Sarjakuvabloggaaminen alkoi kohdallani vuonna 2009, kun palasin Antti Hintsan vetämältä sarjakuvakurssilta. Sain kyseiseltä kurssilta varmuuden piirtää ilman luonnostelua ja hyvin harvat päivityksistäni ovat lyikkäriä nähneet. Blogin nimen takana ei ole mitään hienoa oivallusta ja käyttäjänimi ’merlin’ on kummitellut Kupoli-foorumilta lähtien. Päivitystahtini on ikävä kyllä ollut vaihtelevaa, mutta nyt olen pystynyt päivittämään melko tasaiseen tahtiin.

Tykkään tehdä päivityksiä lähes kaikesta. Eniten käsittelen humoristisesti jotain viime ajan kuulumisia, joihin voi liittyä parisuhde, kaverit tai jokin tapahtuma. Voin myös avautua hyvinkin henkilökohtaisista fiiliksistä ilman mitään katumista. Olen itsekin saanut vertaistukea bloggaajilta, jotka avautuvat vaikeista tilanteista blogissaan, joten siksi haluaisin itsekin pyrkiä siihen.

Yleisesti kuitenkin koen päivitystyylini olevan melkoista sähläämistä, koska piirtotyylini ja aiheet heittelehtivät laidasta laitaan. Pitkään se oli minulle ongelma ja olin vihainen itselleni, kun minulla ei ollut sitä tiettyä uniikkia tyyliä päivittää. Ajan mittaan kuitenkin opin näkemään itsekin, että oli välineeni mikä tahansa, niin sieltä taustalta paistaa se minun tyyli vahvasti läpi.

Oma sarjakuvablogi on minulle tosi tärkeä, koska omat taidot ovat kehittyneet huimasti bloggaamisen ansiosta. Myös blogiin tulevat kommentit ovat ihan parhautta ja olen aina todella otettu, jos joku uusi tyyppi uskaltautuu kommentoimaan.

Taneli Kemppi (s.1994) asuu tällä hetkellä Pohjois-Savossa. Hän kävi kuvataidelukion Lapinlahdella ja vietti viime vuoden Oriveden opistolla sarjakuvaa opiskellen. Muutama omakustannekin on tullut pyöräytettyä ja toivottavasti lähitulevaisuudessa niitäkin tulisi lisää! Tällä hetkellä päätavoitteena on saada koulupaikka ja päästä opiskelemaan graafista suunnittelua.

merlin.sarjakuvablogit.com

Olen piirtänyt pienestä pitäen, niin kauan kuin muistan. Ala-asteella piirsin ahkerasti tikku-ukkosarjiksia, jotka olivat luokkalaisteni suosiossa, mutta vasta ylä-asteella se lopulta kolahti. Halusin tulla sarjakuvapiirtäjäksi. Kahdeksannella luokalla aloin tosissani kehittämään taitojani, jotta vielä joskus olisin tarpeeksi taitava piirtämään mielikuvitukseni paperille niin että olisin itsekin tyytyväinen.

Itsekritiikki ja epävarmuus kuitenkin vaivasivat pitkään ja näytin piirroksiani vain harvoille ja valituille. Lukiosta päästyäni ja siirryttyäni ”aikuisten” maailmaan kaikki tämä epävarmuus ja angsti katosi ja aloin uskaltaa laittamaan piirroksiani nettiinkin. Lopulta kesällä 2013 aloin pitämään sarjakuvablogia koska ajattelin että olisi kiva olla joku paikka johon laittaa piirustuksia ja ajatuksia.

En ole koskaan ylpeillyt sillä että olisin hyvä piirtäjä, koska mielestäni sisältö on tärkeämpää kuin ulkoasu. Tämän takia vaihtelen blogissani piirtojälkeä aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Samalla lailla blogin sisältö on aika mielivaltaista, mutta pyrin aina pitämään päivitykset positiivisina, koska mielestäni maailmassa keskitytään ihan liikaa kaikkeen negatiiviseen kun hyviäkin asioita tapahtuu yhtä lailla. (Toisaalta ei minun elämässäni edes tapahdu erityisemmin mitään järkyttävän vaikeita asioita…) Mutta joskus kun tulee luettua toisten blogeista kaikkea masennuksesta kuolemiin, niin surkuhan siinä tulee ja siitä saankin motivaatiota pitää blogini juuri sellaisena kuin se on.

Blogin nimi ”Kokovartalosukka” tuli siitä että halusin keksiä mahdollisimman omaperäisen nimen mutta en vielä tuolloin tiennyt että kokovartalosukkia on ihan oikeasti olemassa! Vasta googlattuani blogiani google-kuvahausta (jota teen aivan liian usein) sain tietää miltä sellainen oikeasti näyttää. Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka ovat eksyneet blogiini ja törmänneet sarjakuviin. Toivottavasti blogin logo täyttää suurimmat tarpeenne.

Petteri Holm (s. 1992) on kuopiolainen sarjakuvapiirtäjä jonka harrastuksia ovat piirtäminen, valokuvailu, liiallinen pelaaminen, musiikin kuuntelu ja ninjutsu. Tällä hetkellä työn alla on kouluihin haku taiteellisille aloille, sarjakuva-projektin teko jota tarjota kustantamoon sekä Kuopioon keväällä järjestettävän sarjakuvatapahtuman järjestäminen. 

kokovartalosukka.sarjakuvablogit.com

Innostuin piirtämään ensimmäisiä sarjakuvia ala-asteella vihkojen taakse. Pienimuotoiset stripit undulaateista ja Final Fantasy -hahmot muuttuivat mangan vallatessa markettihyllyt, näiden innostaessa kokeilemaan hieman isompia projekteja. Itsekriittisyys omia taitoja kohtaan kertoa tarinaa paperilla vei kuitenkin intohimoisen projektin takaisin pöytälaatikkoon. Aikuisena aloitin uudestaan sarjakuvaprojektin käsikirjoittajana ja kuvakäsikirjoittamisen luojana. Projekti sujui hyvin yllättävän pitkään, kunnes pääpiirtäjä jätti homman kesken. Taas kerran aloitin lähtöpisteestä. Vasta Aalto-yliopiston sarjakuvakurssin loputtua päätin aloittaa ankaran sarjakuvaprojektin. Tein itselleni tiukan säännön. Olkoon tai tulkoon mitä tahansa, vaikkapa helvetti jäässä, oli päivitys oltava valmiina keskiviikkoon mennessä. Tyyli oli vapaa ja laadussa saa tinkiä, jos päivitys tulee tehtyä ajallaan. Nähdään vi’tu keskiviikkona! on sitä räväkkää minua. Kiroilua ei säästellä ja urpoilua vielä vähemmän. Aiheita oli helppo repiä omasta elämästä, koska minulla moni päivä ei ole ollut samanlainen (onneksi) ja kaikenlaisia kömmähdyksiä tapahtui välillä liikaakin. Blogini on minulle paikka minne pääsen avautumaan omista näkemyksistäni ja tilanteista joissa en ehkä päässyt avaamaan suutani. Aluksi päivittäminen sujui mutkattomasti, sitten alkoi lusmuilu ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin panostamaan asiaan silloin kun aikaa riitti. Siirryin G-terästä digitaaliseen piirtämiseen sen nopeuttaessa työtahtia ja julkaisua. Vuoden aikana tyylini ja ilmaisumuotoni on päässyt kehittymään. Vuoden tullessa täyteen olen uskaltanut tuoda enemmän omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni julki. Tietenkin toivon vielä uskaltavani avata pääkoppani mietteitä vielä vähän enemmän julkisiksi, pelkäämättä muiden ihmisten mielipiteitä ja reaktioita avautumisestani. Sarjakuvablogini on tuonut minulle uusia tuttavuuksia sarjakuvaharrastajien piireistä. Sieltä olen saanut apua omiin pulmiini ja kysymyksiin, mitä tulee omakustanteeseen. Uusien ystävien saanti siinä samalla oli ihan mahtavaa, heidän kanssaan pääsee tekemään hyvin rakkaaksi tullutta harrastusta. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus edelleen jatkaa sarjakuvabloggaamista ja tehdä vihdoin se yksi iso projekti kansiin. Haluan päästä kertomaan tarinaa J-rock-skenestä sekä oman elämäni suhdekriisien kohokohdista inspiroituneen sarjakuvan. Johanna Myllymäki (s.1989) on kotoisin Porista, syntynyt Moskovassa ja on ajan saatossa muuttanut Helsinkiin asumaan. Media-assistentin ja graafikon koulutuksen omaava suklaaperso harrastaa vapaa-ajalla aasialaisten nukkejen keräämistä, vlogien tekemistä ja penkkiurheilua koneen äärellä. millhill.sarjakuvablogit.com  

Sarjakuvabloggaajilla on aktiivinen ryhmä Facebookissa, nimellä Sarjisbloggaajat (linkki). Ryhmä on suljettu, mutta kaikki bloggaajat ja lukijat voivat päästä jäseneksi. Bloggaajat ja lukijat voivat jakaa siellä päivityksiään ja ajatuksia bloggaamisesta, siellä annetaan palautetta ja jaetaan vinkkejä bloggaamiseen. Ryhmä on turvallinen tila.

Twitterissä voi käyttää aihetunnistetta #sarjakuvablogit. Tällöin twiitit näkyvät myös tämän palvelun etusivulla.

Sosiaalisen median sisällä on myös suunniteltu tapaamisia ja muuta blogeihin liittyvää. Tapaamisia onkin pidetty muutaman kerran, ensimmäisen kerran Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2015. Kuka tahansa voi myös aktivoitua tällaisen järjestämisessä! Uutisoimme tulevista tapahtumista myös täällä.

Kuvat: Tea Tauriainen / Mad Tea Party -blogi

Aloitin sarjakuvablogin pitämisen vuonna 2008 muiden Internetin Ihmemaasta löytämieni sarjakuvablogien innostamana. Kuuluisan bittiavaruus-katastrofin jälkeen Vuodatuksessa aloittanut blogini siirtyi Sarjakuvablogeihin. Piirtelen itseäni huvittavia ja kuvittamaan houkuttavia arkitapahtumia ja mielikuvitusmatkoja. Viime aikoina minua ovat inspiroineet lähiluonto, eri kulttuurien jumaluudet, avaruus- ja fantasiaseikkailut, kotimaiset ja ulkolaiset lyriikat sekä Hyvän Mielen Sarjakuvaharjoitteiden keksiminen. Blogissa mukana seikkailevat voimaeläimeni ”Halaileva Otus” ja ”Kurnu Sammikko”.

Piirtäminen on minulle rakas harrastus. Olen todella tyytyväinen, että tein aikanaan päätöksen aloittaa sarjakuvablogin pitämisen. Maailman katsominen sarjakuvakaleidoskoopin läpi saa sen läikehtimään erityisissä sävyissä, sellaisissa, joita en osaisi muuten kuvata kuin kuvaretkien ja -hetkien välityksellä. Blogin pitäminen on auttanut minua paitsi kehittymään piirtäjänä mutta myös valtavan paljon oman ainutlaatuisen elämäni kokijana ja erilaisiin tapahtumiin ja tunnetiloihin rohkeasti sukeltajana. Nykyinen suurin piirtelyhaaveni on runo- tai satukirjan kuvittaminen joskus tulevaisuudessa.

Miska on juuri sopivan ikäinen, mutta ikäistään huomattavasti nuoremman näköinen pojankoltiais-setämies-papparainen, joka majailee tällä hetkellä Tampereella. Hän on kiinnostunut elämän ja arjen ihmeellisyydestä sekä kaikenlaisista itseään innostavista tiede- ja taidevärkkäilyistä. Vielä enemmän hän on kiinnostunut elämään omalla tavallaan onnellisen, seikkailevan ja hyvän elämän sekä nauttimaan yhtäkkisistä maailmaa avartavista oivallushetkistä että hitaammin etenevistä elämänviisaus-retkistä. Mutta ennenkaikkea: tärkeää hänelle on ihastella ja piirrellä inspiroituneena otuksia!

kurnukoff.sarjakuvablogit.com

Tämä blogi syntyi lapsettomuuden tuskasta, siitä, ettei sitä toivottua mukeloa tule vaikka kuinka yrittää.

Tapahtumat kuvaavat arkisia tilanteita, joihin monet tahattomasti lapsettomat voivat törmätä. Blogin päähenkilö tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi normaalista elämästä, syyttelee itseään ja potee katkeruutta muita ihmisiä kohtaan.

Vaikka aihe on vakava ja todellinen, monet tilanteet kuitenkin sisältävät paljon tahatonta komiikkaa. Piirtäjän itseironia heijastuu päähenkilön kokemissa konflikteissa muiden ihmisten kanssa – konflikteissa, jotka ovat vain päähenkilön omassa päässä. Lapseton kun tarkastelee maailmaa oman lapsettoman näkemyksensä kautta; kaikki viattomat ja hyvällä sanotut perhettä koskevat sanat ja kommentit voivat satuttaa pahasti herkässä tilassa olevaa ihmistä.

Ensisijaisesti blogini syntyi omasta tarpeestani työstää omaa lapsettomuuttani ja saada sotkussa olevia ajatuksia paperille. Pitkän aikaa elämäni oli pyörinyt vain lapsettomuuden ympärillä ja kun alkoi tuntua, että ajatukseni kiertävät vain kehää ja asiat eivät muutu itsestään, oli aika tehdä jotain.

Pienenä tyttönä olin kova piirtämään, mutta harrastus jäi mielenkiintoisten aiheiden ja mielikuvituksen loputtua. Nyt, kolmekymppisenä, olen löytänyt aiheeni ja ottanut taas kynän käteeni! Piirtäminen on ollut todella terapeuttista, ja olisikin kiva, jos myös muut tahattomasti lapsettomat voisivat saada sarjakuvistani vertaistukea tilanteeseensa. Toki on myös toivottavaa, että sarjakuvat onnistuvat avaamaan lapsettomuuden maailmaa myös niille, jotka eivät ole sitä omakohtaisesti kokeneet.



En ole ennen harrastanut sarjakuvapiirtämistä ja voinkin suoraan sanoa, ettei minulla ole hallussani mitään eri piirtämistekniikoita. Olen vain halunnut piirtää tunteeni paperille. Tämän blogin pitämisessä on välillä ollut taukoja, mutta toivottavasti piirtämisharrastukseni nyt jatkuisi, kun sen kerran uudelleen olen löytänyt.

munasarjojenvastarinta.sarjakuvablogit.com

Aloitin sarjisblogailun 2007. Vuonna 2012, suuren Vuodatus-katastrofin jälkeen, muutin blogini Sarjakuvablogit.comiin. Pitkään oma sarjisblogi oli minulle Se Blogi, mutta ajan myötä blogeja ja muita outletteja tuli lisää, ja sarjisblogin päivittäminen laantui. Silti koen, että sarjisblogillani on ihan oma lukijakunta ja tietyistä asioista voin päivittää vain Taisteluplaneetallani. Siksi päivitän sarjisblogiani edelleen, vaikka tahti onkin hidastunut. Sarjisblogi on omalaatuinen ja hauska bloggaamisen muoto.

Yleensä kerron sarjisblogissani viimeaikaisista tapahtumista tai otan kantaa itseäni koskettaviin asioihin. En ole mikään kovaääninen aktivisti, mutta tykkään ilmaista omia (kärkeviäkin) mielipiteitäni silloin tällöin. Viimeaikaiset blogimerkinnät ovat käsitelleet suureksi osaksi gradu- ja opiskeluangstia, sekä jonkintasoista itsetutkiskelua. Kun viettää päivät kotona tietokoneen ääressä, keskellä ei mitään, blogisisällöstä tulee helposti yksipuolista. Nyt kun elämä on valmistumisen jälkeen käännekohdassa, alkaa toivottavasti sisältökin rikastua.

Anni Keränen (s.1987) on lappilainen sarjakuvapiirtäjä, graafikko ja tuore taiteen maisteri, joka kirjoitti gradunsa blogisarjakuvista. Hänen pääasiallinen sarjisprojektinsa tällä hetkellä on nettisarjakuva Transfusions. Juuri nyt Anni haaveilee työpaikasta ja kämpästä Tampereella.

trikkis.sarjakuvablogit.com

Blogisarjakuvani syntyvät useimmiten tilanteissa, joissa rakkaudella ja suvaitsevaisuudella kasvatettu ja sukupuolentutkimuksen opinnoissa marinoitu minäni joutuu törmäyskurssille vallitsevan sukupuolijärjestelmän realiteettien kanssa. Kun aloitin blogini, aikomukseni oli tehdä luontoharrastukseen liittyviä sarjakuvia. Siitä olen harhautunut aika kauas.
  Vaikka useimmat blogisarjakuvani ovat saaneet innoituksen omasta elämästäni, sarjakuvablogini ei ole elämäkerrallinen.

Varpu Määttänen on helsinkiläinen freelance -kuvittaja.

ahma.sarjakuvablogit.com

Aloitin blogin pitämisen lukiolaisena vuonna 2010, en tosin muista enää miksi. Kuvaan blogissani enemmän tai vähemmän mieleen jääneitä tapahtumia omasta elämästäni, mutta henkilökohtaisempi materiaali ei kovinkaan usein pääse sarjispäivikseni sivuilta ihmisten ilmoille. Käytän blogia myös luonnosten ja muiden töiden julkaisukanavana sekä omien pienjulkaisujen mainostamiseen.

Bloggaaminen on ylläpitänyt piirtämistäni huonoinakin kausina, ja lukijoilta saadut kommentit toimivat tärkeänä voimanlähteenä jokapäiväiseen elämään. Iloitsen joka kerta huomatessani, että ihmiset lukevat juttujani ja jopa pitävät niistä.

Miska Helle (s. 1993) on kotoisin Hämeenkyröstä, asunut pari vuotta Limingassa ja muuttanut juuri Vantaalle. Hän opiskelee graafista suunnittelua Metropoliassa ja toivoo keksivänsä, mitä tehdä elämällään. 

talviuni.sarjakuvablogit.com

Olen ehkä surkein (HEH..) ihminen kuvailemaan tätä blogia, vaikka sitä itse piirränkin. Lainaten entistä opettajaani Keijjoa, ”Ei pitäs pyytää ketään kuvailemaan omaa työtänsä, kun juuri sitä ei voi nähdä kuin peilin kautta, nurin.”

Mutta kun lukijoilta kysyy millainen Surkuhupaisaa on, sanat ’henkilökohtainen’, ’rohkea’ ja ’suorasanainen’ toistuvat usein. Piirrän elämästäni, hyvistä että pahoista ajoista. Ahdistus ja suru ajavat minut usein piirtopöydän ääreen, purkamaan pahaa oloa sarjakuviksi, joista tämä blogi koostuu.

Aloitin sarjisbloggaamisen hyvin vaikeina teinivuosina, jolloin täytin kymmeniä vihkoja sarjakuvilla jotka olivat täynnä patoutunutta vihaa ja katkeruutta, ja vuosien myötä tyylini muotoutui hieman pelkistetymmäksi ja aiheet olivat rauhallisempia verrattuna teinivuosien angstiin. Angstia kyllä löytyy, toki, mutta ehkä hieman rauhallisemmassa muodossa kuin ennen. Käsittelen välillä aika rankkojakin asioita piirroksin, mutta en kadu sen jakamista ihmisten nähtäväksi.

Tiedän etten ole ainoa joka kamppailee päivittäin huonosta olosta tai mielen oikuista, ja ehkä sarjakuvani tsemppaavat niitä jotka luulevat olevansa yksin. Noh, loppujen lopuksi teen tätä blogia itseäni varten, mutta kiva jos muutkin siitä nauttivat. Sarjakuvien piirtely on minulle miltein yhtä terapeuttista kuin lemmikkieni tai hevosten kanssa puuhastelu. Nykyään bloggaan englanniksi ulkomaalaisten kavereiden iloksi.

Kaikesta huolimatta ahdistuksissani olen poistanut tämänkin blogin useaan otteeseen, joten suurin osa sarjakuvista ovat piilossa tietokoneellani taikka kirjahyllyssäni. Joitakin poistettuja merkintöjä olen myöhemmin lisännyt takaisin näkyviin ihmisten luettavaksi, mikäli ne ovat olleet minusta tarpeeksi viihdyttäviä. Tai surkuhupaisia. Sehän tämän blogin pointti lieneekin. Saatan piirtää hyvinkin surullisista asioista ja onnistun silti jotenkin tekemään niistä kertovan sarjakuvan olemaan huvittava. Taito sekin?

Vaikka poistin blogista mahdollisuuden kommentoida, ovat monet lukijat ottaneet yhteyttä muiden sivujen kautta. Siitä tulee usein todella hyvä fiilis, vaikka osa onkin melkoisia trolleja. En koskaan ajatellut, enkä vieläkään oikein käsitä, että joku lukisi sarjakuvapäivistäni ja palaisi yhä uudelleen lukemaan miten minulla menee. Mikäköhän siitä tekee niin mielenkiintoista?

Surkea-nimimerkin takana piileskelee Viima Äikäs (s.1992), kasvavan matelija-armeijan ja koiran omistava tyyppi Seinäjoelta. Hän harrastaa piirtämisen lisäksi ratsastusta, valokuvausta, pallonivelnukkeja ja jatkuvaa koneella koomaamista. ”Yritän parhaani jotta voisin paremmin ja oppisin jälleen tuntemaan hyvää fiilistä kurjan ahdistuksen sijaan. Päivä kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta.”

surkea.sarjakuvablogit.com