellisen teoksen muuttaminen ei sisällä ainoastaan tekijän loukkaamista, vaan se kohdistuu yleisöönkin.”
Plagiaatti eli teoksen – esimerkiksi omaperäisen kuvituksen – suora tai melko suora kopiointi on eri asia kuin sitaatti tai teoksen muuntelu. Siitä on totuttu maksamaan korvauksia. Joskus kuvia julkaistaan keneltäkään kysymättä sellaisenaan jossain muualla; niistäkin tekijällä on oikeus hakea korvausta julkaisijalta.
Tekijänoikeuslain 57. pykälä säätää, että vastoin lakia käytetystä teoksesta tulee maksaa ”kohtuullinen hyvitys”, mikäli teoksen käyttäjä on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää menettelynsä lainvastaisuus. Lehtien ja kirjojen julkaisijat eivät voi vedota tietämättömyyteensä.
”Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta”, laki jatkaa. Lehdistössä melko vakiintunut tapa laskuttaa plagiaateista tai teoksen luvattomasta käytöstä tavanomainen hinta kaksinkertaisena perustuu tähän lakipykälään. Hyvitys kattaa käytön arvon ja päälle tuleva korvaus perustuu teon tahallisuuteen.
Tekijän yksinoikeuteen määrätä työnsä käytöstä on muutamia poikkeuksia, jotka liittyvät julkiseen etuun, sananvapauteen ja eräiden erityisryhmien tarpeisiin. Yksi niistä on sitaattioikeus.
”Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa”, sanoo lain 22. pykälä. Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys teokseen, jossa sitaattia käytetään. Kirjaa saa arvostella ja siitä voi ottaa tekstiin liittyviä lainauksia.
Sitaatin pituudesta ei ole mitään tarkkaa määräystä, oleellista on lain mainitsema asiallinen yhteys. Tieteellisessä tekstissä sallitaan pidemmät sitaatit jos asian esittely ja dialogin käyminen toisen tutkimuksen kanssa sitä edellyttää, kirja-arvosteluissa sitaatit ovat yleensä rajatumpia. Sitaatin on kuitenkin oltava arvostelun tukena, argumenttina kirjoittajan näkemyksille eikä niiden korvaajana. Sitaatin on oltava lähteen mukainen, antaa oikea käsitys siteeratusta tekstistä. Joskus liian lyhyt lainaus voi jopa antaa väärän kuvan tekijän ajatuksista.
Pykälä 25 kertoo, milloin julkistetusta teoksesta saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia: ”1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä 2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.”
Tämän pykälä sallii lehtien poimia kuvataiteen, sarjakuvan tai muun visuaalisen taiteen arvostelujen yhteyteen kuvanäytteen. Sama oikeus on tieteellisellä työllä.
Vakiintuneen tulkinnan mukaan kuvasitaatin tulee liittyä arvostelun tekstiin ja sen on oltava järkevässä suhteessa siihen. Yhden lauseen luonnehdinta lasten kuvakirjasta ei oikeuta loppulehden täyttämiseen luvatta ja ilman eri maksua.
Päiväntapahtumia kuvatessaan lehti saa käyttää kuvasitaattia, ei kuitenkaan poimia sellaisenaan toisen lehden käyttämää kuvituskuvaa, sarjakuvaa tai pilapiirrosta. Ne ovat lain tarkoittamia lehteen tai aikakauskirjaan valmistettuja kuvia.
Sama pykälä toteaa, että myyty taideteoksen kappale saa esiintyä valokuvassa, televisioesityksessä tai elokuvassa, jos sillä on näissä toisarvoinen merkitys. Julisteen tekijä ei saa korvausta tv-elokuvassa päähenkilön kodin seinällä näkyvästä julisteesta.
Pysyvästi julkiselle paikalle sijoitetun taideteoksen saa valokuvata, mutta kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoitukseen ilman tekijän lupaa.
Siteerattu lähde on aina mainittava. Tälle maininnalle ei ole muotomääräyksiä, kunhan sitaatin alkuperä selviää.
Toinen merkittävä poikkeus tekijän yksinoikeuteen työstään on yksityinen kopiointi. Julkistetusta teoksesta saa ottaa muutamia kopioita yksityiseen käyttöön. Voin tallentaa kirjastosta lainaamani cd-levyn tietokoneelleni tai ottaa valokopion Fingerpori-stripistä sarjaa lukevalle pojalleni.
Muutamalla kopiolla tarkoitetaan esimerkiksi cd-levyn kopiointia siskolle, puolisolle sekä omaan mp3-soittimeen tai valokopiota sarjakuvasta jääkaapin oveen. Yksityinen käyttö tarkoittaa omaa perhettä tai aivan läheisintä ystäväpiiriä. Oppikirjojen kopiointi koulun sisäiseen tietoverkkoon ei ole yksityistä käyttöä. Tietokone-ohjelmia ei saa kopioida lainkaan.
Kopioida voi vain laillisesta lähteestä. Internetiin ilman lupaa ladattu musiikki tai elokuva ei muutu lailliseksi, kun sen tallentaa verkosta omalle koneelle. Ei varastettu autokaan muutu lailliseksi omaisuudeksi jos sen saa varkaalta.
Kolmas oleellineen poikkeus tekijän oikeuksiin ovat sopimuslisenssit. Tekijöitä laajasti edustava järjestö voi tekijänoikeuslain perusteella lisensioida eräillä, tekijän itsensä vaikeasti valvomilla aloilla tekijänoikeuden suojaaman aineiston käyttöä edustamiensa tekijöiden puolesta. Se vastaa järjestön ulkopuolisten tekijöiden esittämiin vaatimuksiin teosten käytöstä.
Kuvantekijöille tutuin sopimuslisenssin ala on valokopiointi. Koska yksittäinen kuvittaja tuskin pystyisi perimään muutaman sentin korvausta Lepsämän koulun tunneille työstään otetuista valokopioista, sopimuslisenssi eli käyttölupa on toimiva menettely.
Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto kerää keskitetysti opetusministeriöltä, kunnilta ja monilta muilta muutaman sentin korvauksia niiden alalla selvitysten mukaan otettua valokopiota kohti. Yhdessä niistä kertyy monien miljoonien eurojen potti. Tämä jyvitetään kopioinnin lajin mukaan eri alojen tekijä- ja kustantajajärjestöille.
Sarjakuvantekijät ry on Kopioston jäsen. Se edustaa jäsenjärjestöjensä henkilöjäseniä näiden antamien Kopiosto-valtakirjojen oikeutuksella. Järjestelmän kattavuuden kannalta on tärkeää, että tekijäjärjestöjen jäsenet luovuttavat Kopiosto-valtakirjan. Valtakirjan järjestölle luovuttanut tekijä ei anna pois mitään todellisia rahastettavissa olevia tekijänoikeuksiaan; ainakaan minä en lähde sinne Lepsämälle vahtimaan valokopioidaanko siellä töitäni.
Kopiosto määrittelee kerättyjen, järjestöille tulevan rahan sallitut käyttökohteet. Se on tekijöiden rahaa ja sen on hyödytettävä tekijöitä. Järjestöjen apurahat ja palkinnot rahoitetaan valokopioinnista saadulla korvauksella, samoin tekijänoikeusneuvonta jäsenille.
Sopimuslisensejä käytetään muillakin vastaavilla aloilla, esimerkiksi radio- ja televisiolähetysten joissakin käyttöyhteytkissä sekä aineiston digitaalinen käyttö opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa.
Usein huomaamatta jäävä vaara tekijänoikeuksilla itsensä elättäville ovat erilaiset kilpailut, joihin osallistumalla luovuttaa toisinaan uskomattoman laajat käyttöoikeudet työhönsä. Erityisen paljon tällaisilla säännöillä toimivia kilpailuja näyttää olevan pilapiirrosten alalla.
Helsingin Sanomain Säätiö julisti vuonna 2008 pilapiirroskilpailuun, jossa se edellytti kaikkien osallistujien luovuttavan säätiölle ”vapaan ja rajoittamattoman käyttöoikeuden julkaisu- ja toteututustavasta riippumatta” pelkästään osallistumalla kilpaan. Tämä on jokaisen kilpailutyön käytön avoin valtakirja säätiölle, joka on yhteydessä maamme johtavaan mediakonserniin.
Kuva-alan järjestöt ottivat yhteyttä säätiöön, jonka asiamies täsmensi, että se käyttää piirroksia vain kilpailusta tiedottamiseen. Syksyllä 2009 säätiö järjestää Helsingin Sanomien 120-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kirjoituskilpailun Sanoma Newsin entisille ja nykyisille työntekijöille. Tällä kertaa säännöt sanovat näin: ”Helsingin Sanomain Säätiöllä on oikeus julkaista kilpailuun lähetettyjä kirjoituksia ja niiden osia julkaisu- ja näyttelytoiminnassaan, painotuotteissa ja muissa medioissa.”
Eräs pieni, nyttemmin jo edesmennyt suomalainen elokuvafestivaali laati kilpailunsa säännöt siten, että tekijä luovuttaa kaikkien kilpailuun lähetettyjen elokuvien julkaisu,- levitys- ja edelleenluovutusoikeudet festivaalin takana olevalle yhdistykselle. Tekijälle ei luvattu mitään korvausta tai osuutta myyntituotoista. Kyse ei ollut harrastelijoiden puuhasta, säännöt olivat tekijänoikeuslakia hyvin tuntevan ihmisen laatimat.
Huolestuttavinta on se, että tapa alkaa levitä viranomaisten puolelle. EU:n komissiolla oli keväällä 2009 yrittäjyyteen kannustava videokilpailu. Näin sen säännöt: ”Osallistuessaan kilpailijat hyväksyvät, että Euroopan komissio voi käyttää videoita omissa tiedotuskampanjoissaan. Euroopan komissiolla on oikeus käyttää, levittää, esittää, muokata ja muuttaa videoita kokonaan tai osittain.” Korvauksetta, bien sûr.
Tekijän tulee silti vakuuttaa, että hän kantaa kaikki videoon liittyvät tekijänoikeuskiistojen vastuut ja että esiintyjien lupa on saatu. Ennen palkinnon vastaanottamista tekijöiden on allekirjoitettava ”kunnian ja omantunnon kautta” vakuutus, etteivät he ole ”syyllistyneet ammatillisiin väärinkäytöksiin”.
Yhden lyhyen mainoselokuvan tilaus maksaisi Unionille kymmeniä tuhansia euroja, tämän ehkä satoja elokuvia keräävän kilpailun suurin palkinto on ruhtinaallinen 3 000 euroa.
Huikein paradoksi on kilvan teema: yrittäjyyteen kannustaminen. Komissio kertoo edistävänsä kilvalla yrittäjyyttä ja kehittävänsä yrittäjyyden edellytyksiä. Keinona on viedä av-alan yrittäjiltä korvauksetta heidän ainoa kauppatavaransa, tekijänoikeus.
Euroopan journalistiliitto EFJ kirjelmöi asiasta silloiselle komissaari Verheugenille. Hän taas piti vastauksessaan menettelyä esikuvallisena. Verheugenin mukaan se on ”win-win situation”. Moni tekijä on iloinen, koska hänen elokuvansa saa julkisuutta ja yleisöä. Komissio taas saa halvalla käyttöönsä hyvää aineistoa.
Mikä on tarinan opetus? Jos haluat tietää mitä oikeuksia työhösi eri kilpailuissa luovutat, lue sen säännöt ja päätä sitten, haluatko osallistua.
17. Tekijänoikeutta verkossaTekijänoikeuslaki löytyy kokonaisuudessaan verkosta aina ajantasaisena valtion säädöstietopankista www.finlex.fi. Sivuilta löytyy myös oikeusistuinten ratkaisuja.
Tekijänoikeusneuvoston lausunnot löytyvät opetusministeriön sivuilta www.minedu.fi. Samoilla sivuilla on laajasti muutakin tietoa tekijänoikeudesta ja sen kehityksestä.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset ovat sivuilla www.kko.fi.
Tuomioistuinten ratkaisuja löytyy lisää sivuilta www.oikeus.fi.
Tekstin kirjoittaja Heikki Jokinen on YTM, vapaa toimittaja ja kriitikko. Hän on toiminut muun muassa Suomen sarjakuvaseuran, Suomen Arvostelijain liiton ja Suomen freelance-journalistien puheenjohtajana sekä Sarjakuvantekijät ry:n asiamiehenä. Nyt hän on Suomen Journalistiliiton varapuheenjohtaja.
Jonna Kuitunen on sarjakuvantekijä, kuvittaja ja opettaja. Hän bloggaa osoitteessa zombiecakes.sarjakuvablogit.com.
Aino Sutinen on sarjakuvantekijä, kuvittaja ja tiedottaja. Hän bloggaa osoitteessa aino.sarjakuvablogit.com.
Lue myös Sarjainfo-lehden 2/2012 artikkeli ”Internet on tekijänoikeuksien villi vyöhyke myös sarjakuvapiirtäjälle” PDF:nä täältä.
En ole kuitenkaan missään vaiheessa haudannut blogiani. Vähän väliä muokkasin sen ulkoasua enemmän tai vähemmän onnistuneesti, ja noin vuosi sitten muutin blogin nimen Ankkalammeksi. Päivitysten laatu ja aiheet ovat vaihdelleet omasta mielestäni rajusti, mutta loppujen lopuksi blogi onkin minua itseäni varten. Tallennan sinne hetkiä jotka ovat ärsyttäneet minua suunnattomasti, ja jaan sinne kokemuksia joiden toivon naurattavan muita yhtä paljon kuin minua. Sillä on hyvinkin paljon yhteistä kaikkien niiden päiväkirjojen kanssa joihin jaksoin kirjoitella ehkä viikon verran, mutta pölyttymään se ei ole onneksi päässyt. Ainakaan kovin pahasti.
Iris Hyvönen (s. 1990) on Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle karannut graafisen suunnittelun opiskelija. Vuosi Oriveden opiston sarjakuvalinjalla vakuutti hänet siitä ettei harmaa arki ole häntä varten. Tulevaisuudessa hän aikoo työskennellä niiden asioiden parissa jotka varastavat hänen vapaa-aikansa: pelien, sarjakuvien ja animaatioiden kanssa.
shiri.sarjakuvablogit.com
Kuvitus: Jonna Kuitunen
Päivitykset liittyvät pitkälti omaan elämääni ja käsittelen humoristisella otteella viimeisimpiä tapahtumia mitä elämässäni on sattunut. Päivitystahti on alusta pitäen heitellyt laidasta laitaan, mutta pyrin ainakin yhteen päivitykseen kuukaudessa.
Päivitystahtini ja piirrosjälkeni koki suuren harppauksen, kun vietin vuoden Oriveden Opistolla sarjislinjalla. Opistoaikana päivitin hyvin ahkerasti ja kokeilen erilaisia tapoja tehdä merkintöjä. Blogini tyyli vaihtelee nykyäänkin aina silloin tällöin tekniikan ja mielialani mukaan.
Heidi Lintula (1990) on alkujaan Pirkanmaalta lähtöisin oleva sarjakuvapiirtäjä. Oriveden Opistolla sarjislinjalla vietetyn vuoden jälkeen hän päätyi syksyllä 2014 Lapin yliopistoon opiskelemaan graafista suunnittelua. Opistovuosi jätti suuren innostuksen sarjisten tekemiseen, joten tulevaisuudessa hänellä olisi tavoitteena julkaista lisää omakustannesarjakuvia.
kirjoa.sarjakuvablogit.com
