Aloitin pitkän tauon jälkeen bloggaamisen uudelleen, kun ylitsepursuilevat pöytälaatikot alkoivat ahdistaa. Blogi on minulle oikeastaan väline tuotetun materiaalin läpikäymiseen ja tarkasteluun. Osa piirroksistani päätyy blogiin, sillä niitä ei muualla julkaistaisi, osa ei päädy ollenkaan sillä säästän niitä johonkin toiseen tarkoitukseen, ja osan taas bloggaan ehkä näyttääkseni mitä on tullut puuhailtua, tai saadakseni palautetta.

Piirrän lähes neuroottisesti melkein kaikesta mikä minua koskettaa tai liikuttaa. En edes pyri yhtenäiseen visuaaliseen jälkeen, tai rajoittavaan konseptiin. Tuntuu luontevalta, että ystävän kuolemasta kertova sarjakuva näyttääkin erilaiselta kuin karkkiähkystä kertova. Luotan siihen, että ajan kanssa ja paljon piirtämällä kädenjälkeni hioutuu tyylistä huolimatta omanlaisekseen.