Sisältää myös lapsille sopimatonta materiaalia.

Omaelämäsarjisten piirtely ja julkaisu on mulle terapeuttista, sosiaalista ja muuten vaan hauskaa. Aloitin niiden piirtämisen ehkä joskus 13/14-vuotiaana kun innostuin sarjakuvista ekan kerran, mutten vielä julkaissut missään. Näytin niitä kavereille joiden kanssa piirrettiin tyhmiä emo-yaoi-sarjiksia.

Aloitin ekan sarjisblogini Vuodatuksessa vuosina 2010-2012 Limingan taidekoulun kannustamana, kunnes kuuluisan ’12 palvelinvirheen takia kaikki sivulle laitetut kuvat katosi. Menetin blogini sisällön ja pidin noin puolen vuoden verran taukoa sarjisbloggailusta. Tuntui siltä kuin olis ollut jonkinlainen aukko sydämessä, sarjisbloggaaminen oli niin rakas harrastus. Lopulta pääsin yli traumastani, ja aloitin tämän englanninkielisen blogin 2013 kevättalvella.

Perareikä-blogini on ainakin omasta mielestäni erittäin ailahtelevainen laadun ja tyylin suhteen. Joskus tulee kausia, kun piirrän ja väritän hauskoja sarjiksia tyylikkäästi koneella, ja toisinaan teen suoraan tussilla lehtiöön rustattuja suttuja missä ei ole mitään viihdyttävää. Angstaan jatkuvasti siitä ettei mun tyyli ole koskaan asettunut mihinkään tiettyyn mihin voisin aina tukeutua, vaan löydän kaikkia uusia tapoja miten haluan piirtää ja innostun eri tyyleistä eri aikoina. Joskus se on huono asia, joskus hyvä.

Tykkään kaikkein eniten tehdä sarjakuvia omasta elämästäni. Se on mulle helpointa ja kivointa. En käy pahemmin missään tai tee mitään rakentavaa, joten ideat tulee siitä kun tapahtuu jotain hassua, jokin asia mietityttää tai on jotain vuodatettavaa – yleensä jotain itselle ajankohtaista. Tällä hetkellä suurin osa sarjiksista inspiroituu siitä mitä ikinä teenkään tyttöystäväni Nadian kanssa. Olen ”salaa” poliittinen queer-feministi, ja piirrän välillä yksityisemmistä asioista kuten huumeiden käytöstä ja seksistä, mutta yleinen hassuttelu on tavallisin sarjisaihe.

En kyllä koskaan kuvitellut että kukaan lukisi blogiani, kun en yritä tarkotuksella tehdä mitään mielenkiintoista tai nättiä. Teen sitä enimmälti omaa sarjakuvallista kehitystä varten. Taiteellisen itsevarmuuden kasvaessa haluan yrittää vääntää jotain monisivuista fiktiosarjista, jos lusikat riittää. Olisi kiva osallistua enemmän zineihin ja muihin projekteihin.

Blogin takana on pipopäinen Petra/Pertsa/Pera, -94, joka on nauttii täysin rinnoin Tampereesta, työttömänä olemisesta, mahtavasta parisuhteesta, ja Tumblrin selaamisesta kaiket päivät.

perareika.sarjakuvablogit.com

Kun olin 4-vuotias sain jostain käsiini Karvinen-sarjakuvalehden. En vielä tuolloin osannut lukea, mutta katselin kuvia ja ajattelin, että tää on tosi siisti juttu ja tällästä mä tuun tekemään isona. Ja näin syntyi kiinnostus sarjakuviin lukemisena sekä tekemisenä.

Ala-asteella piirtelin enemmän eläinhahmoja, mutta ylä-asteella rupesin piirtämään lähinnä ihmisiä ja tein huvikseni humoristisia sarjakuvia jotka kertoivat kavereistani ja minusta. Nämä sarjikset eivät olleet erityisen omaelämäkerrallisia, vaan meillä oli eräänlaiset antisankari -alter egot joista piirsin lyhyitä tarinoita. Tuolloin rupesin jo ideoimaan hahmoja ja ideoita pidemmille sarjakuville joita halusin ryhtyä kehittämään eteenpäin. Jotkut tuolloin keksimäni hahmot ovat seuranneet mukana tähän päivään asti.

Aloitin Potilasklubin oikeastaan jo vuonna 2011, mutta sitten tuli, sanotaanko, laskukausi elämässä ja poistin merkinnät ja jätin blogin tyhjilleen. Nyt olen taas aloittanut blogin päivittämisen. Potilasklubi sisältää omaelämäkerrallisia sarjakuvia, lähinnä mielenterveysongelmiin liittyen, plus muutakin höyryjenpäästelyä. Toivon myös, että blogini auttaisi minua saamaan taas otteen piirtämisestä pitkän kuivan kauden jälkeen ja harjaantuisin taas sarjakuvien tekemisessä.

Periaatteenani on ennen kaikkea itsesensuurin välttäminen. Vielä en ole tosin varma miten Potilasklubi oikein sijoittuu blogosfääriin, että onko se nyt sitten epämiellyttävää yliavautuvaa navantuijottelua joka ei anna oikein mitään kenellekään muulle kuin itselleni, vai onko sillä sitten jotain tarjottavaa muillekin.

Iita (s. 1990) ei ole oikein mistään kotoisin. Syntynyt Oulussa jossa asui muutaman vuoden vauvana ja jonka jälkeen muuttanut sen parikymmentä kertaa. Vaikuttanut lähinnä Itä-Suomessa. Nykyisin pääkallopaikka löytyy Helsingistä. Ylä-asteen jälkeen hän lähti Savonlinnan taidelukioon, ja tällä hetkellä opiskelee kuvataidekasvatusta Aalto ARTS:issa. Tulevaisuudessa hän haluaisi piirtää scifi-sarjiksia. 

potilasklubi.sarjakuvablogit.com

Vanhojen kotisivujen hylkäämisen jälkeen aloitin sarjakuvablogin vuonna 2014 Limingan taidekoulussa opiskellessani. Olin jo pitkään ihaillut muiden hienoja sarjisblogeja, ja ne innostivat perustamaan omani. Blogaaminen ja kommenttien saaminen on tuntunut mukavalta ja toivon jaksavani pitää yllä jotenkuten aktiivista päivitystahtia.

Blogini on tähän asti täyttynyt elämäni pienistä hetkistä kertovilla sarjakuvilla, joita teen rennolla otteella välittämättä tekniikasta. Myös hiotummat digimaalaukset ja muut kuvat päätyvät yleensä blogia koristamaan.

Saara Holappa (s. 1994) löhöilee kotonaan Tyrnävällä ja välillä piirtää. Tällä hetkellä hän toivoo saavansa joskus sarjisalbumin kasaan ja pääsevänsä ammattikorkeakouluun opiskelemaan graafista suunnittelua.

pipiu.sarjakuvablogit.com

Mä olin koulun työssäoppimisjaksolla kaverini kanssa paikallislehden toimistolla ja kärsimme valitettavan usein tekemisen puutteesta. Eteemme siis heitettiin kyniä sekä paperia ja käskettiin piirtää, ihan vain ettemme kituisi koko päivää tylsistyen. Päivän päätteeksi mä huomasin luoneeni vahingossa uuden hahmon ja piirsin tästä muutaman stripin, jotka hetken mielijohteesta laitoin kaikkien nähtäville ajatuksella ”katsokaa, tein nää iha ite”.

(#)Ahistaa on visuaalisesti erittäin yksinkertainen, koska sen piirtämisen tarkoitus on tuntua rentouttavalta. Mä en rehellisesti sanottuna odottanut sen saavan enempää huomiota yksinkertaisuutensa takia. Jotain kuitenkin tapahtui ja ensimmäinen kirjakin tuli ulos toukokuussa 2015.

Mä olen aina pitänyt piirtämisestä ja ala-asteella into piirrettyjä ja sarjakuvia kohtaan kasvoi entistä enemmän. Haaveilin ”ihka oikean sarjakuvapiirtäjän” urasta ja piirsin paljon omia sarjakuvia: joitakin yksittäisiä strippejä, joitakin usean luvun pituisia tarinoita. Mä löysin tieni digitaalisen taiteen maailmaan samalla kun suhtautumiseni piirtämistä kohtaan kävi entistä vakavammaksi.

Koen olevani onnekas eläessäni nuoruuttani sosiaalisen median valtakaudella. Tämä on helpottanut töiden saamista muiden nähtäville ja sen lisäksi palautteen saaminen onnistuu helposti. Sosiaalinen media on ollut itseni kohdalla ratkaiseva tekijä ja uskon, että ilman sitä huomatuksi tuleminen olisi ollut paljon vaikeampaa.

Kris K (s. 1997) on turkulainen sarjakuvapiirtäjä, jonka tie opiskelijana suuntaa kohti graafista alaa. Kyseisen henkilön vapaa-aika pyörii pääasiassa piirtämisen, sarjakuvien, pelien, animaatioiden sekä musiikin ympäröimänä ja tavoite onkin päästä työskentelemään näiden asioiden parissa.

ahistaa.sarjakuvablogit.com

Perustin Elämää Shirilandiassa -blogin kesällä 2011, hieman ennen lähtöäni Oriveden Opistoon. Ainoa syy tälle oli se yksinkertainen fakta että blogi olisi pitänyt perustaa joka tapauksessa vuoden aikana, ja kun minulla pyöri nurkissa pieniä sarjispäiviksiksi verrattavia strippejä miksei ottaa varaslähtöä ja pistää tuhrustukset talteen?

Sarjakuvalinjalla blogia tuli täytettyä enemmän tai vähemmän säännöllisesti opistolla tehdyillä sarjakuvilla, päiviksillä ja muilla töillä, mutta päivitystahti hidastui opiston jälkeen. Pääsin Vantaalle opiskelemaan graafista suunnittelua ja muutin pois kotoa, lisäksi viikkoa ennen opintojen alkua aloitin työt videovuokraamossa (olin kirjoittanut cv:heni pitäväni sarjakuvablogia, ja tämä pieni yksityiskohta sai pomoni kutsumaan minut haastatteluun. Aika vinkeää). Täysipäiväisestä piirtämisestä siirryin harmaaseen arkeen, joka puristi mehut sillä lailla että vapaahetkinä harvemmin teki mieli tarttua kynään tai pensseliin.

En ole kuitenkaan missään vaiheessa haudannut blogiani. Vähän väliä muokkasin sen ulkoasua enemmän tai vähemmän onnistuneesti, ja noin vuosi sitten muutin blogin nimen Ankkalammeksi. Päivitysten laatu ja aiheet ovat vaihdelleet omasta mielestäni rajusti, mutta loppujen lopuksi blogi onkin minua itseäni varten. Tallennan sinne hetkiä jotka ovat ärsyttäneet minua suunnattomasti, ja jaan sinne kokemuksia joiden toivon naurattavan muita yhtä paljon kuin minua. Sillä on hyvinkin paljon yhteistä kaikkien niiden päiväkirjojen kanssa joihin jaksoin kirjoitella ehkä viikon verran, mutta pölyttymään se ei ole onneksi päässyt. Ainakaan kovin pahasti.

Iris Hyvönen (s. 1990) on Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle karannut graafisen suunnittelun opiskelija. Vuosi Oriveden opiston sarjakuvalinjalla vakuutti hänet siitä ettei harmaa arki ole häntä varten. Tulevaisuudessa hän aikoo työskennellä niiden asioiden parissa jotka varastavat hänen vapaa-aikansa: pelien, sarjakuvien ja animaatioiden kanssa.

shiri.sarjakuvablogit.com

 

Olin jo pitkään halunnut aloittaa sarjisbloggaamisen ja vuonna 2012 pistin pystyyn oman blogini. Sitä ennen olin jo muutaman vuoden lukenut ahkerasti sarjisblogeja. Sarjisbloggaaminen vaikutti mielekkäimmältä tavalta alkaa pitää blogia ja se on edelleen mielestäni mahtavin ja luovin tapa bloggaamiseen.

Blogin nimessä halusin käyttää nimimerkkiäni Kirjoaa ja olin aluksi aikeissa laittaa blogin nimeksi ”Kirjoan sarjakuvablogi”, mutta se kuulosti omaan korvaani tylsältä joten väänsin sen lopulta muotoon ”Kirjailtua sarjakuvaelmaa”. Toisin sanoen blogini nimi tarkoittaa Heidin sarjakuvablogia, kuinka omaperäistä!

Päivitykset liittyvät pitkälti omaan elämääni ja käsittelen humoristisella otteella viimeisimpiä tapahtumia mitä elämässäni on sattunut. Päivitystahti on alusta pitäen heitellyt laidasta laitaan, mutta pyrin ainakin yhteen päivitykseen kuukaudessa.

Päivitystahtini ja piirrosjälkeni koki suuren harppauksen, kun vietin vuoden Oriveden Opistolla sarjislinjalla. Opistoaikana päivitin hyvin ahkerasti ja kokeilen erilaisia tapoja tehdä merkintöjä. Blogini tyyli vaihtelee nykyäänkin aina silloin tällöin tekniikan ja mielialani mukaan.

Heidi Lintula (1990) on alkujaan Pirkanmaalta lähtöisin oleva sarjakuvapiirtäjä. Oriveden Opistolla sarjislinjalla vietetyn vuoden jälkeen hän päätyi syksyllä 2014 Lapin yliopistoon opiskelemaan graafista suunnittelua. Opistovuosi jätti suuren innostuksen sarjisten tekemiseen, joten tulevaisuudessa hänellä olisi tavoitteena julkaista lisää omakustannesarjakuvia. 

kirjoa.sarjakuvablogit.com

Sarjakuvabloggaaminen alkoi kohdallani vuonna 2009, kun palasin Antti Hintsan vetämältä sarjakuvakurssilta. Sain kyseiseltä kurssilta varmuuden piirtää ilman luonnostelua ja hyvin harvat päivityksistäni ovat lyikkäriä nähneet. Blogin nimen takana ei ole mitään hienoa oivallusta ja käyttäjänimi ’merlin’ on kummitellut Kupoli-foorumilta lähtien. Päivitystahtini on ikävä kyllä ollut vaihtelevaa, mutta nyt olen pystynyt päivittämään melko tasaiseen tahtiin.

Tykkään tehdä päivityksiä lähes kaikesta. Eniten käsittelen humoristisesti jotain viime ajan kuulumisia, joihin voi liittyä parisuhde, kaverit tai jokin tapahtuma. Voin myös avautua hyvinkin henkilökohtaisista fiiliksistä ilman mitään katumista. Olen itsekin saanut vertaistukea bloggaajilta, jotka avautuvat vaikeista tilanteista blogissaan, joten siksi haluaisin itsekin pyrkiä siihen.

Yleisesti kuitenkin koen päivitystyylini olevan melkoista sähläämistä, koska piirtotyylini ja aiheet heittelehtivät laidasta laitaan. Pitkään se oli minulle ongelma ja olin vihainen itselleni, kun minulla ei ollut sitä tiettyä uniikkia tyyliä päivittää. Ajan mittaan kuitenkin opin näkemään itsekin, että oli välineeni mikä tahansa, niin sieltä taustalta paistaa se minun tyyli vahvasti läpi.

Oma sarjakuvablogi on minulle tosi tärkeä, koska omat taidot ovat kehittyneet huimasti bloggaamisen ansiosta. Myös blogiin tulevat kommentit ovat ihan parhautta ja olen aina todella otettu, jos joku uusi tyyppi uskaltautuu kommentoimaan.

Taneli Kemppi (s.1994) asuu tällä hetkellä Pohjois-Savossa. Hän kävi kuvataidelukion Lapinlahdella ja vietti viime vuoden Oriveden opistolla sarjakuvaa opiskellen. Muutama omakustannekin on tullut pyöräytettyä ja toivottavasti lähitulevaisuudessa niitäkin tulisi lisää! Tällä hetkellä päätavoitteena on saada koulupaikka ja päästä opiskelemaan graafista suunnittelua.

merlin.sarjakuvablogit.com

Olen piirtänyt pienestä pitäen, niin kauan kuin muistan. Ala-asteella piirsin ahkerasti tikku-ukkosarjiksia, jotka olivat luokkalaisteni suosiossa, mutta vasta ylä-asteella se lopulta kolahti. Halusin tulla sarjakuvapiirtäjäksi. Kahdeksannella luokalla aloin tosissani kehittämään taitojani, jotta vielä joskus olisin tarpeeksi taitava piirtämään mielikuvitukseni paperille niin että olisin itsekin tyytyväinen.

Itsekritiikki ja epävarmuus kuitenkin vaivasivat pitkään ja näytin piirroksiani vain harvoille ja valituille. Lukiosta päästyäni ja siirryttyäni ”aikuisten” maailmaan kaikki tämä epävarmuus ja angsti katosi ja aloin uskaltaa laittamaan piirroksiani nettiinkin. Lopulta kesällä 2013 aloin pitämään sarjakuvablogia koska ajattelin että olisi kiva olla joku paikka johon laittaa piirustuksia ja ajatuksia.

En ole koskaan ylpeillyt sillä että olisin hyvä piirtäjä, koska mielestäni sisältö on tärkeämpää kuin ulkoasu. Tämän takia vaihtelen blogissani piirtojälkeä aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Samalla lailla blogin sisältö on aika mielivaltaista, mutta pyrin aina pitämään päivitykset positiivisina, koska mielestäni maailmassa keskitytään ihan liikaa kaikkeen negatiiviseen kun hyviäkin asioita tapahtuu yhtä lailla. (Toisaalta ei minun elämässäni edes tapahdu erityisemmin mitään järkyttävän vaikeita asioita…) Mutta joskus kun tulee luettua toisten blogeista kaikkea masennuksesta kuolemiin, niin surkuhan siinä tulee ja siitä saankin motivaatiota pitää blogini juuri sellaisena kuin se on.

Blogin nimi ”Kokovartalosukka” tuli siitä että halusin keksiä mahdollisimman omaperäisen nimen mutta en vielä tuolloin tiennyt että kokovartalosukkia on ihan oikeasti olemassa! Vasta googlattuani blogiani google-kuvahausta (jota teen aivan liian usein) sain tietää miltä sellainen oikeasti näyttää. Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka ovat eksyneet blogiini ja törmänneet sarjakuviin. Toivottavasti blogin logo täyttää suurimmat tarpeenne.

Petteri Holm (s. 1992) on kuopiolainen sarjakuvapiirtäjä jonka harrastuksia ovat piirtäminen, valokuvailu, liiallinen pelaaminen, musiikin kuuntelu ja ninjutsu. Tällä hetkellä työn alla on kouluihin haku taiteellisille aloille, sarjakuva-projektin teko jota tarjota kustantamoon sekä Kuopioon keväällä järjestettävän sarjakuvatapahtuman järjestäminen. 

kokovartalosukka.sarjakuvablogit.com

Innostuin piirtämään ensimmäisiä sarjakuvia ala-asteella vihkojen taakse. Pienimuotoiset stripit undulaateista ja Final Fantasy -hahmot muuttuivat mangan vallatessa markettihyllyt, näiden innostaessa kokeilemaan hieman isompia projekteja. Itsekriittisyys omia taitoja kohtaan kertoa tarinaa paperilla vei kuitenkin intohimoisen projektin takaisin pöytälaatikkoon. Aikuisena aloitin uudestaan sarjakuvaprojektin käsikirjoittajana ja kuvakäsikirjoittamisen luojana. Projekti sujui hyvin yllättävän pitkään, kunnes pääpiirtäjä jätti homman kesken. Taas kerran aloitin lähtöpisteestä. Vasta Aalto-yliopiston sarjakuvakurssin loputtua päätin aloittaa ankaran sarjakuvaprojektin. Tein itselleni tiukan säännön. Olkoon tai tulkoon mitä tahansa, vaikkapa helvetti jäässä, oli päivitys oltava valmiina keskiviikkoon mennessä. Tyyli oli vapaa ja laadussa saa tinkiä, jos päivitys tulee tehtyä ajallaan. Nähdään vi’tu keskiviikkona! on sitä räväkkää minua. Kiroilua ei säästellä ja urpoilua vielä vähemmän. Aiheita oli helppo repiä omasta elämästä, koska minulla moni päivä ei ole ollut samanlainen (onneksi) ja kaikenlaisia kömmähdyksiä tapahtui välillä liikaakin. Blogini on minulle paikka minne pääsen avautumaan omista näkemyksistäni ja tilanteista joissa en ehkä päässyt avaamaan suutani. Aluksi päivittäminen sujui mutkattomasti, sitten alkoi lusmuilu ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin panostamaan asiaan silloin kun aikaa riitti. Siirryin G-terästä digitaaliseen piirtämiseen sen nopeuttaessa työtahtia ja julkaisua. Vuoden aikana tyylini ja ilmaisumuotoni on päässyt kehittymään. Vuoden tullessa täyteen olen uskaltanut tuoda enemmän omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni julki. Tietenkin toivon vielä uskaltavani avata pääkoppani mietteitä vielä vähän enemmän julkisiksi, pelkäämättä muiden ihmisten mielipiteitä ja reaktioita avautumisestani. Sarjakuvablogini on tuonut minulle uusia tuttavuuksia sarjakuvaharrastajien piireistä. Sieltä olen saanut apua omiin pulmiini ja kysymyksiin, mitä tulee omakustanteeseen. Uusien ystävien saanti siinä samalla oli ihan mahtavaa, heidän kanssaan pääsee tekemään hyvin rakkaaksi tullutta harrastusta. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus edelleen jatkaa sarjakuvabloggaamista ja tehdä vihdoin se yksi iso projekti kansiin. Haluan päästä kertomaan tarinaa J-rock-skenestä sekä oman elämäni suhdekriisien kohokohdista inspiroituneen sarjakuvan. Johanna Myllymäki (s.1989) on kotoisin Porista, syntynyt Moskovassa ja on ajan saatossa muuttanut Helsinkiin asumaan. Media-assistentin ja graafikon koulutuksen omaava suklaaperso harrastaa vapaa-ajalla aasialaisten nukkejen keräämistä, vlogien tekemistä ja penkkiurheilua koneen äärellä. millhill.sarjakuvablogit.com  

Aloitin sarjakuvablogin pitämisen vuonna 2008 muiden Internetin Ihmemaasta löytämieni sarjakuvablogien innostamana. Kuuluisan bittiavaruus-katastrofin jälkeen Vuodatuksessa aloittanut blogini siirtyi Sarjakuvablogeihin. Piirtelen itseäni huvittavia ja kuvittamaan houkuttavia arkitapahtumia ja mielikuvitusmatkoja. Viime aikoina minua ovat inspiroineet lähiluonto, eri kulttuurien jumaluudet, avaruus- ja fantasiaseikkailut, kotimaiset ja ulkolaiset lyriikat sekä Hyvän Mielen Sarjakuvaharjoitteiden keksiminen. Blogissa mukana seikkailevat voimaeläimeni ”Halaileva Otus” ja ”Kurnu Sammikko”.

Piirtäminen on minulle rakas harrastus. Olen todella tyytyväinen, että tein aikanaan päätöksen aloittaa sarjakuvablogin pitämisen. Maailman katsominen sarjakuvakaleidoskoopin läpi saa sen läikehtimään erityisissä sävyissä, sellaisissa, joita en osaisi muuten kuvata kuin kuvaretkien ja -hetkien välityksellä. Blogin pitäminen on auttanut minua paitsi kehittymään piirtäjänä mutta myös valtavan paljon oman ainutlaatuisen elämäni kokijana ja erilaisiin tapahtumiin ja tunnetiloihin rohkeasti sukeltajana. Nykyinen suurin piirtelyhaaveni on runo- tai satukirjan kuvittaminen joskus tulevaisuudessa.

Miska on juuri sopivan ikäinen, mutta ikäistään huomattavasti nuoremman näköinen pojankoltiais-setämies-papparainen, joka majailee tällä hetkellä Tampereella. Hän on kiinnostunut elämän ja arjen ihmeellisyydestä sekä kaikenlaisista itseään innostavista tiede- ja taidevärkkäilyistä. Vielä enemmän hän on kiinnostunut elämään omalla tavallaan onnellisen, seikkailevan ja hyvän elämän sekä nauttimaan yhtäkkisistä maailmaa avartavista oivallushetkistä että hitaammin etenevistä elämänviisaus-retkistä. Mutta ennenkaikkea: tärkeää hänelle on ihastella ja piirrellä inspiroituneena otuksia!

kurnukoff.sarjakuvablogit.com

Tämä blogi syntyi lapsettomuuden tuskasta, siitä, ettei sitä toivottua mukeloa tule vaikka kuinka yrittää.

Tapahtumat kuvaavat arkisia tilanteita, joihin monet tahattomasti lapsettomat voivat törmätä. Blogin päähenkilö tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi normaalista elämästä, syyttelee itseään ja potee katkeruutta muita ihmisiä kohtaan.

Vaikka aihe on vakava ja todellinen, monet tilanteet kuitenkin sisältävät paljon tahatonta komiikkaa. Piirtäjän itseironia heijastuu päähenkilön kokemissa konflikteissa muiden ihmisten kanssa – konflikteissa, jotka ovat vain päähenkilön omassa päässä. Lapseton kun tarkastelee maailmaa oman lapsettoman näkemyksensä kautta; kaikki viattomat ja hyvällä sanotut perhettä koskevat sanat ja kommentit voivat satuttaa pahasti herkässä tilassa olevaa ihmistä.

Ensisijaisesti blogini syntyi omasta tarpeestani työstää omaa lapsettomuuttani ja saada sotkussa olevia ajatuksia paperille. Pitkän aikaa elämäni oli pyörinyt vain lapsettomuuden ympärillä ja kun alkoi tuntua, että ajatukseni kiertävät vain kehää ja asiat eivät muutu itsestään, oli aika tehdä jotain.

Pienenä tyttönä olin kova piirtämään, mutta harrastus jäi mielenkiintoisten aiheiden ja mielikuvituksen loputtua. Nyt, kolmekymppisenä, olen löytänyt aiheeni ja ottanut taas kynän käteeni! Piirtäminen on ollut todella terapeuttista, ja olisikin kiva, jos myös muut tahattomasti lapsettomat voisivat saada sarjakuvistani vertaistukea tilanteeseensa. Toki on myös toivottavaa, että sarjakuvat onnistuvat avaamaan lapsettomuuden maailmaa myös niille, jotka eivät ole sitä omakohtaisesti kokeneet.



En ole ennen harrastanut sarjakuvapiirtämistä ja voinkin suoraan sanoa, ettei minulla ole hallussani mitään eri piirtämistekniikoita. Olen vain halunnut piirtää tunteeni paperille. Tämän blogin pitämisessä on välillä ollut taukoja, mutta toivottavasti piirtämisharrastukseni nyt jatkuisi, kun sen kerran uudelleen olen löytänyt.

munasarjojenvastarinta.sarjakuvablogit.com