Moinmoin kaikki! Nurkissa on ihan tavallisen Johmun ihan tavallinen blogi. Aloitin sen pitämisen opiskeltuani Muurlan Opistossa sarjakuvaa vuoden, ja nyt blogini onkin ollut olemassa jo 1,5 vuotta, jeejeejee!

Toivon pienen sydämeni pohjasta, ettei kukaan pahoita mieltään blogiani lukiessaan (eikä kyllä milloinkaan muulloinkaan, ei ole erityisen kivaa olla surullinen)! Päädyin muuten Nurkissa -nimeen koska viihdyn parhaiten nurkissa ja pidän kissoista.



Isona haluaisin koskettaa rauskua (tietenkin vain rauskun luvalla, koska luvatta toisen koskettaminen on ilkeätä ja paheksuttavaa, hyi!) ja jos minä saisin päättää maailman asioista, niin rauskut osaisivat lentää ja niitä saisi ottaa lemmikiksi jos pitäisi niistä hyvää huolta.

Johanna Heinonen (s.1992) asuu Turussa. Hänen lempiteensä on Nordqvistin Valkoinen elefantti.

nurkissa.sarjakuvablogit.com

Hiski, rakastettuni on blogi Kenenkäs tyttöjä -nimisen sarjakuva-albumin tekemisestä. Päätin jo sarjakuvaa aloittaessani, että kirjaan johonkin ylös projektin vaiheita, ajatuksiani tekemisen tiimoilta, taustoja ja näytteitä itse sarjakuvasta. Blogialusta oli tähän tarkoitukseen mitä luontevin vaihtoehto.

Alunperin yksi pääsyitä pitää blogia oli puhtaasti ruohonjuuritason markkinointi, mutta loppujen lopuksi siitä tuli minulle henkireikä. Jotain, jota päivittää, kun itse piirtäminen maistui puulta.

Nyt kun albumi on piirretty ja julkaistu, blogi tekee hidasta kuolemaa. Tulen luultavasti enää postaamaan linkkejä mahdollisiin arvosteluihin, mutta eräänlaisena matkakertomuksena se tulee säilymään niin kauan kuin internetin jumalat sallivat. Ja toivoakseni se tällaisenakin tuo lisäarvoa albumin lukeneille ja sarjakuvien tekemisestä kiinnostuneille.

Kaltsu Kallio (s. 1974) on järvenpääläinen sarjakuvataiteilija ja 2-vuotiaan tyttären ylpeä isä, joka on piirtänyt sarjakuvia vuodesta 1990. Häneltä on julkaistu kaksi sarjakuva-albumia ja kolmisenkymmentä omakustannelehteä.

hiski.sarjakuvablogit.com

Sarjisbloggaamisen aloitin jouluna 2010, sisäistettyäni suuren kiinnostukseni sarjakuvia, etenkin sarjisblogeja kohtaan. Tykkään puhua asioistani, joten oman, itsestäni kertovan sarjisblogin aloittaminen tuntui luontevalta.

Vaeltava paiserutto toimii ikään kuin julkisena päiväkirjanani. Sinne päätyvät elämäni tapahtumat, mietteeni ja päähänpistoni, iloni ja suruni sekä kummallisimmat uneni. Aiheita käsittelen humoristisella otteella. Tapani dramatisoida kaikkea tekee arkisistakin hetkistä hyviä bloggausaiheita itselleni. Sarjakuvien lisäksi blogiin päätyy myös piirroksiani ja valokuviani.

Yritän jatkuvasti parannella tyyliäni ja kerrontaani, mutta haluan blogin näyttävän itseltäni. Sen on oltava yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Kärsimättömänä ihmisenä en tuhlaa aikaani luonnosteluun, enkä pahemmin mieti sanojani. Toisinaan huoleton ilmaisutapani aiheuttaa väärinkäsityksiä. Aluksi saatoin vuodattaa blogiini hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta lukijakuntani laajennettua olen alkanut varomaan sanomisiani ja jopa jännittämään lukijoiden reaktioita, varsinkin kantaa ottaviin ja provosoiviin aiheisiin.

Olen yllättynyt blogini saamasta huomiosta ja lukijoideni aktiivisuus pitää motivaatiota yllä. Lyhytkin tauko saa ikävöimään takaisin bloggaamisen pariin!

Nora L. (s. 1994) on Kalliosta Turkuun muuttanut, Helsingin kuvataidelukion käynyt haahuilija, joka unelmoi omasta ponista ja laamasta, animaattorin urasta ja valtavasta villapaitavarastosta.

paiserutto.sarjakuvablogit.com

Aminan luonnoskirja on virtuaalinen pöytälaatikkoni. Blogistani löytyy tunnelmakuvauksia ja elämänfilosofisia pohdintoja, visuaalisia kokeiluja sekä tietoa sarjakuva- ja muista taideprojeteistani. Itselleni rakkainta sisältöä ovat kuitenkin elämän suuria kysymyksiä käsittelevät fantasianovellit. Tarjolla on myös arkisto vanhoista sarjakuva-arvosteluistani ja jonkin verran Rakkaat siskot -strippejä ajalta, jolloin sarjakuvalla ei ollut hetken aikaa omaa blogia. Välissä on tunnelmaa keventämässä kuvia alastomista ihmisistä.

Blogini muuttuu koko ajan pohdiskelevammaksi. Myös arkisista tapahtumista kertovissa tarinoissani on parhaimmillaan monta tasoa. Esimerkiksi lempeä arkinen tunnelmapala Pride-festivaaliin valmistautumisesta viittaa samalla Itä-Euroopan synkkään ihmsoikeustilanteeseen.

Nimimerkkini Amina tulee romaanin, jonka nimen ja kirjoittajan olen kauan sitten unohtanut, päähenkilön mukaan. Tarina kertoi Lähi-idässä viime vuosisadalla eläneestä naisesta, jonka jännittäviin kokemuksiin vahvasti samaistuin. Vaikka Amina on yleinen musliminimi, tarinoideni uskonnolliset vaikutteet ovat useammin peräisin kristinuskosta tai hindulaisuudesta.

Blogin takana on Helsingissä asuva Miia Vistilä.

amina.sarjakuvablogit.com

Saattaa sisältää joitain lapsille sopimattomia sisältöjä.

”Olen pitänyt sarjakuvablogia on-offina vuodesta 2007 lähtien. Bloggaan useimmiten lähimenneisyyden hauskoista tai mielenkiintoisista sattumuksista (tai tylsistä asioista jotka olen dramatisoinut hauskoiksi), tai dumppaan luonnoskirjaan kertyneitä riipusteluja näytille. Erityisen kunnianhimoisina kausina saatan ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin, erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasioihin. En kuitenkaan pidä itseäni poliittisena sarjakuvapiirtäjänä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Verrattuna moneen muuhun sarjakuvablogiin, piirustus- tai kerrontatyylini ei ole juurikaan yhtenäinen. (Voi toki olla, että olen vain sokea maneereilleni.) Tykkään kokeilla kaikenlaisia kuvallisia ja tekstillisiä kikkoja, ja toisaalta joskus en vain jaksa nyhrätä yksityiskohtien tai värien kanssa kahta minuuttia pidempään, vaan haluan sanoa sanottavani niin pian kuin mahdollista.

Muutamia ulkomaalaisia ystäviäni ajatellen aloin kääntämään päivityksiäni englanniksi, mikä kenties luo laadullisia paineita tulevaisuudessa. Kuitenkin kaikista tärkeintä minulle bloggaamisessa on matala kynnys ja hauskanpito, ja erityisesti sarjakuvabloggaamistani sävyttää jatkuva oman äänen ja ilmaisun etsiminen.”

Niko-Petteri Niva (s. 1991) on oululainen graafikko-opiskelija. Isona hänestä tulee sarjakuvataiteilija, drag queen ja laiskiaisfarmari.

nniksu.sarjakuvablogit.com

Sarjakuvapäiväkirja on hyvä työkalu, sitä kanniskelen usein mukana minne menenkin. Sinne piirtelen lähinnä kaikenlaista mitä piirtohetkellä ympärillä näkyy ja tapahtuu, ja joskus kun innostun niin saatan piirtää jostain eri jännittävästä jutusta mitä mulle lähiaikoina on sattunut tai joku on kertonut.

Joskus tulee mielenkiintoisia sivuja, joskus ei. Melkein kaikki ne tänne blogiin laitan kuitenkin – luulen että joku niitä mielellään kuitenkin lukee, samaan tapaan kuin itekkin tykkään lukea lähes kaikkia vastaantulevia sarjisblogeja.

Ihmiset on hirveän mielenkiintoisia, mitä kaikkea ne itsestään ja ympäristöstään valitsee näyttää muille. Ei mulla mitään varsinaista asiaa tämän blogini kanssa ole, tahdon vain vastavuoroisesti jakaa omaa kokemustani, että kattokaa, tällaista on täällä, tällasia juttuja minä nyt näen. Tällaista minä nyt teen. Aina on joku jota kiinnostaa nähdä.

23-vuotias Laura Sillanpää on viettänyt tämän lukuvuoden Limingan sarjislinjalla opettelemassa taas piirtämään. Hän asuu kesäkuun alusta lähtien taas Tampereella.

”Varmaan vietän kesääni erinäisissä puistoissa ja pyörimällä milloin missäkin missä tuntuisi tapahtuvan jotain mielenkiintoista. Tulkaa seuraan istuskeleen niin saan uusia naamoja piirrettäväks.”

lorvia.sarjakuvablogit.com

Sarjisblogin pitäminen on minulle ajatusten ja mielipiteiden ilmaan heittelyä. Toivon blogin avulla herättäväni ihmisiä kyseenalaistamaan kaikenlaisia annettuja totuuksia – myös minun ”totuuksiani”. Omasta elämästäni ja arjestani kertomisen takana häämöttää vanha viisaus: ”henkilökohtainen on poliittista”. (Tietysti poliittinenkin on poliittista, minkä vuoksi käsittelen myös estottomasti ei-niin-henkilökohtaista-politiikkaakin täällä.)

Varauksettomasti olen feminismin, ekologisemman elämäntavan sekä vapaamman ja vastuullisemman yhteiskunnan puolella, Emma Goldman-tyylisestä anarkismista olen löytänyt kaikkia näitä aineksia. Välillä tulee myös filosofisesti mietiskeltyä mieltä, maailmaa ja olemassaoloa… luokatonta huumoriakaan unohtamatta.

Olen ollut mukana toimittamassa ja piirtämässä noin pariakymmentä kopiokoneella monistettua pienlehteä. Kopiokonemonistuksen vapaus ja riippumattomuus kiehtoo edelleen minua, mutta tällä hetkellä tunnen löytäneeni äänitorveni nimenomaan tästä blogipiirtämisestä. Haluan kannustaa kaikkia tekemään itse, kokeilemaan ja osallistumaan. Jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja maailmaan, vapaus ja vastuu ovat ihmiselämän perusominaisuudet, joita ei kannata pelätä.

Jiivana Julma (s.1983) on tamperelainen kuviksenopettaja ja tajukankaan maalari.

tajukankaankutoja.sarjakuvablogit.com  

Blogissani kuvaan lähinnä itselleni ja läheisilleni käyneitä arkipäivän sattumuksia ja muita pieniä juttuja. Viime aikoina olen myös piirtänyt merkinnöiksi vuosien takaisia muistoja. Merkintöjä on tähän mennessä kertynyt sen verran vähäinen määrä, että tästä blogista voi kehkeytyä vielä vaikka mitä. Olen sarjisblogannut jo useamman vuoden, mutta Sarjakuvablogeihin siirryin vasta elokuussa 2012 vanhan blogini kadottua bittiavaruuteen. Oikeastaan se sattui hyvään saumaan, sillä olin muutenkin jo miettinyt sivuston vaihtoa ja uutta alkua. Olen kuitenkin harkinnut koostavani jonkinlaisen pienlehden (tai useamman) vanhoista merkinnöistä joskus tulevaisuudessa.

Alkuaikoina saatoin tunkea blogiin kaikki henkilökohtaiset angstit ja huonot sisäpiirivitsit, mutta nykyään olen kriittisempi sen suhteen mitä julkaisen. Myös perheeni ja sukulaiseni olivat välillä näreissään kun piirsin heidän toilailujaan, mutta nyttemmin olen kuullut vähän juttua että aika moni heistä tätä mielissään seurailee.

Olen huomannut, että sarjisbloggaamisen myötä omaa elämää ja maailmanmenoa seuraa vähän eri tavalla kuin ennen, ja usein huomaan miettiväni että kuinka tämänkin parhaiten piirtäisi sarjakuvaksi. Haluaisin myös leikitellä enemmän erilaisilla tyyleillä ja kerrontatavoilla, sillä minusta tuntuu että olen hieman jämähtänyt paikoilleni.

Miukki Kekkonen (s. 1990 Joensuussa) asuu tällä hetkellä viidettä vuotta Raahessa ja yrittää parhaansa että pääsisi syksyllä opiskelemaan. Hänen suurin unelmansa on jonain kauniina päivänä päästä Australiaan katsomaan koaloita.

miukki.sarjakuvablogit.com

Aloitin ensimmäisen Kuvatuksia-blogini syksyllä 2006 tarkoituksenani lähinnä löytää uudestaan piirtämisen jonnekin matkan varrelle kadonnut spontaanius ja ilo. Matka onkin ollut pitkä, sillä olen piirtänyt aina siitä asti kun tein ensimmäiset huterat vedot olohuoneen tapettiin väriliiduilla. Ensimmäiset varsinaiset sarjakuvat muistan piirtäneeni ala-asteella, mm. vaatimattomasti maailman parhaaksi sarjakuvaksi suunnittelemani 12-sivuisen kauhutarinan Draculan paluusta.

Vuosien myötä piirrostapani muuttui varsin pikkutarkaksi näpertelyksi, ja vaikka edelleen rakastankin nyhvätä yksityiskohtia, halusin oppia piirtämään spontaanimmin vailla suurempaa luonnostelua ja saada enemmän aikaiseksi. Tähän rakoon sarjakuvablogin pitäminen sopi kuin nakutettu. Loppuvuodesta 2012 blogini siirtyi Sarjakuvablogit.comin suojelukseen Kuvatuksia 2 -nimisenä. Valtaosa sarjiksistani löytyy vielä vanhasta blogistani osoitteesta hannav.vuodatus.net.

Vakioaiheita sarjiksissani ovat kaduilla ja busseissa kohtaamani mitä erilaisimmat persoonat, arjen isommat ja pienemmät sattumukset sekä erilaiset verenpainetta nostattavat tapaukset. Vaikka lähestymistapani on humoristinen, sarjakuvissani ei välttämättä ole aina vitsiä kätkettynä – toisinaan pelkkä elävän elämän absurdius riittää. Eräs lukijani kuvasi tyyliäni joskus ”arjen sosiologiaksi”, ja tuohon termiin tykästyin kovasti. Parasta palautetta on ollut, kun joku on kertonut alkaneensa tarkkailla ympäristöään ja kanssakulkijoitaan ”Hannan silmin”. Haaveenani olisi saada julkaistua juttujani joskus kansien välissä värillisenä kokoelmana.   

Hanna i. (s.1978) asuu Itä-Helsingissä ja pitää tusseista, polkupyöristä, metrosta ja merestä. Nykypiirtäjistä mieleen ovat mm. Tiitu Takalo, Kati Närhi ja Kaisa Leka.

kuvatuksia2.sarjakuvablogit.com

 

Blogini käsittelee oman elämäni humoristisia sattumuksia strippimuodossa. Suurimmaksi osaksi stripit kertovat avioliitosta, opiskelusta ja mielenterveydestä, sekä kaikista tavallisista pienistä sattumuksista.

Satunnaisesti laitan blogiini myös näytteitä erilaisista sarjakuvaprojekteistani. Olen pitänyt sarjakuvablogia vuodesta 2009 asti erinäisissä blogipalveluissa, mutta sarjakuvablogeihin siirryin vasta vuonna 2012.

Hanna-Pirita Lehkonen asuu Vantaalla, opiskelee graafista suunnittelua Metropoliassa sekä piirtää sarjakuvia.

hannapirita.sarjakuvablogit.com

 

Jo muinaiset roomalaiset… tekivät sarjakuvia, ja minä myös. Roomalaiset eivät tehneet niitä pöytälaatikkoon, sillä Trajanuksen pylväs olisi vaatinut suunnattoman suuren kirjoituspöydän, mutta minä tein, kunnes vuonna 2001 viimein julkaisin ensimmäisen nettisarjakuvani, Desert Rocksin. Sen jälkeen piirsin nettisarjakuvia seuraavat seitsemän vuotta, saaden Kahden maailman välissä -sarjan jopa päätökseen, sen paisuttua suunnitellusta 80 sivusta 365 sivuun.

Lyhyitä sarjakuviani on julkaistu eri antologioissa, kuten Glömpissä, Sarjarissa, Sarjakuvakeittokirja kakkosessa, Fablewoodissa ja 66:25 -antologioissa, joita olin mukana toimittamassa ja taittamassa opiskellessani Lapin Yliopistossa graafista suunnittelua.

Sarjakuvablogin perustin vuonna 2009, mutta se lojui melko käyttämättömänä pitkään, päivittyen hyvin harvoin, kunnes puoli vuotta sitten inspiroiduin suoltamaan uutta materiaalia hieman tiiviimmällä tahdilla. Sarjakuvani käsittelevät yleensä kissoja, Helsingin pelialalla säätävien hipstereiden elämää, tai satunnaisia kiinnostuksen kohteitani joita ovat: kivet, sienestys, tähtitiede, sarjakuvatapaamiset ja muut vastaavat kissanristiäiset, luonto, pikselit & pelit, arkeologia, Pet Shop Boys, matkustus ja itseasiassa miltei kaikki mahdollinen, poislukien urheilu ja autot.

Jarkko Nääs syntyi vuonna 1977 Vaasassa ja (kuten Terry Pratchettkin) on vielä elossa, tehden henkensä pitimiksi päiväduunia pelialalla: Sulakkeella Habboa väkertäen vuodesta 2008 ja Roviolla tästä kuusta alkaen. Hän on myös tehnyt freelancerina kuvituksia koulukirjoihin ja storyboardeja mainoksiin ja elokuviin (Joulutarina, Rare Exports ja Rat King).

jjnaas.sarjakuvablogit.com

 

Perustin blogini vuonna 2010 Oriveden Opiston sarjakuvalinjalla, missä sarjakuvapäiväkirjan ylläpitäminen oli osa opintojamme. Siihen asti olin tehnyt omaelämänkerrallista sarjakuvaa vain satunnaisesti, mutta kavereiden/lukijoiden kannustus on motivoinut jatkamaan piirtämistä lähes päivittäin. Päädyin käyttämään ’Tylypahkan Vessanpyttyä’ blogini nimenä suuren Harry Potter-innostukseni ja vessahuumorimaisten juttujeni vuoksi.

Blogin pitäminen on parhaimmillaan mahdollistanut monien hauskojen, mieleenpainuvien ja monien mielestä vähän typerienkin juttujen ikuistamisen, mikä taas on oikeuttanut irrotteluun niin piirtämisen laadun kuin sisällönkin suhteen. Olen sarjakuvapäiväkirjan kautta kasvanut ulos täydellisyyteen pyrkivästä piirtojäljestäni, jota olin epätoivoisesti yrittänyt saavuttaa koko ikäni. Voisin kokemusteni perusteella suositella sarjakuvapäiväkirjan pitämistä kenelle tahansa muullekin, koska sen avulla on ollut mahdollista jakaa kaikenlaisia kokemuksia hyvin ainutlaatuisella ja omannäköisellä tavalla.

Elli Vuorio on 21-vuotias kristiinankaupunkilainen, tällä hetkellä kouvolalaistunut ja kuvataidetta opiskeleva nuori. Hän harrastaa mielellään piirtämistä, laulamista ja cosplaytä, toteuttaa piirtämisessään ”tärkeintä on että, on hauskaa!” -ajattelutapaa ja suosittelee muitakin kokeilemaan joskus!

herrahuuhkis.sarjakuvablogit.com