Sarjisblogin pitäminen on minulle ajatusten ja mielipiteiden ilmaan heittelyä. Toivon blogin avulla herättäväni ihmisiä kyseenalaistamaan kaikenlaisia annettuja totuuksia – myös minun ”totuuksiani”. Omasta elämästäni ja arjestani kertomisen takana häämöttää vanha viisaus: ”henkilökohtainen on poliittista”. (Tietysti poliittinenkin on poliittista, minkä vuoksi käsittelen myös estottomasti ei-niin-henkilökohtaista-politiikkaakin täällä.)

Varauksettomasti olen feminismin, ekologisemman elämäntavan sekä vapaamman ja vastuullisemman yhteiskunnan puolella, Emma Goldman-tyylisestä anarkismista olen löytänyt kaikkia näitä aineksia. Välillä tulee myös filosofisesti mietiskeltyä mieltä, maailmaa ja olemassaoloa… luokatonta huumoriakaan unohtamatta.

Olen ollut mukana toimittamassa ja piirtämässä noin pariakymmentä kopiokoneella monistettua pienlehteä. Kopiokonemonistuksen vapaus ja riippumattomuus kiehtoo edelleen minua, mutta tällä hetkellä tunnen löytäneeni äänitorveni nimenomaan tästä blogipiirtämisestä. Haluan kannustaa kaikkia tekemään itse, kokeilemaan ja osallistumaan. Jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja maailmaan, vapaus ja vastuu ovat ihmiselämän perusominaisuudet, joita ei kannata pelätä.

Jiivana Julma (s.1983) on tamperelainen kuviksenopettaja ja tajukankaan maalari.

tajukankaankutoja.sarjakuvablogit.com  

Blogissani kuvaan lähinnä itselleni ja läheisilleni käyneitä arkipäivän sattumuksia ja muita pieniä juttuja. Viime aikoina olen myös piirtänyt merkinnöiksi vuosien takaisia muistoja. Merkintöjä on tähän mennessä kertynyt sen verran vähäinen määrä, että tästä blogista voi kehkeytyä vielä vaikka mitä. Olen sarjisblogannut jo useamman vuoden, mutta Sarjakuvablogeihin siirryin vasta elokuussa 2012 vanhan blogini kadottua bittiavaruuteen. Oikeastaan se sattui hyvään saumaan, sillä olin muutenkin jo miettinyt sivuston vaihtoa ja uutta alkua. Olen kuitenkin harkinnut koostavani jonkinlaisen pienlehden (tai useamman) vanhoista merkinnöistä joskus tulevaisuudessa.

Alkuaikoina saatoin tunkea blogiin kaikki henkilökohtaiset angstit ja huonot sisäpiirivitsit, mutta nykyään olen kriittisempi sen suhteen mitä julkaisen. Myös perheeni ja sukulaiseni olivat välillä näreissään kun piirsin heidän toilailujaan, mutta nyttemmin olen kuullut vähän juttua että aika moni heistä tätä mielissään seurailee.

Olen huomannut, että sarjisbloggaamisen myötä omaa elämää ja maailmanmenoa seuraa vähän eri tavalla kuin ennen, ja usein huomaan miettiväni että kuinka tämänkin parhaiten piirtäisi sarjakuvaksi. Haluaisin myös leikitellä enemmän erilaisilla tyyleillä ja kerrontatavoilla, sillä minusta tuntuu että olen hieman jämähtänyt paikoilleni.

Miukki Kekkonen (s. 1990 Joensuussa) asuu tällä hetkellä viidettä vuotta Raahessa ja yrittää parhaansa että pääsisi syksyllä opiskelemaan. Hänen suurin unelmansa on jonain kauniina päivänä päästä Australiaan katsomaan koaloita.

miukki.sarjakuvablogit.com

Aloitin ensimmäisen Kuvatuksia-blogini syksyllä 2006 tarkoituksenani lähinnä löytää uudestaan piirtämisen jonnekin matkan varrelle kadonnut spontaanius ja ilo. Matka onkin ollut pitkä, sillä olen piirtänyt aina siitä asti kun tein ensimmäiset huterat vedot olohuoneen tapettiin väriliiduilla. Ensimmäiset varsinaiset sarjakuvat muistan piirtäneeni ala-asteella, mm. vaatimattomasti maailman parhaaksi sarjakuvaksi suunnittelemani 12-sivuisen kauhutarinan Draculan paluusta.

Vuosien myötä piirrostapani muuttui varsin pikkutarkaksi näpertelyksi, ja vaikka edelleen rakastankin nyhvätä yksityiskohtia, halusin oppia piirtämään spontaanimmin vailla suurempaa luonnostelua ja saada enemmän aikaiseksi. Tähän rakoon sarjakuvablogin pitäminen sopi kuin nakutettu. Loppuvuodesta 2012 blogini siirtyi Sarjakuvablogit.comin suojelukseen Kuvatuksia 2 -nimisenä. Valtaosa sarjiksistani löytyy vielä vanhasta blogistani osoitteesta hannav.vuodatus.net.

Vakioaiheita sarjiksissani ovat kaduilla ja busseissa kohtaamani mitä erilaisimmat persoonat, arjen isommat ja pienemmät sattumukset sekä erilaiset verenpainetta nostattavat tapaukset. Vaikka lähestymistapani on humoristinen, sarjakuvissani ei välttämättä ole aina vitsiä kätkettynä – toisinaan pelkkä elävän elämän absurdius riittää. Eräs lukijani kuvasi tyyliäni joskus ”arjen sosiologiaksi”, ja tuohon termiin tykästyin kovasti. Parasta palautetta on ollut, kun joku on kertonut alkaneensa tarkkailla ympäristöään ja kanssakulkijoitaan ”Hannan silmin”. Haaveenani olisi saada julkaistua juttujani joskus kansien välissä värillisenä kokoelmana.   

Hanna i. (s.1978) asuu Itä-Helsingissä ja pitää tusseista, polkupyöristä, metrosta ja merestä. Nykypiirtäjistä mieleen ovat mm. Tiitu Takalo, Kati Närhi ja Kaisa Leka.

kuvatuksia2.sarjakuvablogit.com

 

Blogini käsittelee oman elämäni humoristisia sattumuksia strippimuodossa. Suurimmaksi osaksi stripit kertovat avioliitosta, opiskelusta ja mielenterveydestä, sekä kaikista tavallisista pienistä sattumuksista.

Satunnaisesti laitan blogiini myös näytteitä erilaisista sarjakuvaprojekteistani. Olen pitänyt sarjakuvablogia vuodesta 2009 asti erinäisissä blogipalveluissa, mutta sarjakuvablogeihin siirryin vasta vuonna 2012.

Hanna-Pirita Lehkonen asuu Vantaalla, opiskelee graafista suunnittelua Metropoliassa sekä piirtää sarjakuvia.

hannapirita.sarjakuvablogit.com

 

Jo muinaiset roomalaiset… tekivät sarjakuvia, ja minä myös. Roomalaiset eivät tehneet niitä pöytälaatikkoon, sillä Trajanuksen pylväs olisi vaatinut suunnattoman suuren kirjoituspöydän, mutta minä tein, kunnes vuonna 2001 viimein julkaisin ensimmäisen nettisarjakuvani, Desert Rocksin. Sen jälkeen piirsin nettisarjakuvia seuraavat seitsemän vuotta, saaden Kahden maailman välissä -sarjan jopa päätökseen, sen paisuttua suunnitellusta 80 sivusta 365 sivuun.

Lyhyitä sarjakuviani on julkaistu eri antologioissa, kuten Glömpissä, Sarjarissa, Sarjakuvakeittokirja kakkosessa, Fablewoodissa ja 66:25 -antologioissa, joita olin mukana toimittamassa ja taittamassa opiskellessani Lapin Yliopistossa graafista suunnittelua.

Sarjakuvablogin perustin vuonna 2009, mutta se lojui melko käyttämättömänä pitkään, päivittyen hyvin harvoin, kunnes puoli vuotta sitten inspiroiduin suoltamaan uutta materiaalia hieman tiiviimmällä tahdilla. Sarjakuvani käsittelevät yleensä kissoja, Helsingin pelialalla säätävien hipstereiden elämää, tai satunnaisia kiinnostuksen kohteitani joita ovat: kivet, sienestys, tähtitiede, sarjakuvatapaamiset ja muut vastaavat kissanristiäiset, luonto, pikselit & pelit, arkeologia, Pet Shop Boys, matkustus ja itseasiassa miltei kaikki mahdollinen, poislukien urheilu ja autot.

Jarkko Nääs syntyi vuonna 1977 Vaasassa ja (kuten Terry Pratchettkin) on vielä elossa, tehden henkensä pitimiksi päiväduunia pelialalla: Sulakkeella Habboa väkertäen vuodesta 2008 ja Roviolla tästä kuusta alkaen. Hän on myös tehnyt freelancerina kuvituksia koulukirjoihin ja storyboardeja mainoksiin ja elokuviin (Joulutarina, Rare Exports ja Rat King).

jjnaas.sarjakuvablogit.com

 

Perustin blogini vuonna 2010 Oriveden Opiston sarjakuvalinjalla, missä sarjakuvapäiväkirjan ylläpitäminen oli osa opintojamme. Siihen asti olin tehnyt omaelämänkerrallista sarjakuvaa vain satunnaisesti, mutta kavereiden/lukijoiden kannustus on motivoinut jatkamaan piirtämistä lähes päivittäin. Päädyin käyttämään ’Tylypahkan Vessanpyttyä’ blogini nimenä suuren Harry Potter-innostukseni ja vessahuumorimaisten juttujeni vuoksi.

Blogin pitäminen on parhaimmillaan mahdollistanut monien hauskojen, mieleenpainuvien ja monien mielestä vähän typerienkin juttujen ikuistamisen, mikä taas on oikeuttanut irrotteluun niin piirtämisen laadun kuin sisällönkin suhteen. Olen sarjakuvapäiväkirjan kautta kasvanut ulos täydellisyyteen pyrkivästä piirtojäljestäni, jota olin epätoivoisesti yrittänyt saavuttaa koko ikäni. Voisin kokemusteni perusteella suositella sarjakuvapäiväkirjan pitämistä kenelle tahansa muullekin, koska sen avulla on ollut mahdollista jakaa kaikenlaisia kokemuksia hyvin ainutlaatuisella ja omannäköisellä tavalla.

Elli Vuorio on 21-vuotias kristiinankaupunkilainen, tällä hetkellä kouvolalaistunut ja kuvataidetta opiskeleva nuori. Hän harrastaa mielellään piirtämistä, laulamista ja cosplaytä, toteuttaa piirtämisessään ”tärkeintä on että, on hauskaa!” -ajattelutapaa ja suosittelee muitakin kokeilemaan joskus!

herrahuuhkis.sarjakuvablogit.com

Perustin blogin pitkälti painostuksen takia ja hieman jälkijunassa, sillä siinä vaiheessa kaikilla oli jo sarjisblogi. En edes muista milloin tämä tapahtui, mutta näköjään maaliskuussa vuonna 2010. Silloin join vielä kahviakin, siitä blogin nimi (tosin kupit alkoivat jo silloin unohtua jäähtymään kiihtyvällä tahdilla).

Blogissa on lähinnä skannauksia sarjakuvapäiväkirjasta, sekä joskus harvemmin muuta materiaalia. En oikein tykkää bloggailla omasta arkielämästäni ja olen aika valikoiva sen suhteen mitä skannaan, joten materiaalia kertyy loppujen lopuksi aika vähän – varsinkin kun ottaa huomioon etten viime aikoina ole pitänyt sarjispäivistäkään yhtä ahkerasti kuin joskus. Kuulemma en silti skannaa läheskään kaikkea mitä minun pitäisi.

Olen kiinnostunut myös unista ja kirjaan niitä usein ylös sarjakuvina. Sarjispäiviksessä on ajoittain enemmän unia kuin päivittäisiä sattumuksia, joten blogissakin niitä on runsaasti. (Niistä ei tosin voi tulkata mitään, sillä jokainen joka on perehtynyt uuteen aivo- ja unitutkimukseen tietää, että freudilaiset tulkinnat voi unohtaa.) Toisinaan kerron myös omista hahmoistani tai sarjakuvaprojekteista, pyrinhän edelleen jatkamaan muinoin mangalehdissä ilmestynyttä Narullaa, tosin päähenkilö on vaihtunut. Bloggaisin omista hahmoistani ehkä useamminkin, mutta sarjispäivis kiinnostaa lukijoita enemmän.

Jäähtynyttä kahvia -blogin takana on julkaistu sarjakuvapiirtäjä Aura Ijäs (s. 1981).

arua.sarjakuvablogit.com

 

Perustin blogini keväällä 2012 sarjakuvapedagogiikan kurssia varten, jossa oli annettu tehtäväksi pitää kurssin ajan sarjakuvapäiväkirjaa. Olin aina ennen suhtautunut aika nihkeästi omaelämäkerralliseen sarjakuvaan, sillä se tuntui minusta usein teennäiseltä tai tylsältä. Mitä muka olisi niin kiinnostavaa omassa elämässä, että siitä saisi hyvän sarjakuvan?

Meinasin jo kuopata blogin kurssin jälkeen, mutta sitten hoksasin, että miksi ihmeessä minun tarvitsisi piirtää itseni ihmisenä, kun voisin olla mikä tahansa otus? Niinpä minusta tuli orava. Päähäni alkoi heti virrata ideoita oravan kommelluksiin, sillä mielsin sen heti enemmän sarjakuvahahmoksi. Otushahmot antavat muutenkin paljon enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia. Tarvittiin siis vain itselleni oikea lähestymistapa omaelämäkerralliseen kerrontaan. Kun kerran olin löytänyt oman tyylini kertoa elämästäni, niin loppua ei näkynyt.

Orava on minua paljon ilkikurisempi ja itseluottamustakin sillä piisaa vaikka muille jakaa. Kuitenkin yhtä asiaa en ole liioitellut pätkääkään oravan persoonassa: intoa (erityisesti sarjakuviin) ja innostumista.

Blogissa seikkailee myös maailmanvalloittajakansalainen Walter Ego kätyreineen. Walterin perimmäinen tarkoitus taitaa olla itseni sekä muiden piirtäjien itsetunnon kohotus ja että saa sitä olla ihan ylpeä omista töistään.Walterilla on myös loputon usko omiin mahdollisuuksiinsa. Se antaa luvan olla suuruudenhullu sellaisella mukavalla tavalla.

Blogipäivitykseni ovat usein varsin humoristisia, korkealentoisia ja osa kokeileviakin. Arkisiin asioihin on hauska keksiä jotain jujuja tai mielikuvituksellisia, dramaattisia käänteitä. Pelkkä lelujen keräilykin on hurjan action-täytteistä, usko pois vain! Blogi on muuten mainio paikka tehdä pientä jäynää kavereille ja nörteille! Lisäksi käymme vuorotellen blogeissamme eeppistä sarjakuvapiirtäjäbattlea ystäväni Harmaan pupun kanssa. Silloin turkki pöllyää ja tanner tömisee!

Voi sisältää lapsille sopimatonta materiaalia.

ILTALEHTI 27.8.2014: ”Kahlekuningas on nousemassa Suomen vaikutusvaltaisimpiin sarjakuviin. Sarjakuvassa useita vuosia jyllännyt huono maku on löytänyt jalansijaa etenkin nuorten ihmisten keskuudessa. Stripin hahmot kuten kaivon pohjalla viruva nainen sekä usein väkivaltaiset aiheet vievät ihmisten arvomaailmaa väärään suuntaan. Tekijät itse vastaavat syytökseen piiloutumalla käsitteen ”musta huumori” taakse.

Kiistelty Kahlekuningas-blogi käynnistyi huhtikuussa 2012. Sarjakuvan takana on tekijäduo Johan Eichhorn ja Jere Kasanen. Tehtävät on jaettu kummankin vahvuuksien mukaan siten, että Eichhorn käsikirjoittaa, Kasanen piirtää ja vastuu lopputuloksesta kannetaan yhdessä. Huono maku kumpuaa molemmista.

Ulkomaalainen Eichhorn on tunnettu Suomessa myös käsikirjoittajana ja Aalto-yliopiston opettajana. Suomalainen Kasanen puolestaan on graafikko ja kuvittaja.

Suuren yleisön tietoisuuteen kahlekuningas nousi syyskuussa 2012, kun A. Ankka alkoi esiintyä sarjakuvassa, ja Kahlekuningas nosti asiasta tekijänoikeuskanteen Disney-yhtiötä vastaan. Kulttuurin asiantuntijoiden mukaan teko oli hyvin tarkoitushakuinen ja naurettava.”

kahlekuningas.sarjakuvablogit.com

   

Huom. blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille.

Nina Mutik aloitti sarjakuvablogin elokuussa 2010 julkaistaakseen pidempiä strippisarjojaan ja muita hauskoja lyhyitä tarinoita. Perimmäinen tavoite Mutikilla on jakaa iloa maailmaan, sillä sitä vaan ei voi olla liikaa.

Nina Mutikin blogi ei ole koskaan ollut päiväkirjanomainen, vaan blogissa seikkailee monenlaisia kuvitteellisia ja vähemmän kuvitteellisia otuksia pidemmissä ja lyhyemmissä tarinoissa. Mutik ei pidä pelkästään omaa elämäänsä riittävän mielenkiintoisena tai laajana aihepiirinä, vaan piirtää mitä vaan.

Mutikin blogissa ilmestyy kaksi pidempää strppisarjaa, Vampyyrit ja Tartsu. Vampyyrit-sarja lähti unesta, jossa kaksi vampyyriä kinasteli supermarketin kassajonossa. Mutik ei ole vampyyrifani, mutta nämä kaksi tyyppiä alkoivat elää tekijän alitajunnassa ja lopulta purkautuivat nyt jo 50 stripin sarjana. Tartsu taas on Nina Mutikin perheenjäsenensä iloksi tämän kalenteriin rennosti tekemä hassu pikku sarjis, joka kalenterin lisäksi ilmestyy lähipiirin pyynnöstä myös blogissa. Luonnoksenomainen Tartsu on saavuttanut hiukan yllättäenkin enemmän kaikupohjaa kuin Vampyyrit ja strippisarjaa on kertynyt on jo lähes sata.

Pidempien strippisarjojen ja satunnaisten muiden sarjakuvien lisäksi blogissa näkyy myös muita Mutikin töitä, etenkin akvarelleja, joka on tekniikkana lähellä tekijän sydäntä.

Nina Mutik on 33-vuotias intohimoinen kuvantekijä ja tarinankertoja, joka kokee sarjakuvan yhdeksi kiehtovimmista ilmaisumuodoista. Mutik keskittyy sarjakuvatuotannossaan huumoriin, sillä kokee positiivisten tunteiden jakamisen sekä haastavaksi että arvokkaaksi elämäntavoitteeksi.

ninamutik.sarjakuvablogit.com

Huom. blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille.

Kalakukhonen moi! syntyi pakosta, jonka sai aikaan puo edellä puuhun yrittäminen. Puolisentoista vuotta sitten olin työstänyt pidempää sarjakuvaprojektia hiki hatussa, otsa rypyssä ja salassa ihan kaikilta, tietysti kaikkien hyväksihavaittujen sarjakuvanteon konventioiden vastaisesti. Turhauduttuani päämäärättömyyteen päätin kokeilla sarjakuvablogin tekemistä. Kynnyksen asetin tarkoituksella matalaksi. Puolikuolleina syntyneiden ideanpoikasten on annettava sätkiskellä rauhassa, vaikka sitten verkossa kaikkien ulottuvilla.

Riivitylle suttupaperille syntyi Mustikkalapsi, ääliömäisesti nimetty pitelemätön lapsisosiopaatti, jonka seikkailuissa saan toteuttaa vähemmän tiedostettuja kitkerämpiä tunteitani. Hahmon yksiulotteisuus on vapauttavaa. Tajunnanvirtana tehty väkivaltasarjakuva on tietysti kulunut juttu, mutta ainakin tekijäänsä Mustikkalapsen toilailut huvittavat.

Kalakukhosessa sekoittuvat idioottihuumori, pop-kulttuurin ilmiöt, punk, maailmantuska ja MAD-tyyppinen viisastelu. Aloittaessani mielsin blogini parodiaksi, ja tarkoitukseni oli tehdä sarjakuvaa tarkoituksellisen huolimattomasti ja huonosti. Sittemmin parodianäkökulma on unohtunut, koska torahampaiden, Nomination-rannekorujen, sarjamurhaajien ja muiden inhottavuuksien piirtäminen on ollut liian hauskaa.

Verrattain suuri osa Kalakukhosen materiaalista on piirretty ilman minkäänlaisia luonnosteluja tai käsikirjoituksia. Se näkyy lopputuloksissa: normaalisti tarkka viivani vapisee ja menee sinne, minne ei pitäisi. Juonet taas eivät tunnu menevän oikein minnekään. Vasemmalla kädellä tekeminen vain on verrattoman mukavaa. Moodi on jäänyt päälle, ja piirrän nykyään mieluummin ”huonosti” kuin hyvin. Luulen, että se on hyvä asia.

Tuomas Tiainen (s. 1980) on Helsingissä asuva sarjakuvaharrastaja, -kriitikko ja DJ, jonka debyyttialbumi Man with the Dog ilmestyy syksyllä. Pöytälaatikkopiirtämisen ohessa Tiainen kirjoittaa säännöllisesti Sarjainfo-lehteen. Lisäksi hän kuuluu Suomen sarjakuvaseuran hallitukseen.

tuomastee.sarjakuvablogit.com

 

HILLERI toimii ajatuksieni purkukoppana. Viskaan sinne niin päivän tapahtumia kuin loppuun ajattelemattomia älynväläyksiänikin. Välillä kirjoitan myös pelkkää tekstiä karkottaen pääni ylle kasaantuneet myrskypilvet.

Loin itselleni blogin siskoani seuraten joskus 2008 vuoden paikkeilla. Aluksi olin epäluuloinen riittäisikö minulla jutun juurta ja kiinnostaisivatko sarjikseni edes itseäni. Nykyään olen kuitenkin automaattisessa sarjis-tilassa ja kirjoitan pitkin päivää itselleni muistiinpanoja aiheista, joista haluan piirtää merkinnän myöhemmin.

Epämieluisaa lukijaa paeten siirryin vuodatuksesta sarjakuvablogeihin vuonna 2010. Totta kai minua seurattiin sinne, ja kun jossain vaiheessa huomasin koko sukuni surffailevan sivuillani, annoin periksi ja aloin ottaa rennosti.

Sarjishahmoni ovat muuttuneet Pinokkion kanssa nenän pituudesta kisailevista puhuvista toukista paremman näköisiksi. Jopa juttujenikin taso on tainnut nousta. En ole poistanut vanhoja merkintöjäni netistä ja joskus hakkaan päätäni seinään ja kysyn miksi. Omaa kehitystä on ollut kuitenkin kiva seurata.

Blogiin tulevat kommentit nostavat mielialani aina välittömästi pilviin. Olen saanut lukijoiltani tukea ja ratkaisuja moniin ongelmiin. Bloggaamalla olen onnistunut säästämään monet terapiakulut, enkä enää osaisi lopettaa sitä.

Olen vuonna 1997 Pohjanmaalla syntynyt Iita Tiilikka. Asun yhäkin Isossakyrössä suuren kirjavilla langoilla yhteen parsitun perheeni kanssa. Pienimuotoiseen eläintarhaamme kuuluu tällä hetkellä pääosin lampaita ja kissoja. Olen sotavastainen maailmanmurehtija ja pullopostin satunnainen lähettelijä. Rakastan laulaa aamuisin ja illat vietän netissä tai pusikossa ryömien etsimässä geokätköjä.

simppa.sarjakuvablogit.com