Teksti ja kuvat: Viivi Rintanen / Hulluussarjakuvia, hulluussarjakuvia.sarjakuvablogit.com. Yhteistyössä taiteilijan tavaratalo Tempera, tuotteet saatuja.
Testasin edellispostauksessa Temperan paperivalikoimaa sarjakuvatarkoituksiin. Haeskelin paperia, joka sopisi erityisesti vesivärein sarjakuviaan värittäville. Piirrän Hulluussarjakuvia-blogiani ekspressiivisellä sekatekniikalla, joka vaatii erityisen paljon välineiltäni ja levottomalta luonteeltani. Klikkaa edellispostaukseen, jos pohdit paperin valintaa tai haluat lukea lisää tekniikastani esimerkkeineen:
Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 1: paperit
Väritystekniikkani ei ole aivan perinteisten sarjakuvasääntöjen mukainen, eikä sinunkaan tekniikkasi tarvitse olla. Epäkonventionaalinen tekniikka raastaa itsessään joskus hermoja, joten olisi hyvä, että ainakin välineesi olisivat käytännöllisiä ja hyvälaatuisia. Millaisia ovat hyvät vesivärit?
Vesivärit
- Royal Talens Rembrandt (vesivärinapit)
- Sakura Koi Water Colors ja täytettävä tussi
- Royal Talens Ecoline Brush Pen Primary colors -tussisetti
- Royal Talens Ecoline Liquid Water Color Primary colors -setti
- Schmincke Horadam Aquarell (tuubi & nappi)
- Schmincke Ochsengalle hidaste (nestemäinen & nappi)
- Royal Talens / van Gogh Metallic Interference colours -vesiväriboksi sekä Black Water Colour Paper (360g/m2)
Vesivärinapit
Olen käyttänyt brändiltään tuntemattomia, unkarilaisia runsaspigmenttisiä nappivesivärejäni hyvin pitkään. Meidän väliimme on vaikea tulla. Mutta niin vain tultiin.
Horadam-napit ovat juuri sopivan pigmenttisiä ja pehmeitä liukenemaan. Rembrandt-napit ovat mielestäni aavistuksen kovempia, mutta yhtä kauniin värisiä. Molemmat sarjat ovat todella hyviä ja käytännöllisiä.
Kuva väritetty Horadam- ja Rembrandt-vesivärinapeilla sekä keltaisilla Ecoline-pisaroilla.
Nesteet ja tuubivesivärit
En voi enää palata entiseen, sillä olen löytänyt Ecolinen nestemäiset vesivärit. Oli uskomattoman helppoa sekoittaa värejä pipetin avulla. Sain helposti aikaiseksi juuri oikean ruskean, jonka kanssa normaalisti tuhraan paljon pidempään.
Vasemmalla punaista Ecoline-väriä, oikealla sinistä.
Myös maalaustuntuma oli erilainen, kuin kevyempi ja tasaisempi ilman napista sekoitetun värin rakeisuutta. Lisäksi pelleilin laimentamattomilla vesiväritipoilla ja hidasteella, saaden aikaiseksi aika villejäkin efektejä. Suosittelen näitä varauksetta!
Horadamin tuubimaalien sävykartta oli huikean hyvä. Jos kaipaat juuri oikeaa sävyä, tarkasta tämä tuotesarja. Kuten nestemäisissä väreissäkin, tuubivärin annostelu ja tasaisuus ilahdutti. Kaikista mahdollisista aiheista maalasin harvinaisen kauniin värisen pahvilaatikon, mistä päätellen Horadamin värikartta rikastaa ankeimmatkin sävyt.
Vesiväritussit
Sarjakuvantekijä voi hyötyä vesiliukoisista tusseista, joilla värin saa tarkasti oikeaan kohtaan. Ecolinen Brush Penit olivat mainioita ja laimentamattomina ärhäkkään vahvoja.
Sakuran Koi-sarjan täytettävä vesiväritussi sopii kohdistettuun maalaamiseen. Pakkauksen pehmeästi liukenevat värit ovat itsessään kauniin heleät ja läpikuultavat. Laimensin kirkkaanvihreää väriä tussiin, jolla oli helppo kohdistaa väri pienelle alueelle. Tussin täyttöön tarvitsin apuvälineen (taipuisa muovipurkki jonka suun sain taitettua pieneksi), jolla maaliseoksen sai saatettua tussiin.
Sinisiä yksityiskohtia toteutettu Ecoline Brush Pen-kynillä, vihreitä Koi-tussilla.
Erikoisuus: musta akvarellipaperi ja metallivärit!
- Royal Talens / van Gogh Black Water Colour Paper (360g/m2) & Metallic & Interference colours -vesiväriboksi
En tohtinut uskoa kauniin vesivärikotelon ja mustan akvarellikartongin lupausta: 12 metallinhohtoista väriä, jotka oikeasti erottuvat mustalta pohjalta. Kuten ennakkoluuloineni yleensä, olin väärässä. Helposti liukenevien nappien sävyt todella erottuvat ja kimmeltävät. Maalatessa kimallus on erityisen kaunista katsottavaa, mikä teki kallonteosta odottamattoman nautinnollista.
Maalaaminen tuntui aavistuksen kömpelöltä valkoiseen pohjaväriin tottuneelle, mutta kostutetulla sienellä korjailin liian valoisaksi maalaamiani kohtia. Värit liikkuvat yllättävän sulavasti rouhean näköisellä paperilla. Paperin viivoitettu pinta saattaa jotakuta häiritä, mutta ainakin tämä harakka antaa sen anteeksi, koska rakastaa sähkönsinistä liikaa.
Originaali luonnonvalossa.
Maalauksen kimallus välittyy parhaiten eri kulmista katsomalla.
Hidaste
Usein maalatessani kaivan esille nestemäisen hidasteen, häränsapen. Hidaste (esim. Schmincken Ochsengalle) vähentää vedellä laimennetun maalin pintajännitystä, mikä saa aikaan kaikenlaista jännittävää: toisistaan erottuvia värikenttiä ja yllättäviä kuivumisjälkiä. Hidasteen käyttö luonnollisesti viivyttää työn kuivumista. Pidän hidastetta salaisena aseenani aina kun haluan luoda jotain näyttävää, dramaattista tai värikästä.
Kokeilemistani Schmincken hidasteista pidän nappia miellyttävämpänä, sillä se tuoksuu hyvältä. Ymmärrettävästi nestemäinen ei tuoksu kukkasilta. Hidasteita kutsutaan pakkauksissa “luonnollisiksi”, joten oletan ne eläinperäisiksi.
Värit ruudulle ja printtiin
Maalattu sävy ei välttämättä toistu samanlaisena kun skannaat sen. Joskus järjestelmäkamera säilyttää skanneria enemmän yksityiskohtia. Toisinaan on yksinkertaisesti hyväksyttävä, ettei kaikkia sävyjä voi toistaa tietokoneen ruudulle tai painotuotteeseen täsmälleen.
Onneksi kuvia käsittelemällä yleensä löytyy kompromissi niin, että pääset lähelle alkuperäistä tai entistä ehompaan lopputulokseen. Esimerkiksi metallisten vesivärien kimallus ei välity kuin fyysistä kuvaa katselevalle, mutta ruudulle laadittu kuva näyttää myös mielenkiintoiselta.
Iloisia ja sinnikkäitä maalaushetkiä!
Viivi Rintanen on sarjakuvataiteilija, Hulluussarjakuvia–blogin luoja ja yksinomaan sarjakuvaraiteelle luistunut kuvataideopettaja. Hän aikoo lotrata vesiväreillä sarjakuviaan niin pitkään kuin ”hullu” on haukkumasana.
Sarjakuvablogit.comin toimintaa tukee taiteilijan tavaratalo Tempera. Temperalla on myymälä osoitteessa Uudenmaankatu 16, Helsinki sekä verkkokauppa. Myymälästä Suomen sarjakuvaseuran jäsenkortilla 10–20 % alennus tuotteista.
Linkki: Sarjisbloggaajan vesiväritesti, osa 1: paperit
